Anoreksiaan sairastuneet, kysely

1.
tyttö, syntynyt 1990, sairastuin kesällä 2005 eli
15 vuotiaana. Nyt olen 16 ja risat.

2.
Päähän pälkähti jostain ajatus, että kelpaan
paremmin laihempana. Oli myös muita syitä. Aloin
laihduttamaan rippiuleirin jälkeen.

3.
Tajusin olevani sairas, kun paino vaan tippui ja
jouduin osastolle. Oireita on palelu,
syömättömyys, ahminta, ei menkkoja, ahdistus.

4.
Olen ollut sairaalassa ja käyn poliklinikalla
erilaisissa jutteluissa.

5.
b) Yritän tässä laihduttaa sillä minulla oli
ahminta jakso, jonka seurauksena paino nousi 5
kg.
Eli kohta olen taas laiha. Nyt olen 173/49

1.Nainen. Sairastuin viimeistään kesällä 2003, 16-vuotiaana. Nyt olen 20.

2. Silloinen poikaystävä jätti. Joskin edeltävän vuoden aikana oli ollut muitakin ihmissuhdeongelmia. En todellakaan ollut tyytyväinen vartalooni tuolloin, en pitänyt itseäni kauniina.

3. Melko pian. Tiedän ettei ole normaalia rajoittaa energiansaantia 500 kaloriin päivässä. Kärsin myös ajoittain bulimiasta, eli ahmin ja oksentelin. Meni päiviä jolloin en ajatellut mitään muuta. Kuukautiset loppuivat, mittani olivat alhaisimmillaan 171/46, tuli migreeneitä ja pyörrytti.

4-5 En ole, enkä halua. Nykyään kaksi vuotta kestänyt seurustelu on saanut minut ottamaan terveempiä askelia ja painokin on hieman noussut. Joskin tiedostan edelleen aika ajoin syöväni liian vähän. Enkä halua lihoa! Tällä hetkellä olen kohtuullisen tyytyväinen vartalooni. Tosin jos poikaystävän tms. kanssa menee huonosti, lakkaan syömästä.

Toivottavasti on apua:)

1. Sukupuolesi? Minkä ikäisenä sairastuit? Minkä ikäinen olet nyt? Nainen. Sairastuin noin 14-vuotiaana. Nyt olen 24 v ja ollut terveenä jo noin 8 v.

2.Minkä takia sairastuit? Mistä sairaus alkoi? Vaikea sanoa. Tahdoin laihtua pari kiloa ja sen jälkeen sitten en tahtonut lihoa niitä takaisin ja iski lihomisen pelko, minkä takia söin liian vähän. En kuitenkaan enää varsinaisesti laihduttanut, mutta söin yliterveellisesti ja liian vähän ja laihduin. Olin yksinäinen ja onneton, mikä varmasti myös vaikutti sairastumiseen.

3. Missä vaiheessa tajusit olevasi sairas? Mitä oireita sinulla on/oli? Kun tajusin kuinka vähän söin, kuinka paljon ajattelin painoa, ruokaa, syömistä ja lihomista ja kun paino vaan laski. Tajusin ettei se ole tervettä. Oireina hiusten lähtö, palelu, siniset kädet, huulet ja nenä, masennus, kuukautisten loppuminen, vakavimpana lähes hengenvaaralliset mahaongelmat.

4.Oletko saanut/hakenut apua? Millaista? Vatsavaivojen takia olin muutamia viikkoja sairaalassa, muuten en ole ollut sairaalahoidossa. Vanhemmat olivat sitä mieltä, ettei tarvi, vaikka bmi olikin vain noin 13 pahimmillaan. Psykiatrilla kävin muutamia kertoja, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Kouluterkkarilla kävin punnituksissa alkuvaiheessa jonkun aikaa. Hoidin oikeastaan itse itseni kuntoon.

5.
a)Jos et ole saanut apua, miksi?
b)Jos olet saanut apua, mikä on tilanteesi nykyään?
Tilanteeni on hyvä, bmi on normaali, tosin normaalin ylärajoilla ja kamppailen kuten kuka tahansa nainen liikakiloja vastaan. Ajattelen ehkä vähän keskivertoa enemmän ruokaa, syömistä ja omaa painoa, mutta toisaalta voin kyllä syödä mitä tahansa enkä tunne huonoa omaatuntoa syömisestä. Mielestäni olen niin terve kuin olla voi, mutta aina kuitenkin ex-anorektikko ja se syömishäiriö on aina tuolla jossain taustalla.

1. nainen, 16v, 16v
2. en tiedä. halusin pudottaa painoa VÄHÄN. en kyllä enää laihduta, mutta ruokien kalorit ja hiilarit pyörii päässä koko ajan. ja kammoan herkkuja.
3.tajusin että olin sairas kun eräänä aamuna jopa rasvaton maito tuntui suussa liian rasvaiselta. en voinut juoda sitä.. ja aloin nähdä peilissä jo miten laiha olin
4. en ole hakenut. osaan hoitaa hommani
5. niin no..

1. Sukupuolesi? Minkä ikäisenä sairastuit? Minkä ikäinen olet nyt?
-Nainen, sairastuin 15 vuotiaana, nyt 18v.

2.Minkä takia sairastuit? Mistä sairaus alkoi?
-Klassinen selitys,tunsin tarvetta pudottaa pari kiloa ihan muutamalla ruokailutottumuksia ja liikuntaa lisäsin. Ihan terveellinen mutta karkasi käsistä.

3. Missä vaiheessa tajusit olevasi sairas? Mitä oireita sinulla on/oli?
-Silloin kun oksensin jos kalorimäärä ylittyi ja ruoka oli pelkkää vihannesta ja menkat jäi pois. Sydämmen harvalyöntisyys, tunnottomuus, pakkoliikuntaa, kalorikammo, aliravitsemus/-paino, elektrolyyttit alakantissa, huono iho, hiukset lähti, palalee...

4.Oletko saanut/hakenut apua? Millaista?
-Pakolla osastohoitoon ja nuorisopsykiatrialle, ravitsemusterapeutille,ihana perhe tukee.

5.
a)Jos et ole saanut apua, miksi? -olen
b)Jos olet saanut apua, mikä on tilanteesi nykyään?
-Painoa seurataan säännöllisillä kontrollikäynneillä sekä verikokeilla. Pikkuhiljaa täät tästä paremmaksi muuttuu vaikka myönnän anoreksian vaivaavan jokapäivä ja aina ei jaksa painia vastaan, mutta pakkien jälkeen on hyvä jatkaa vahvempana.

1. Sukupuolesi? Minkä ikäisenä sairastuit? Minkä ikäinen olet nyt?
-Tyttö 18v. Sairastuin n.13-vuotiaana

2.Minkä takia sairastuit? Mistä sairaus alkoi?
-Olin pienenä aina hoikka ja sain siitä huomiota. Teini-iässä aloin lihoa ihan luonnollisista syistä, mutta tunsin normaalipainon vieraaksi ja halusin taas olla alipainoinen. Hommaan vaikutti myös tanssiharrastus (halu näyttää hyvältä ja kauniilta ja myös halu saada opettajalta huomiota) ja hyvin laiha (mutta terve) paras ystävä.

3. Missä vaiheessa tajusit olevasi sairas? Mitä oireita sinulla on/oli?
-Ajatukseni eivät olleet muussa kuin ruuassa. Olin ahdistunut ja koin itseni todella lihavaksi. Juoksin ja kävelin mahdolllisimman paljon, en käyttänyt mielelläni enää koulubussia, vaan kävelin 7km:n matkan. En oikein muista milloin tajusin, että sairaaksi oli mennyt. Ehkä vasta aivan viime vuosina. En oikeastaan ole vieläkään täysin myöntänyt. Ajatusmaailmani on perinteinen 'En voi olla anorektikko, koska en ole tarpeeksi laiha'. Olen kuitenkin tajunnut, että käytökseni on hyvin anorektikkomaista, ehkä joskus vielä myönnän olevani oikeasti sairas ja tarvitsevani apua.

4.Oletko saanut/hakenut apua? Millaista?
-En oikeastaan. Yläasteella olin painoni takia hieman puhuttelussa ja tarkkailussa koulussa, mutta en ollut kovinkaan paljoa alipainoinen ja olin myös hyvä valehtelemaan.

5.
a)Jos et ole saanut apua, miksi?
- Kyllä apua saa jos hakee. En vain ole tarpeeksi laiha ollut koskaan, enkä tarpeeksi sairas. Tiedän että näin kokevat kaikki syömishäiriöiset, mutta siltä todella tuntuu. " Olen lihava, joten en ole tarpeeksi sairas. "
b)Jos olet saanut apua, mikä on tilanteesi nykyään?
- En tiedä mihin suuntaan tästä mennään. Aika monta vuotta tässä on jo häiriöity. Paino on heitellyt edestakaisin. Tarpeeksi laiha en vain ole ollut. Yhdessä vaiheessa kroppa oli aika kovilla ja verenpaine matala. Pyörtyilin paljon ja huippasi. Nyt verenpaineeni on noussut, eikä pyörrytä. Ei myöskään väsytä enää niin kamalasti. Pää on kuitenkin vielä ihan sairas, enkä usko että pystyn yksin aloittamaan normaalia syömistä. Saa nähdä, saa nähdä. Alan olla jo väsynyt, mutta joku sisäinen ääni ei anna hakea apua, ennen kuin olen näännyksissä.

1.Tyttö, sairastuin noin 13-vuotiaana. Täytän kohta 17-vuotta.

2.En menis vannoon mitään, mut ainakin silloinen "paras" kaverini jaksoi muistuttaa "lihavuudestani". Sitten ajattelin, että noniin saamanne pitää; en enää kauaa ole "lihava". Olin silloin n. 172cm pitkä ja painoin 58kg. Eli en todellakaan lihava vaan juuri normaalipainossa.

3.En itse käsittänyt, että olin sairas, noin puoleenvuoteen. Söin vain hedelmiä(todella suuria määriä) sekä kaikkia salaatteja ja pari leipää päivässä. Paino ei siis tippunut ihan heti kamalan nopeasti, vaikka urheilinkin aika paljon. Jossain vaiheessa huomasin urheilutulosteni huonontuneen, vaikka luulin olevani huippukunnossa :o Se oli aika shokki, mutta en välittänyt. Ajattelin vain, että kuinka paljon minulla on vielä painoa. Toisaalta taas halusin syödä ja olla normaali, mutta äkkiä en kyennytkään siihen sillä luulin lihovani samanlaiseksi kuin ennen(vaikka en siis ollut lihava :s)..

4.En hakenut apua, vaan terkkari huolestui painostani sillä se oli tippunut n.10 kiloa. Eli painoin 47kg ja olin 173cm. Luut eivät nyt ihan suoranaisesti törröttäneet, koska oli minulla vähän lihasta siinä päällä. Mutta laiha olin, sitä en voi kiistää. Noh, puhuttiin siinä terkan kanssa ja painoa alettiin seuraamaan. Jossain vaiheessa se soitti äidille ja voi kamalaa mikä soppa siitä syntyi. Olisin vain halunnut rauhassa opetella taas syömään, ettei kukaan olisi niskan takana kytännyt mitä söin ja kuinka paljon. No se vaihe meni kesän kuluessa ohi (olin siis sairastanut vasta n.9kk)
Terkkari sitten syksyllä ohjasi mut erään naisen luo, joka on tehnyt töitä samanlaisten tyttöjen parissa. Kävin siellä kymmenisen kertaa, ja se todella auttoi. Tajusin syitä sairauteeni ja opin ymmärtämään itseäni ja antamaan anteeksi. Käynnit sen naisen luona olivat kuin lottovoitto mulle