Koko syksyn olemme molemmat olleet väsyneitä (avomieheni ja minä). Yksi keskustelu käytiin alkusyksystä. Mieheni aloitteesta. Kertoi kuinka on väsynyt. Ei saa nukuttua, töitä on liikaa eikä ole omaa aikaa. Loma oli tulossa ja olimme sitä mieltä että kun saa huilata niin alkaa helpottamaan. No niin ei käynyt ja viikko sitten hän pudotti pommin. Ainoa vaihtoehto on, että muutamme erillemme. Tarvitsee aikaa olla yksin. On niin ahdistunut. Syitä on paljon ei vain yhtä konkreettista. Eilen muuteltiin kamoja ja hyväksyn, että nyt tarvitaan aikaa. Minä en tätä olisi halunnut. Ajattelen vain koko ajan että aika auttaa ja saamme asiat korjattu. Ja hän löytää sen oman itsentä joka on nyt hukassa. Pelkään, että niin ei tapahdu. Ja, että minä en nouse täältä kuopasta. Rakastan ja välitän niin paljon. On niin vaikea käsittää tätä.
puolison ahdistus
1227
5897
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselläkin on ollut vaikeuksia jaksaa kotona, kun töissä on ollut raskasta. Minulle avun toi työnohjaus.
Työnohjauksessa työyhteisön ulkopuolinen henkilö, joka ei välttämättä tunne alaa ollenkaa, neuvoo ja ohjaa miten saada mm. ajankäyttö taas omaan hallintaan. Neuvonta riippuu hyvin paljon työnkuvasta mitä miehesi tekee.
Suosittelen lämpimästi.
Olen ehdottanut meille ja hänelle avun hakemista. Vaikka tietää tekevänsä töitä paljon ei hän siltikään tunne sen olevan suurin syy. Syitä tilanteeseen: "en tunne mitään, "mikään ei tunnu" miltään, "tunnen syyllisyyttä omasta välinpitämättömyydestä". Uskon toisaalta, että hän tuntee itsensä niin hyvin, että tietää sen oman ajan ja yksin olemisen sen ahdistuksen poistumiseen.Toisaalta on niin vahvoja masennuksen ja uupumuksen merkkejä ettei niitä sivuuttaa. Itsellä on niin kova huoli omasta ja hänen jaksamisesta ettei mistään tule mitään
Mies lähtee vain jos on toinen nainen.( tai mies )
Hätkähdin luettuani ongelmastanne. Puolisollani on tismalleen samoja ongelmia ja asumisero uhkaa. Tarvitsee aikaa olla yksin, ei saa nukuttua, miettii öisin työasioita ja parisuhdettamme. Sydämeen kuulemma sattuu aina minun seurassa.
Onko teillä asiat korjautunut nyt ajan myötä?
Voimia teille..
Minun naisystävääni stressaa valtavasti. En saa antamalleni rakkaudelle vastakaikua paljoakaan yhtään. Hän on kumminkin kertonut rakastavansa minua, vaikka ei kuulema sitä aina näytäkään.
Olin suunnattoman iloinen tuosta uutisesta, mutta nyt on taas alkanut tympimään, että millaista on rakkaus jossa ei voi näyttää tunteitaan? Millaista apua vaimolleni ja mitä vinkkejä minulle elvyttämään hänen tunteitaan minua kohtaan stressin rinnalla?