elämä se on kuin silkkiä vaan
sylillisen tahtoisin kerrallaan...
näin mie laulelen päivät päästää. minul on ollu niin tapahtuma rikas tammikuu,jos tää vuos näin hyvin alkaa niin tiiä mitä sit tulleekaa viel ettee.
minul oli täs 18 päivä syntymäpäivä ja aattelin viettää sitä kaupungissa.juttelin bubin ovimiehelle ,jonka oon oppinu tuntemaan kun joskus kesäsin oon käynny ulko terasilla juomassa limonaatia. hää on niin mukava mies laskee ain leikkiä, et jos hää ois vappaa niin ottas minut muijaksee, ja mie sit nauraa kiherrän mielissäin.
sanoin hänelle et ko on syntymäpäiväni niin tulisin viettämään sitä bubbiin,hää ko on ussein pyytäny minnu sissää.sehä soppii hienosti,ko heil onkii lauantaina karaoke ja tanssia ,niin kyllä yhet synttärijuhlat sillo soppii.pyysin et hää tilaa minulle valmiiksi jottain hyvää ruokaa,mut ei kovin maustettuu.
aattelin männä hotellii yöksi jos tullee otettuu martiinii niin ei voi ajaa kottii.
mut sit mie aattelin et samal hinnal ajan pirssillä eestakas, niin ei kissat tarvii olla yksinää yötä.
kävin edellisenä päivänä toivon luona, vein iltasanoman ja aatelin,et saas nähhä muistaako toivo minun syntymäpäivän, hää on ain ennen sen muistanu juovuspäissääkin ,jos satuttii tulemaan kohakkain .
lauantaina yheksältä tuli testiviesti puhelimmeen. onnea juhlapäivänä rakkaalle ystävälleni,toivoo toivo.
mie itkin ko niakaran putous,vaik jottain ootin häneltä ,mut silti se oli yllätys,ko oon kolme kertaa välil neljäki kertaa viikossa käynny vaa etteisessä kyselemässä vointii,ja hää ei ole halunnu tavata ihmisii.
aattelin männä enne juhlimaan mennoo sairaalas viel katsoo jos pääsisin tervehtimmää, ja niin ko menin hoitaja kiirehti vastaa ja sano et toivo oottaa minnuu.
Ostin erivärisii tulpaaneita suuren kimpun ja
varovast kurkkasin huoneeseen,ko sitä ei enne tienny mil tuulel hää oli ja mitä saatto huutaa. mut hää sano tule lydia sisälle ,että saan halata sinnuu.
myö itkettii kaulakkain ja mie en ollu tuntee toivoo.sama tuttu mies ,mutta jottain mitä en tuntenu hänes oli ,niin komia ko oli leuka siliänä ja muutekin niin puhtaan olonen ja hajuton.meil oli niin paljo puhumista et meinattii koko ajan puhhuu yhtäaikaa.
toivo kiitti minnuu ja sano et mie pelastin hänen henkensä,et hää ei olis selvinny niistä pakkasista. vaik hää oli jo luopunut elämästä ja tahto kuolla, siks ei tykänny et mie tulin vällii.
nyt hänel on ajatukset muuttunu ja hänest tuntuu et hänel on viel jottain virkaa täs elämäs.
hää uskoo että jumala lähetti minut enkelinä hänet pelastammaa.kiitteli ja sano et oon antanu hänen elämänsä parhaan joululahjan,et hyvä ko oon niin sitkee luonne ja oon vaa uskonnu hännee.
mie toppuuttelin et älähä nyt liikaa kehu,sen ois tehny jokkainen ,joka ois tienny sinun tilanteen,ja mie nyt vaa satuin sinut tuntemaa aikasenpaa, ko oltii jonkinlaisessa kanssa käymisessä.
ja siehän täs oot uroteon tehny 25 vuuen juomisen jälkee ,se on suurmiehen teko ,nousta ihmisten ilmoille,elämään yhteiskunnan jäsenenä.
hää sano et luulee ja on tuntevinnaa et hänen maljat on juotu nyt pohjaan,hää ellää päivän kerrallaa ja katsoo mitä huominen tuo,sairaalas mennee viel varmaa kuukauen päivät ja kohan haavat paranee hää saap jalkaa roteesin.
hänel oli jalka amputoitu polven alapuolelt,siin on särkyy mut hää sano saavansa hyvät kipulääkkeet niin saap ainaki yöt nukuttuu.
näis onnellisis tunnelmis mie lähin syntymäpäivä juhliin. siel sit oli toinen yllätys ,minul oli oikee katettu liinalla pöytä lautasinnee ja kynttilä ja kukkia.ruoka oli niin hyvvää sisävile pihvii ja ruual oli niin hieno nimikii ranskalainen, mut enhä mie sitä muista,vaik siel osasin sen lausuukin.
jälkiruoka oli yllätys , en ollu sitä tilannu,tuotii jäätelö jossa hyvvää lakkahilloo ja liköörii,se oli näky ko ovimies toi sen ja siin räiskähteli valtava raketti, joha siin ihmisetii katteli et mitä ihmettä tuos juhlitaa.ovimies laulo englantiksi onnittelu laulun ja sit koko bubin väki taputti.
mie olin niin ylösotettu, vaik vähä nolotti olla huomion kohteena. mut ko olin juonu 3 martiinii,ujous oli tipotiessää.ilta oli niin hauska , minul oli varattu neljän hengen pöytä,et mie en tarvinnu yksin istuu,vaan siin vaihtu ihmisii ja juttuseuraa piisas, mie sain tanssii niin et lopusta piti sannoo et nyt huilataa .
tällä errää en laulanu karaokea niinko kotkassa,kuuntelin vaa ko toiset laulo,siel oli niin hyvvii laulajii ihan ko ammattilaisii.
oli minulla niin uppee syntymäpäivä, toivon ilouutinen ja hauska ilta pubissa.mie kiittelin ovimiestä, et hää oli tehnny minulle niin mukavan illan. lopuks hää saatteli viellä pirsiin ja anto käsisuudelman niinko enhroot aikanaa presidentin rouville.
hyvää viikonloppua kaikille.
sylillisen tahtoisin kerrallaan...
näin mie laulelen päivät päästää. minul on ollu niin tapahtuma rikas tammikuu,jos tää vuos näin hyvin alkaa niin tiiä mitä sit tulleekaa viel ettee.
minul oli täs 18 päivä syntymäpäivä ja aattelin viettää sitä kaupungissa.juttelin bubin ovimiehelle ,jonka oon oppinu tuntemaan kun joskus kesäsin oon käynny ulko terasilla juomassa limonaatia. hää on niin mukava mies laskee ain leikkiä, et jos hää ois vappaa niin ottas minut muijaksee, ja mie sit nauraa kiherrän mielissäin.
sanoin hänelle et ko on syntymäpäiväni niin tulisin viettämään sitä bubbiin,hää ko on ussein pyytäny minnu sissää.sehä soppii hienosti,ko heil onkii lauantaina karaoke ja tanssia ,niin kyllä yhet synttärijuhlat sillo soppii.pyysin et hää tilaa minulle valmiiksi jottain hyvää ruokaa,mut ei kovin maustettuu.
aattelin männä hotellii yöksi jos tullee otettuu martiinii niin ei voi ajaa kottii.
mut sit mie aattelin et samal hinnal ajan pirssillä eestakas, niin ei kissat tarvii olla yksinää yötä.
kävin edellisenä päivänä toivon luona, vein iltasanoman ja aatelin,et saas nähhä muistaako toivo minun syntymäpäivän, hää on ain ennen sen muistanu juovuspäissääkin ,jos satuttii tulemaan kohakkain .
lauantaina yheksältä tuli testiviesti puhelimmeen. onnea juhlapäivänä rakkaalle ystävälleni,toivoo toivo.
mie itkin ko niakaran putous,vaik jottain ootin häneltä ,mut silti se oli yllätys,ko oon kolme kertaa välil neljäki kertaa viikossa käynny vaa etteisessä kyselemässä vointii,ja hää ei ole halunnu tavata ihmisii.
aattelin männä enne juhlimaan mennoo sairaalas viel katsoo jos pääsisin tervehtimmää, ja niin ko menin hoitaja kiirehti vastaa ja sano et toivo oottaa minnuu.
Ostin erivärisii tulpaaneita suuren kimpun ja
varovast kurkkasin huoneeseen,ko sitä ei enne tienny mil tuulel hää oli ja mitä saatto huutaa. mut hää sano tule lydia sisälle ,että saan halata sinnuu.
myö itkettii kaulakkain ja mie en ollu tuntee toivoo.sama tuttu mies ,mutta jottain mitä en tuntenu hänes oli ,niin komia ko oli leuka siliänä ja muutekin niin puhtaan olonen ja hajuton.meil oli niin paljo puhumista et meinattii koko ajan puhhuu yhtäaikaa.
toivo kiitti minnuu ja sano et mie pelastin hänen henkensä,et hää ei olis selvinny niistä pakkasista. vaik hää oli jo luopunut elämästä ja tahto kuolla, siks ei tykänny et mie tulin vällii.
nyt hänel on ajatukset muuttunu ja hänest tuntuu et hänel on viel jottain virkaa täs elämäs.
hää uskoo että jumala lähetti minut enkelinä hänet pelastammaa.kiitteli ja sano et oon antanu hänen elämänsä parhaan joululahjan,et hyvä ko oon niin sitkee luonne ja oon vaa uskonnu hännee.
mie toppuuttelin et älähä nyt liikaa kehu,sen ois tehny jokkainen ,joka ois tienny sinun tilanteen,ja mie nyt vaa satuin sinut tuntemaa aikasenpaa, ko oltii jonkinlaisessa kanssa käymisessä.
ja siehän täs oot uroteon tehny 25 vuuen juomisen jälkee ,se on suurmiehen teko ,nousta ihmisten ilmoille,elämään yhteiskunnan jäsenenä.
hää sano et luulee ja on tuntevinnaa et hänen maljat on juotu nyt pohjaan,hää ellää päivän kerrallaa ja katsoo mitä huominen tuo,sairaalas mennee viel varmaa kuukauen päivät ja kohan haavat paranee hää saap jalkaa roteesin.
hänel oli jalka amputoitu polven alapuolelt,siin on särkyy mut hää sano saavansa hyvät kipulääkkeet niin saap ainaki yöt nukuttuu.
näis onnellisis tunnelmis mie lähin syntymäpäivä juhliin. siel sit oli toinen yllätys ,minul oli oikee katettu liinalla pöytä lautasinnee ja kynttilä ja kukkia.ruoka oli niin hyvvää sisävile pihvii ja ruual oli niin hieno nimikii ranskalainen, mut enhä mie sitä muista,vaik siel osasin sen lausuukin.
jälkiruoka oli yllätys , en ollu sitä tilannu,tuotii jäätelö jossa hyvvää lakkahilloo ja liköörii,se oli näky ko ovimies toi sen ja siin räiskähteli valtava raketti, joha siin ihmisetii katteli et mitä ihmettä tuos juhlitaa.ovimies laulo englantiksi onnittelu laulun ja sit koko bubin väki taputti.
mie olin niin ylösotettu, vaik vähä nolotti olla huomion kohteena. mut ko olin juonu 3 martiinii,ujous oli tipotiessää.ilta oli niin hauska , minul oli varattu neljän hengen pöytä,et mie en tarvinnu yksin istuu,vaan siin vaihtu ihmisii ja juttuseuraa piisas, mie sain tanssii niin et lopusta piti sannoo et nyt huilataa .
tällä errää en laulanu karaokea niinko kotkassa,kuuntelin vaa ko toiset laulo,siel oli niin hyvvii laulajii ihan ko ammattilaisii.
oli minulla niin uppee syntymäpäivä, toivon ilouutinen ja hauska ilta pubissa.mie kiittelin ovimiestä, et hää oli tehnny minulle niin mukavan illan. lopuks hää saatteli viellä pirsiin ja anto käsisuudelman niinko enhroot aikanaa presidentin rouville.
hyvää viikonloppua kaikille.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mukava kuulla sinusta, lyyli. Oli sinulla ikimuistoinen synttäripäivä ja onnellinen. Kyllä se on niin, että hyvät teot palkitaan - ainakin itselle tulee hyvä mieli ja mielenrauha, tässä sinun tapauksessa sait myös Toivolta kiitokset nyt jälkikäteen.
Ikävää onkin viettää synttäreitä yksinään, tuo oli oiva keksintö, että lähdit ulos syömään. Näin huomaat, että miten voipi saada ystäviä ja huolenpitoa kun on avoin luonne.
Toivon sinulle vielä monia onnellisia syntymäpäiviä ja mukavia hetkiä myös täällä keskustelupalstalla.
Tv. Kati
Minäkin toivotan onnea ja menestystä Lyylille!
Hyvä palkitaan aina hyvällä ja jos saan sanoa, niin korkojen kanssa.
Sinä Lyyli olet hyvä ihminen.
Kiitos lyyli mukavasta kirjoituksesta! Hyvä, että Toivolla on vielä toivoa, proteesillakin pystyy liikkumaan. Tulehan käymään Ellinpoksillakin!
Onnea vaan sinulle Lyyli .On mukavaa lukea viestejäsi kun olet niin positiivinen ihminen ja
jaksat vielä huolehtia muiden hylkäämistä ihmisistä. Aurinko paistoi tänään ja oli ihan keväinen päivä kun kävin lenkillä . Se piristää .
mutta kohta karkaan taas - keväämmällä.
Oikein paljon ONNEA Sinulle,
tuhannet kiitokset onnitteluista ja kauniista sanoista,toivon teille kaikkee hyvvää elämässä.
oon kiitelly kovasti, et tuli hankittuu tämä tietokone ja että on ollu älliä sen verran, et oon oppinu tätä käyttämää. täält oon saannu tietoo kaikkiin kysymyksii, mitä oon ymmärtänny kysyä ja parasta kaikista että oon saannu tämmöisiä ystäviä,sitä ei ois millää uskonnu.
sitä pittää ettei semmonen oo mahollista, et ko ei oo tavannu ihmisii muuta ko kirjotuksen kautta, että vois kiintyy ja kaivata jos vähä aikaa ei kuulu mittää.erräät joist ei oo kuulunu ennää,on jääny mieleen kute,mukava kukkaistyttö frederiikka ja anna hestia.
mut kyllä sitä täälläkii oppii tuntemaa jollai viisii toisen, ja on niin mukava lukkee että, mitähän tuokin on tuost asiast mieltä ja että tuomosta hänel on käynny ja
tuommostako hää touhuaa.
toivon et saahaan olla tääl pitkää ja et mielenkiintoo riitää.joskus tullee hiljasemppii hetkii, niin sitä pittääkin se on iha luonnollista, mielestäin tämä täällä käynti ei tarvii tulla velvollisuueksi, vaan tänne voip tulla sillo ko lystää,lukemaa, kirjottammaa ko on sil tuulella tai sanomaa mielipitteensä johonkii,tai vaikkapa neuvomaan,ko huomaa et nyt neuvoja tarvitaa.
neuvoista oonkin ottanu monast vaarin,kute ruuneperin neuvoma gprs liittymä ja paljo muuta.
ehkä ruuneperikin ilmestyy ilahuttamaa runoilla kun tulee taas suomen maahan.
minul ei juuri postilaatikko kolaha mut tääl postii on jokapäivälle,kiitos viel kerran rakkaat ystävät ja valosaa viikkoa .
Lämmin tervehdykseni Sinulle, Lyyli! Samoin myös Teille toisille, jos vielä muistatte minut. Aina välillä olen vilkaissut tänne palstalle ja mielenkiinnolla lukenut Lyylin kuulumisia. Tämä "Iloinen tammikuu" oli taas kerrassaan koskettavaa luettavaa. Lyyli-Isoäiti vain ja ainoastaan sellaista saa aikaan. * Kiitos, Lyyli! Olisipa mielenkiintoista tietää, millainen Lyyli-FunClub meitä tällä palstalla pyöriikään. Uskon, että monet meistä haluaisivat kirjoittaa Lyylin tavoin - avoimesti - mutteivät siihen kykene. Avoimuus, luottamus ja rehellisyys ovat kallisarvoisia helmiä ihmissuhteissa ainakin minulle. Ja niiden löytäminen ja kohtaaminen näillä sivuilla on harvinaista. Kuitenkin nuo ovat arvoja, joita jokainen meistä sisimmässään kaipaa ihmissuhteissaan.
Tänään on isäni syntymäpäivä. Hän täyttäisi nyt 101 vuotta. Monia muistoja tulvii mieleeni menneiltä vuosilta. Isäni sai elää pitkän elämän 87-vuotiaaksi. Tämmikuussa vietetyt isän syntymäpäivät muodostuivat kotona perheen, suvun ja ystävien iloiseksi kohtaamiseksi. Niiden kautta opin myös kodin juhlien rikkauden. Enää minulla ei ole perhettä eikä sukua paljonkaan jäljellä, mutta mielelläni järjestän edelleen kodinjuhlia ystävilleni. Ja onhan muistot - nyt jo vuosien kultaamat - tallella. Elämässä tarvitaan juhlahetkiä! Mietin kodinjuhlien arvoja. Missä määrin ne ovat siirtyneet nuoremmille polville? Itse tehty, yhdessä rakennettu kodinjuhla valmisteluineen on yhdistänyt ja ollut itsessään jo osa juhlaa. Muistuukohan Teille toisille mieleen kodinjuhlia menneiltä vuosilta? Niistä olisi mukava kuulla: perinteistä, tavoista, tarjoiluista, ohjelmasta jne. Kertokaahan, jos sytyttää!
Sain jokin aika sitten lukea seuraavan ajatuksen ystävän kohtaamisesta. Laitan sen tähän erityisesti Lyylille, joka pitää muistojen huoneessaan kaikkea kaunista (muistankohan oikein?). Ja toki Teille toisillekin nämä ajatukset lämmöllä lähetän:
KUINKA TAHTOISIN SINUT KOHDATA
Haluaisin osoittaa Sinulle rakkautta asettamatta Sinulle rajoituksia,
arvostaa Sinua määrittelemättä arvoasi,
ottaa Sinut vakavasti sitomatta Sinua mihinkään,
tulla luoksesi olematta tunkeileva,
kutsua Sinua esittämättä Sinulle vaatimuksia,
lahjoittaa Sinulle jotakin liittämättä siihen odotuksia,
jättää Sinulle jäähyväiset ilman, että olisin lyönyt mitään olennaista laimin,
kertoa Sinulle tunteeni asettamatta Sinua vastuuseen niistä,
antaa Sinulle tietoja opettamatta Sinua,
auttaa Sinua loukkaamatta,
pitää Sinusta huolta haluamatta muuttaa Sinua,
iloita Sinusta sellaisena kuin olet
Jos voisin saada saman Sinulta, voisimme todella kohdata ja rikastuttaa toinen toisiamme
Iloisen kimpun hymyileviä Onnenorvokkeja Lyylille lähettää Frederiikka ( ei osaa kirjoittaa oikein Senoraa... hmm... miten ihmeessä tuo merkki saadaan oikein n:n päälle... )
voi sie ihana frederiikka, olipa yllätys, kyllä ihana tammikuu pittää niin paikkansa,kaikkea ihanaa on tapahtunut ja viellä ko sie päätit kuukauen näin ilosella yllätyksellä,voi et mie yllätyin iloisesti.
mites sinut vois unohtaa,
sinua on kaipaillu tääl varmaa muutki ko mie.
sitä ois pitäny sannoo sinulle ja muillekkii usseemmin mite mukava on ko kirjottelette tääl, mut niihä se ihmisel on, et sit vast huomataa ko toinen on menny.
tai voiha sinul olla elämäs asiota että et oo ehtiny ja mielenkiinto on ollu muualla.
sitähän mie oon sanonu et kettää ei saa ahistaa tänne kirjottammaa, siihe vaa on tyytyminen,saap vaa kaipailla.
muistan ko sie tulit kukkinee tänne tais olla toista vuotta sitten,se oli semmonen pirteä pyrähys joukkoo,aattelin et tääl ko olis värejä ja mahollisukksii oikeisii kukkamerkkeihin niin niitä sie sirottelisit rakkauella ihmisten tielle.
oikee muistat et minul on muistojen huone.siel on paljo kirjotusta täältä ja erilaisii muita muistoja, mitä mistäkin tullee etteen.vanha suklaarasia on täynnä lautasliinoja konditooriasta ,kun oon syönny jonkuu hyvän leivoksen kirjotin siihe millanen se oli ja millo syöty,ja mille maistu.nyt ko oon lopettannu makkeen syömisen,siel on mukava maistella muistoja. pitäs taas järjestellä ja viiä kehystämmöön mieluisampia, ko monast tullee vaan työnnettyy ovest sissää joku juttu ettei katoa,sit ko kaipaan sitä löyän sen siitä huoneesta,eikä tarvii panna koko mökkii ylös alasin.
veet silmis luin tuota ,kuinka tahtoisin sinut kohdata, siin on ihmisyyen mitta. sen näkkee tuost sinun luonteen, kun ain löyät kauniit ja ihmistä koskettavat kirjoitukset,herkän ja kiltin frederiikan silmät ne löytävät.
minulla se saap kehykset ja ehkä se pitäs panna tähä konneen vieree mis paljo oleskelen, jote tulis usseemmin luettuu ja muistutammaa mite toinen ihminen pittää kohdata.sitä mie tarviin nyt toivon kans,etten tuputa liikaa ommii mielipitteitä.
kiitos frederiikka.
kauheasti olis puhuttavaa sinulle mut ko sanoit käyneesi täällä ja lukenu juttuja niin enpä sit ruppee kaikkee uuvestaa kertomaa,niin ei venähä kovin pitkäks,mie ko en oo oppinu viel sanomaan asioita selvästi ja lyhyesti.;)
täälhä mie kaik hölötän,tämä ko on ollu minun lepotuoli,vai sanoisko iha sykiatri. ei oo tullu ahistuksen puutetta ettei oo saanu kenenkää kans jutella, ain joku sannoo jonkun sanan. tääl käyp nuorenpii ko myö muorin kans ,taitaa olla suurin osa ja se on mukavaa,myö melkee saatas puhhuu kahestaa muute,jos ei kävis.
kiitos siittä teille kaikille lukijoille,se näkkyy lukija määrästä vaik ette kirjota ,et ootte piipahtannu,ja ne on jo terveiset teiltä,täs nähhää et ain ei tarvita sanoja . muutama kirjottaja pittää mainita,mukava kati ollu visii kauemmin ko mie,hauska savolainen hilimakka,iki ihana selema,urhea mummeli1,kiltti lyylifani,(sie voisit ottaa nimimerkin tuo saap minut nolostummaa)topikii pyörähtää jos kiinnostavvaa,kiva annukka kaukaa austraaliassa,lokari joskus,joskus jyväjemmari,vanha kunnon repekii harvemmin kyllä,ja ketäs viellä...voi minun muisti on vähä niin ja näin,ko rupesin luettelemaa, niin en haluis jättää kettää sanomatta, kiitos tässä teille kaikille, on ollut monta mukavaa lukuhetkee ja mie monast ajatuksilla muistelen teitä ja teiän kirjotuksia päivän aikana.
voiha taivahan talikynttilät sentää, muorihan jäi listasta,sitä tulee piettyy et hää on jo niin vanha ja kuuluu sammaa kastii ko mie,mut kiitämisen arvonen hää silti on ja sekkii et hää on pysyny tääl vakiopilarina.kiitos sinullekkii muori.
mukavaa et oot saannu pittää isääs noinkii kauan,onha se ikä miehellä 87 vuotta, ko miehet ylleensä lähtee aikasemmin. sinul on varmaa ollu hyvät välit isäis kanssa, mies merkkaa aika paljo tytölle, monast tytöist sanotaaki et, hää oli isän tyttö.
minullakkii oli mukavan tuntunen isä vaik niin vähä sain hännee tutustua ja elämäin ois voinnu olla toisen laista jos hää olis eläny meiän kans. mut äiti hylkäs hänet ko ko hää oli sotilaskarkuri
,äitein rakkaus ei riittäny kestämää isän pelkuruutta.
nykyaikana ei taia olla ihmiset niin paljoo tekemisis sukulaistenkaa kanssa,kyläs käyää vaa jos kutsutaa. enne poikettii tuvan penkille hetkes juttelee,ennää semmonen ei tuu kuulookaa.
tähä päivää soppii sanonta,talo ellää tavallaa,vieraat tullee ajallaa.kukkaa ei tuu kutsumatta,vahinko minun mielestä.
miekin tykkään kovin juhlista järjestän ittelle semmosii,tuon tuosta.juhlin jamarin syntymäpäivää joka vuos 15.5 ja kaikkii almanakassa olevii juhlapäivii.
itsenäisyyspäivä on mielestäin kaikista juhlallisin, sillo mie paan itteni yhtä hienoks ko linnan juhlijat. minul ko on vintti täys tavaraa jalmari oli semmonen et mittää ei saanu heittää pois.siel on hänen äitinsä vaatteetkin, siel mie oon ottanu yhen samettisen pitkän puvun,ko siihe aikaa jollo hää piti sitä niin oli pitkät muotii.käytin vaa pesulassa ja hyvä siit tulikii.
aivan nuorena ei meil ollu juhlii, ko ei ollu vakituista asuinpaikkaa,mut ko olttii talois töissä niin siel sai osallistuu juhlien järjestämisiin.siivottii kaik nurkat ,leivottii ja paistettii,karjalas pöyät notkuivat ko vieraita kutsuttii,sillo ei saiturikkaa pihistelly,ko piti näyttää vieraille.
myöski palkolliset sai syyä paremmin,ruokaa jäi tähteeksi ja juhlien jälkii korjates pisteltii sallaa suuhunsa kinkkuu mis oli kuuen sentin läskisiivu.nami nami.
jalmarin kans taas ko elettii kahestaa, niin meil ei vieraita käynny,mut mie pakotin jalmarin juhlimaa kaik juhlimisen arvosta. mie näin nuorenpana ussein unta että , olin jossain suuressa huoneessa mis oli paljo ihmisii ja iloinen puheen sorina kuului,näin jälkee päin aattelen et se varmaa johtu siitä ko myö elettii vaan kahestaa ja mie kaipasin ihmisii ympärillein.
niin se on kute sanoit, elämäs tarvitaa juhlahetkii, järjestettää niitä ystäville sillo ko niitä viel on, ja yksin olleski juhlii itelle, aamulla tuntuu et on juhlinu,kun valvoo myöhempää ottaa fingerporilaisen,tansii, muistelee , ja kuuntelee musiikkia, on siinä juhlan tuntua yksin tai yhessä.
tämä venähtää iha loputtomiin,vaik viel ois vaik mitä.sydämmellinen kiitos ko annoit kuuluu itestä.
kohta pannaa siemenet multaa, sahaan kesäks kukkii,mie etsin jonkii mielenkiintosen kukan siemenet ja kasvatan ne sinun kunniakses,ko sie oot semmonen kukkaistyttö.
paljon hyvää vointia sinulle,toivon et joskus ain kuullaa tääl sinun löytämiä runoja ja sinul oli ne hurjan hyvät vitsitkin.
hei vaan ja terveisiä kaikille lukijoille.
näät sie et viel jäi jottain,se señoran kirjottaminen.
mie ko oon vähä semmonen rameileva niin oon ottanu tuon hienon rouva tittelin, kuulostaahan se espanjaksi komeammalle ko suomeks;) ja oonha mie siel käynny ja minnuu siel señoraksi kutsuttii,niin piän sen nyt täälläkii.ja kun tuonne toisille osastoille ilmesty lyyli,niin ei tuu sekkaannusta kuka lyyli kirjottaa.
minunki piti kyssyy tuota kirjotus tappaa ja täält mie sen neuvon sainkii,tais olla selema ko neuvo.
Paina altgr nappullaa,piä alhaalla ja toisella käellä ~tuota merkkii,laske irti ja sitten Nkirjainta.se on siinä, kute mertaranta sannoo.
hei vaan.
Kyselit Frederiikka vähän juhla asiaa. On totta että juhlat ovat mukavia ,kun vain viitsii niitä järjestää.Hääjuhlathan ovat toisaalta lisineet ,jotka menevät naimisiin juhlivat isosti,mutta toisaalta taas paljon asutaan avoliitoissa. Syntymäpäivien kohdalta on ainakin tuttavapiirissä kahtia jako, puolet juhlii puolet ei. Syksyllä olin juhlien järjestämisen edessä ja emmin järjestänkö vai en. Mies on ilahduttanut
musiikilla 40vuotta ihmisiä ja Hän järjesti hyväntekeväisyys konsertin (veteraanien hyväksi
tuotto)" 40 vuotta yhtä soittoa " nimellä. Ne juhlat menivät loistavasti eikä minun
niihin tarvinnut oasllistua kuin juhlavieraana ,mutta kun sukulaiset tuli konserttiin järjestin kotona pienet juhlat syötiin ennen konserttia ja siellä saimmekin täytekakku kahvit (ponsorit tarjosi).
Sitten palasimme vielä muusikoiden ja heidän vaimojensa kanssa syömään meille ja osa pitkämatkaisista vieraista söi uudelleen.
Osa vieraista tuli meille yöksi edellisenä päivänä ,joten järjestettävää ja tarjottavaa piti olla ,mutta miten ihanat muistot jäi sekä itse konsertista ,että kotijuhlista . Mukavaa oli taas olla yhdessä.Pidämme sisaruksien kanssa kyllä juhlia jos on vähänkään aihetta.
Uuden vuoden aikaan tyttären tupaantuliaisissa
oli aikamoinen sakki ja autoimme häntä pienten lasten äitiä tarjoilussa tekemällä ja minä mummo myös rahoittamalla juhlia.
myös minua. Kiitos ystäväni, näin me opimme.
on hyvä opettaja! Se onnistui minultakin.*Hymy* Hyväntuulista päivää itse kullekin! Minä valmistelen tänään illanistujaisia ystävilleni: pientä hyvää syötäväksi ja kynttilöiden tuiketta mielen lämmikkeeksi. Semmoista kotoista vaan...:)
myöhemmin lisää ... :) Kiitos Mummeli1 juhlamuistelmistasi! Nautin lukemastani kovin. Tuo "40 vuotta yhtä soittoa" oli varmasti kerrassaan mahtava kokemus. Palataan juhla-asioihin myöhemmin uudelleen, vaikkapa "kevään juhlien" merkeissä, jos aihe vielä kiinnostaa. Nyt on kiirusta vähän tuolla "vanhusten hoitopuolella ..." Kirjoitellaan! Hei :)
...sinunlaisia ystavia pitaisi olla meilla kaikilla ainakin yksi....
ps.Jalkijunas synttari halit sinulle!!