olen raskaana,minulle on tulossa kolmas lapsi,ja se tavallaan oli vahinko mutta tavallaan ei.eli toisinsanoen tunnetasolla halusin vielä kolmannen ja järkitasolla en,ja miehelleni se oli aivan sama,joten emme käyttäneet ehkäisyä ja aina välillä olin varovainen ovulaation aikana ja nyt kuitenkin viimeksi ajattelin tyylin antaa mennä vaan..ja hupsista keikkaa tulin raskaaksi.ja mulla on nyt tosi sekava olo välistä olen onneni kukkuloilla...ja välillä taas iskee lievä paniikki,ja ajattelen että oliko tämä nyt niin järkevää.pelkään jo nyt synnytystä,vaikka olen ihan raskauden alussa.onko ketään joka on kokenut vastaavaa?
sekava olotila
naikkonen"
5435
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aloitetaan siitä että olen 23 vuotias ja mieheni 21-vuotias. Olen pyrkinyt lähihoitaja-alalle ja saan tietää pääsinkö sisään tämän kuun puolessa välissä. Mieheni haluaisi opiskella metallialaa vaikka hän työskenteleekin isänsä tehtaassa vakituisesti. Ja hups, nyt ollaan raskaana. Olen kuitenkin ottanut sen asenteen että kyllä elämästä selviää hengissä ja nuo kaikki murheet ja surut kuuluvat raskauteen. Tämän tosin tajusin vasta pari päivää sitten. Jos me selviämme niin miksi sinä et selviäisi ja kolmannen lapsen jälkeen voi putket aina pistää poikka ja sen jälkeen harrastaa seksiä huoletta. Moni on minun tilannetta ihmetellyt ja päivitellyt, mutta kaikki on loppujen lopuksi ihan itsestä kiinni. Kukaan ei voi tulla sanomaan sinulle että sinä et jaksa taikka että olet liian nuori, ihmisiä on kuitenkin niin erilaisia.Ajattelen minäkin että oliko tämä nyt niin järkevää, mutta kyllä tämä oli ja tiedän pystyväni vanhemmaksi, joten kyllä sinäkin voit antaa vielä äitiytesi kolmannelle. Lykkyä tykö! Kyllä sinä selviät! :))))))
te pärjäätte älä nyt murehdi. Sulla on jo kokemusta lapsista, kaikki menee varmaan ihan hyvin. En minäkään "järkitasolla" halunnut enempää lapsia, mutta toinen on nyt tulossa. Ja mäkin oon ihan kauhuissani jo ajatuksestakin että pitää synnyttää. Mutta koko ajan se pelko pikkuhiljaa helpottaa. Kaipa tässä odotellessa käy joka tapauksessa kaikki mahdolliset tunteet läpi..
Mä kanssa ajattelin ettei vielä oo aika toiselle lapselle kun on koulut kesken ja rahat ihan finaalissa ja kaiken lisäks tykkään käydä koulua, ajateltii että sitte vaikka vuoden päästä vois alkaa yrittää. Miehelle oli melko sama et ootetaako vai ei. No ehkäsyy ei käytetty mut yritettii olla ovulaation aikoihin varovaisii ja nyt ois jouluvauva sit tulossa! Kun tein raskaustestin, aloin vaan itkeä ja ajattelin että tosi huonoon rakoon tuli nyt tääkin ja kesti aikansa että totuin ajatukseen, sitte ku olin kuullu vauvan sydänäänet aloin jopa tykätä ajatuksesta että on vauva tulossa ja viimeistään kun oli rakenneultra ni olin jo täysin tottunu ajatukseen ja nyt odotan innolla uutta tulokasta. Kyllä se alkushokki menee ohi. Eli tää oli meilläkin tavallaan vahinko mutta tavallaan ei koska kyllähän ne riskit tietää jos ei ehkäsyä käytä. Anna ajan kulua ni lupaan että kohta oot jo innoissas kaivelemas vauvan vaateit varastost esille :-)
Onnellista odotusta!
lopulta hyvin menee!
Meillä ihan sama juttu, kolmas tulossa, ja samalla tapaa puolivahinko.
Nyt kun rv 14 jo, on tunteetkin tasaantuneet, ja koko perhe odottaa innolla tulokasta.
Alku oli tosi paha, mies halusi aborttia, minä en, mutten oikeastaan lastakaan. Pelotti ja hirvitti.
Eipä turhaan ole odotusaika niin pitkä, siinä ehtii mielikin kypsyä asiaan.
Onnellista odotusta sullekin!
kiitos kaikille rohkaisevista ja ihanista viesteistä!!