Skitsofrenia on sairaus??

Jos olet oikeasti sairas ja syöt halusta psyykemyrkkyjä niin asia on Ok. Kaikki eivät ole ja saavat silti skitsofreniadiagnoosin.

Tadeus zx kirjoitti:

Jos olet oikeasti sairas ja syöt halusta psyykemyrkkyjä niin asia on Ok. Kaikki eivät ole ja saavat silti skitsofreniadiagnoosin.

Skitsofreniastakin voi kuntoutua. Vääriäkin diagnooseja varmasti tehdään. Minullekin oli aluksi lähes shokki, kun luin lääkärinlausunnosta diagnoosini. Tänä päivänä olen oppinut hyväksymään sairauteni, kun olen saanut enemmän tietoa skitsofreniasta. Jotkut jotka eivät hyväksi skitsofreniadiagnoosia voi olla kyllä kyse sairauden tunnottomuudestakin.

Tarvitseeko masennusta jotenkin "selitellä"???? Minulla on masennuksen lisäksi muitakin ikäviä sairauksia (mm. syöpä) joista masennus on ehdottomasti tuskallisin, lamauttavin ja vaikein.

Ja tiedoksesi: psykoosi ei ole mikään skitsofrenian tunnusmerkki vaan se on luonteenomaista myös vaikealle masennukselle - kokemusta on liiankin kanssa.

hermiitti kirjoitti:

Skitsofreniastakin voi kuntoutua. Vääriäkin diagnooseja varmasti tehdään. Minullekin oli aluksi lähes shokki, kun luin lääkärinlausunnosta diagnoosini. Tänä päivänä olen oppinut hyväksymään sairauteni, kun olen saanut enemmän tietoa skitsofreniasta. Jotkut jotka eivät hyväksi skitsofreniadiagnoosia voi olla kyllä kyse sairauden tunnottomuudestakin.

Onnea valitsemallasi tiellä.

Secco kirjoitti:

Tarvitseeko masennusta jotenkin "selitellä"???? Minulla on masennuksen lisäksi muitakin ikäviä sairauksia (mm. syöpä) joista masennus on ehdottomasti tuskallisin, lamauttavin ja vaikein.

Ja tiedoksesi: psykoosi ei ole mikään skitsofrenian tunnusmerkki vaan se on luonteenomaista myös vaikealle masennukselle - kokemusta on liiankin kanssa.

Minunkin diagnoosi oli aluksi psykoottinen masennus ja masennus on mulle tuttua lapsuudesta asti, kuten olen profiilissanikin kertonut. Diagnoosini vaihdettiin skitsofreniaksi, kun oireet ovat jatkuneet varsinaisen psykoosin jälkeen.

Siis en todellakaan halua väheksyä kenenkään masennusta, mutta otin sen vaan esimerkiksi, että masentuneet joutuvat usein selittelemään sairauttaan.

Tadeus zx kirjoitti:

Onnea valitsemallasi tiellä.

Minäkö muka olen valinnut sairauteni vai mitä tarkoitat? Antaisin mitä vaan, että tulisin kuntoon.

Nyt lääkitykseni onkin aika hyvä ja olen paljon aktivoitunut viime vuoteen verrattuna. En enää vetäydy samalla lailla ihmissuhteista kuten joskus, mutta kärsin edelleen edellä mainitsemista oireista.

hermiitti kirjoitti:

Minunkin diagnoosi oli aluksi psykoottinen masennus ja masennus on mulle tuttua lapsuudesta asti, kuten olen profiilissanikin kertonut. Diagnoosini vaihdettiin skitsofreniaksi, kun oireet ovat jatkuneet varsinaisen psykoosin jälkeen.

Siis en todellakaan halua väheksyä kenenkään masennusta, mutta otin sen vaan esimerkiksi, että masentuneet joutuvat usein selittelemään sairauttaan.

En tarkoittanut olla niin hyökkäävä, anteeksi, olet aivan oikeassa.

Kuinka monta kertaa täälläkin saa lukea, että masentuneen pitää vain "ottaa itseään niskasta kiinni" - idioottimaista, kun kyseessä on kuitenkin vaikeasti invalidisoiva ja usein jopa kuolemaan johtava sairaus.

Miksei kukaan sano samaa kun kerron syövästäni? Mielestäni se ei ole sairautena läheskään yhtä hirveä kuin vaikeatasoinen masennus.

Secco kirjoitti:

En tarkoittanut olla niin hyökkäävä, anteeksi, olet aivan oikeassa.

Kuinka monta kertaa täälläkin saa lukea, että masentuneen pitää vain "ottaa itseään niskasta kiinni" - idioottimaista, kun kyseessä on kuitenkin vaikeasti invalidisoiva ja usein jopa kuolemaan johtava sairaus.

Miksei kukaan sano samaa kun kerron syövästäni? Mielestäni se ei ole sairautena läheskään yhtä hirveä kuin vaikeatasoinen masennus.

Jokainen sairaus saattaa olla potilaalle vaikea, vaikka se ulkopuolisesta tuntuisikin mitättömältä vaivalta. Olen samaa mieltä, että syöpäpotilaan elämä voi olla paljon laadukkaampaa kuin masispotilaan, joka on elämänhalunsa menettänyt. Pitää sekin muistaa, että moni syöpäpotilaskin voi kärsiä masennuksesta. Typerää verrata minusta kahta niin erilaista sairautta kuin syöpä ja masennus, vaikka vertaus onkin aika yleisesti käytetty.

Itseään olisi kyllä minusta hyvä ottaa välillä "niskasta kiinni", jos haluaa kuntoutua. Kuntoutuminen lähtee minusta kuntoutujasta itsestään. Kukaan ulkopuolinen ei voi siinä tilanteessa auttaa, jos päättää jäädä kotio makaamaan.

hermiitti kirjoitti:

Jokainen sairaus saattaa olla potilaalle vaikea, vaikka se ulkopuolisesta tuntuisikin mitättömältä vaivalta. Olen samaa mieltä, että syöpäpotilaan elämä voi olla paljon laadukkaampaa kuin masispotilaan, joka on elämänhalunsa menettänyt. Pitää sekin muistaa, että moni syöpäpotilaskin voi kärsiä masennuksesta. Typerää verrata minusta kahta niin erilaista sairautta kuin syöpä ja masennus, vaikka vertaus onkin aika yleisesti käytetty.

Itseään olisi kyllä minusta hyvä ottaa välillä "niskasta kiinni", jos haluaa kuntoutua. Kuntoutuminen lähtee minusta kuntoutujasta itsestään. Kukaan ulkopuolinen ei voi siinä tilanteessa auttaa, jos päättää jäädä kotio makaamaan.

*Keuhkosyöpä on sairaus*. Sehän on itsestään selvää.

Yhä edelleenkin yhteiskunnassamme on vallalla käsitys, että psyykesairaudet ovat jollain tavalla tabu- ja hävettävä asia. Siksi on aivan hyvä siitä puhua, että psyykkiset sairaudet, olipa kyse skitsofreniasta, masennuksesta ym. ON sairaus.

Avautisi tämä yhteiskuntamme enemmän kun siitä puhutaan ja mainitaan. Paljon toki on parannusta tapahtunut. Pitkä tie on kuitenkin vielä edessä ettei psyykkisiin sairauksiin sairastuneita pidetä muita huonompina, "hulluina", epäkelpoisina yksilöinä.

Kaikilla tulisi olla oikeus ihmisarvoiseen elämään.

hermiitti kirjoitti:

Minäkö muka olen valinnut sairauteni vai mitä tarkoitat? Antaisin mitä vaan, että tulisin kuntoon.

Nyt lääkitykseni onkin aika hyvä ja olen paljon aktivoitunut viime vuoteen verrattuna. En enää vetäydy samalla lailla ihmissuhteista kuten joskus, mutta kärsin edelleen edellä mainitsemista oireista.

on kieltäminen päällä oman pahan olonsa kanssa. Kyllä se menee ohi.

Miksi ei sanota/puhuta kirjoitti:

*Keuhkosyöpä on sairaus*. Sehän on itsestään selvää.

Yhä edelleenkin yhteiskunnassamme on vallalla käsitys, että psyykesairaudet ovat jollain tavalla tabu- ja hävettävä asia. Siksi on aivan hyvä siitä puhua, että psyykkiset sairaudet, olipa kyse skitsofreniasta, masennuksesta ym. ON sairaus.

Avautisi tämä yhteiskuntamme enemmän kun siitä puhutaan ja mainitaan. Paljon toki on parannusta tapahtunut. Pitkä tie on kuitenkin vielä edessä ettei psyykkisiin sairauksiin sairastuneita pidetä muita huonompina, "hulluina", epäkelpoisina yksilöinä.

Kaikilla tulisi olla oikeus ihmisarvoiseen elämään.

Ovatko potilaatkin yleisesti ottaen tätä mieltä vai onko se alan ihmisten slogan? Muistammehan kuinka esim. Neuvostoliitossa toisinajattelijat suljettiin mielisairaalaan. Kannatatitko myös sitä systeemiä? Toivottavasti et sillä Suomessa on Länsi-Euroopan tiukin pakkohoitosysteemi. Se tulee kyllä muuttumaan sillä Suomi on EU:n jäsen.

hermiitti kirjoitti:

Minäkö muka olen valinnut sairauteni vai mitä tarkoitat? Antaisin mitä vaan, että tulisin kuntoon.

Nyt lääkitykseni onkin aika hyvä ja olen paljon aktivoitunut viime vuoteen verrattuna. En enää vetäydy samalla lailla ihmissuhteista kuten joskus, mutta kärsin edelleen edellä mainitsemista oireista.

Ei se sun vika ole.

Älähän ymmärrä väärin.

hermiitti kirjoitti:

Skitsofreniastakin voi kuntoutua. Vääriäkin diagnooseja varmasti tehdään. Minullekin oli aluksi lähes shokki, kun luin lääkärinlausunnosta diagnoosini. Tänä päivänä olen oppinut hyväksymään sairauteni, kun olen saanut enemmän tietoa skitsofreniasta. Jotkut jotka eivät hyväksi skitsofreniadiagnoosia voi olla kyllä kyse sairauden tunnottomuudestakin.

EN sano.
Tuo sairauden tunnottomuus onkin sitten kaikkein parasta mitä ihminen on keksinyt ja älynnyt vielä laittaa sen oikeisiin intresseihin.

Diagnoosithan tulevat siitä,mistä puljusta niitä lähtee hakeen.

Suomessa psykiatrian diagnooseja heitellään ihan kelle vaan ilman läpikohtasia tutkimuksia...siis eka fyysisiä sairauksia tutkimalla ne poissulkemiseksi.

hyvä esim.Aivot ei mahdukkaan omaan pääkälloon eli valuvat takaa selkäytimeen(oli tohtori HOUSESSA)sehän aiheuttaa alkuvaiheessa sellaisia oireita mitkä voidaan tulkita pienen tutkimuksen jälkeen vain luulotaudiksi(suomessa tää on muotia)ja saa lähetteen mielenterveyspalveluihin....sillä oletkin sitten paranoija skitsofreenikko...eli näin.

palottavaa kirjoitti:

EN sano.
Tuo sairauden tunnottomuus onkin sitten kaikkein parasta mitä ihminen on keksinyt ja älynnyt vielä laittaa sen oikeisiin intresseihin.

Diagnoosithan tulevat siitä,mistä puljusta niitä lähtee hakeen.

Suomessa psykiatrian diagnooseja heitellään ihan kelle vaan ilman läpikohtasia tutkimuksia...siis eka fyysisiä sairauksia tutkimalla ne poissulkemiseksi.

hyvä esim.Aivot ei mahdukkaan omaan pääkälloon eli valuvat takaa selkäytimeen(oli tohtori HOUSESSA)sehän aiheuttaa alkuvaiheessa sellaisia oireita mitkä voidaan tulkita pienen tutkimuksen jälkeen vain luulotaudiksi(suomessa tää on muotia)ja saa lähetteen mielenterveyspalveluihin....sillä oletkin sitten paranoija skitsofreenikko...eli näin.

valuneet aika alas, kun tuollaista kirjoittelet =). Ehkä kuitenkin oikea hoitopaikka ja diagnoosi on löytynyt.

Uskotko kaiken mikä on painettua sanaaa. Minä EN todellakaan.

Tadeus Zx kirjoitti:

Uskotko kaiken mikä on painettua sanaaa. Minä EN todellakaan.

kaikkea mikä on painettu tietenkään... Mutta olen ohjaajana kuntoutusyksikössä jossa asustaa 15 skitsofreenikkoa ja sen pohjalta pystyn sanomaan että skitsofrenia on sairaus...

Mun diagnoosi on paranoidinen skitsofrenia.

hermiitti kirjoitti:

Mun diagnoosi on paranoidinen skitsofrenia.

Jep, luin enemmän. :)

Mul on muka epäilty kyseistä sairautta, mut empä nyt tiedä.. :/

DoVVe kirjoitti:

Jep, luin enemmän. :)

Mul on muka epäilty kyseistä sairautta, mut empä nyt tiedä.. :/

Oletko ollut psykoosissa?

hermiitti kirjoitti:

Oletko ollut psykoosissa?

Juup, suht lievässä kuitenkin, ja sit ku on ollu näitä "oireita" (aistiharhat ym.) ja musteläikätestin pohjalta, mulla muka oli skitsofrenikolle tyypilliset vastaukset..

Mutta niin.

DoVVe kirjoitti:

Juup, suht lievässä kuitenkin, ja sit ku on ollu näitä "oireita" (aistiharhat ym.) ja musteläikätestin pohjalta, mulla muka oli skitsofrenikolle tyypilliset vastaukset..

Mutta niin.

Minua kiinnostaa suunnattomasti millä saadaan ihminen näyttämään sairaalta.

Pitääkö se testi tehdä uusiksi kun ajattelee niitäkin ihmisiä jotka haluaa vasiten kokeilla tyhmien psykologien ammattitaitoa.

Olen testaillut aika monen ihmisen realitettia ja nuo psykiatrit ja psykologit ovat aivan pöljiä.

Olen käynyt teatterikoulua ja osaan näytellä vakuuttavasti vaikka mitä ja psykilogit on menneet siihen mukaan, niin miten ihmeessä te ihmiset voitte uskoo tollasta kun mielisairaus?ja sitä et joku ihminen voidaan diagnostosoida esim paranoijaksi kun eihän ne lääkärit ole todistamassa niitä totuuksia.

Olen itse nähnyt toiselle ihmiselle tapahtuvan kaikkea epäonnea ihan niinkuin akulle akuankassa ja nuo psykologit eivät voi kuulemma uskoa et yhdelle ainoalle ihmiselle voi tulla noin paljon ulkopuolelta vastuksia pienellä aikavälillä.....tää psykologia on kehitetty vain ja ainoastaan pelokkeeksi eli ihmisten sätkyttämistä varten.Tämä ei eroa mitenkään fyysistä väkivaltaa käyttävien valtioiden kurinpidosta muutenkun tietenkin sillä et tää psykiatria tekee sen hiljaa ja vaientaen.

Skitsofreenia ei ole sairaus koska kaijut ovat kertoneet sen ja minusta vaan tuntuu että se on vain termi millä tuonpuoleiset pystyvät leimaamaan ihmiset ja olen melko varma että minutkin ollaan aivopesty uskomaan tuommonen hölynpöly että saisivat minut pakko hoitoon, mutta saavat pitkän nenän kun eivät minua löydä tai näin käijut ovat antaneet ymmärtää

Kaikujen suojelema kirjoitti:

Skitsofreenia ei ole sairaus koska kaijut ovat kertoneet sen ja minusta vaan tuntuu että se on vain termi millä tuonpuoleiset pystyvät leimaamaan ihmiset ja olen melko varma että minutkin ollaan aivopesty uskomaan tuommonen hölynpöly että saisivat minut pakko hoitoon, mutta saavat pitkän nenän kun eivät minua löydä tai näin käijut ovat antaneet ymmärtää

mielestäni mielen sairauden, eli psykoosit luokitteleisin sellaiseksi, mistä ihminen kärsii ja ahdistuu, eikä kykene erottamaan mikä on totta, mikä mielikuvitusta, ja mielikuvituselämä alkaa liikaa hallita tavallista elämää, joten hän käyttäytyy oudosti,yhdistää mielessään joitakin asioita toisiinsa, koska muisti ei pelaa kunnolla,tai muistaa asioita väärin, tai yhdistää ne muistot johonkin kuviteltuun asiaan,tulee väärintulkintoja. ja uni ei tule, ei ehkä nukuta ollenkaan tulee pelottavia ajatuksia, joista ei tiedä mikä on totta, mikä ei, psykoosejakin on tosin erilaisia, muunmuassa epäluuloinen psykoosi, vainoharhainen psykoosi yms, on myös olemassa skitsoaffektiivisuus, johon liittyy psykoosia, ja maanisdepressiivisyyttä, tämä psykoosi eli mielen häiriö tila johtuu useinkin pitkäaikaisesta stressistä, ja voi myös johtua muusta,mutta biologinen alttius, pitkään kestävä tosi paha stressi voi laukaista sen,ja pitkään kestävä huono tilanne elämässä. myöskin jos on biologista alttiutta voi sen aiheuttaa elämänmuutokset,esim omaan kotiin muutto, avioerokin, kuten muitakin sairauksia, myös mielensairauksia on erilaisia,psykooseja on lyhyempi kestoisia ja pidempään. mutta tiedän, että lääkityksellä nämä oireet pysyvät kurissa,vainoharhat lieventyvät, ja ihminen ei ole niin ahdistunut mitä ennen. ja psykoterapia on kuin lääkettä sekin, koska se selkeyttää mieltä, kun asiat on saatu sanoiksi, ne ahdistavat tuntemukset ulos, niitä ei enää haudo päässään samalla tavalla, myös itse voi vaikuttaa itsensä paranemiseen, muunmuassa liikunnalla on hyviä vaikutuksia, se myös auttaa tutkimusten mukaan masennukseen, koska liikunta lisää sellaisten mielihyvähormonien tuotantoa, lääkkeistä sanon sen verran, että niitä pitäisi mielellään käyttää terapian ohella,läkitys ja terapia puree parhaiten yhdessä! ja lääkäri yleensä tietää, useiden kokeilujen kautta, mikä lääke toimii, kaikki lääkkeet ei käy kaikille!! ja omaa vointia pitäisikin katsastaa kuinka voi, mutta yleensä kyllä mielenterveyslääkäri tietää mikä lääke mihinkin tepsii, tosin masennuksesta vielä sen verran ettei kaikkiin menetyksiin ja luonnollisiin suruvaiheisiin välttämättä kannata lääkettä syödä, mutta jos lääkäri katsoo että se on enemmän kuin vain lievää ohimenevää masennusta, silloin on syytä syödä lääkkeitä,ihmiset on herkkiä olentoja, moni asia voi vaikuttaa ihmiseen, suomessa myös mielenterveysongelmat ovat kasvamassa kokoajan, en ymmärrä minkätakia useat ihmiset jotka eivät itse sairasta mitään sairautta, kuvittelevat, että lääkkeet on pahoja, eikä niitä pitäisi syödä, itse tiedän, että lääkkeillä on hyviä suotuisia vaikutuksia, ja harhaisuudet pysyvät psyykenlääkkeellä kurissa, mutta kuten sanoin, kaikki lääkkeet ei kaikille käy,joten joskus joutuu kokeilemaan useampaakin vaihtoehtoa ennenkuin oikea lääke löytyy, siitä täytyy itse pitää huolta, ja sanoa, lääkärille jos tuntuu että lääke ei käy. kannatan myös kuitenkin liikunnan lisäämistä, sillä se lisää elinvoimaa, ja tuo pirteyttä päivään, samoin kuin apteekista saatavat b6 vitamiinit ja b vitamiinit yleensä vaikuttaa myös mieleen ja stressiin suotuisasti, tietenkin myös terapia, missä käy, jos ei koe saavansa siitä mitään hyötyä, on parempi vaihtaa, toiseen terapeuttiin, koska terapeutin tulee olla sellainen jonka kanssa tuntee olevansa samoilla aaltopituuksilla.

lemmenjattilainen kirjoitti:

mielestäni mielen sairauden, eli psykoosit luokitteleisin sellaiseksi, mistä ihminen kärsii ja ahdistuu, eikä kykene erottamaan mikä on totta, mikä mielikuvitusta, ja mielikuvituselämä alkaa liikaa hallita tavallista elämää, joten hän käyttäytyy oudosti,yhdistää mielessään joitakin asioita toisiinsa, koska muisti ei pelaa kunnolla,tai muistaa asioita väärin, tai yhdistää ne muistot johonkin kuviteltuun asiaan,tulee väärintulkintoja. ja uni ei tule, ei ehkä nukuta ollenkaan tulee pelottavia ajatuksia, joista ei tiedä mikä on totta, mikä ei, psykoosejakin on tosin erilaisia, muunmuassa epäluuloinen psykoosi, vainoharhainen psykoosi yms, on myös olemassa skitsoaffektiivisuus, johon liittyy psykoosia, ja maanisdepressiivisyyttä, tämä psykoosi eli mielen häiriö tila johtuu useinkin pitkäaikaisesta stressistä, ja voi myös johtua muusta,mutta biologinen alttius, pitkään kestävä tosi paha stressi voi laukaista sen,ja pitkään kestävä huono tilanne elämässä. myöskin jos on biologista alttiutta voi sen aiheuttaa elämänmuutokset,esim omaan kotiin muutto, avioerokin, kuten muitakin sairauksia, myös mielensairauksia on erilaisia,psykooseja on lyhyempi kestoisia ja pidempään. mutta tiedän, että lääkityksellä nämä oireet pysyvät kurissa,vainoharhat lieventyvät, ja ihminen ei ole niin ahdistunut mitä ennen. ja psykoterapia on kuin lääkettä sekin, koska se selkeyttää mieltä, kun asiat on saatu sanoiksi, ne ahdistavat tuntemukset ulos, niitä ei enää haudo päässään samalla tavalla, myös itse voi vaikuttaa itsensä paranemiseen, muunmuassa liikunnalla on hyviä vaikutuksia, se myös auttaa tutkimusten mukaan masennukseen, koska liikunta lisää sellaisten mielihyvähormonien tuotantoa, lääkkeistä sanon sen verran, että niitä pitäisi mielellään käyttää terapian ohella,läkitys ja terapia puree parhaiten yhdessä! ja lääkäri yleensä tietää, useiden kokeilujen kautta, mikä lääke toimii, kaikki lääkkeet ei käy kaikille!! ja omaa vointia pitäisikin katsastaa kuinka voi, mutta yleensä kyllä mielenterveyslääkäri tietää mikä lääke mihinkin tepsii, tosin masennuksesta vielä sen verran ettei kaikkiin menetyksiin ja luonnollisiin suruvaiheisiin välttämättä kannata lääkettä syödä, mutta jos lääkäri katsoo että se on enemmän kuin vain lievää ohimenevää masennusta, silloin on syytä syödä lääkkeitä,ihmiset on herkkiä olentoja, moni asia voi vaikuttaa ihmiseen, suomessa myös mielenterveysongelmat ovat kasvamassa kokoajan, en ymmärrä minkätakia useat ihmiset jotka eivät itse sairasta mitään sairautta, kuvittelevat, että lääkkeet on pahoja, eikä niitä pitäisi syödä, itse tiedän, että lääkkeillä on hyviä suotuisia vaikutuksia, ja harhaisuudet pysyvät psyykenlääkkeellä kurissa, mutta kuten sanoin, kaikki lääkkeet ei kaikille käy,joten joskus joutuu kokeilemaan useampaakin vaihtoehtoa ennenkuin oikea lääke löytyy, siitä täytyy itse pitää huolta, ja sanoa, lääkärille jos tuntuu että lääke ei käy. kannatan myös kuitenkin liikunnan lisäämistä, sillä se lisää elinvoimaa, ja tuo pirteyttä päivään, samoin kuin apteekista saatavat b6 vitamiinit ja b vitamiinit yleensä vaikuttaa myös mieleen ja stressiin suotuisasti, tietenkin myös terapia, missä käy, jos ei koe saavansa siitä mitään hyötyä, on parempi vaihtaa, toiseen terapeuttiin, koska terapeutin tulee olla sellainen jonka kanssa tuntee olevansa samoilla aaltopituuksilla.

Jos näin on,hyvin kukaan ei tarvitse enää muuta kuin
vitamiineja.Muistahan syödö siis niitä :)