Ihastuksesi vuosien takaa kävelee vastaan, istuu jossain nurkkapöydässä, juttelee ventovieraan kanssa - vaihdatko silloin kadun toiselle, puolelle, käännätkö katseeesi muualle, et ole huomaavinasi, vedätkö hihasta, tuuppatko kylkeen, isketkö silmää, punastutko, tarjoatko kahvit, haukutko hänet kun ei silloin huolinut vai menetko kotiin ja itkeä tihruuttelete tämän katalan kohtalon ja elämän kiemuroita? Ja olet itsellesi ikuisesti vihainen kun et nytkään rohjennut mennä Hänen luokseen, etkä saanut taaskaan suutasi auki !
Mitä teet kun huomaat Hänet ?
ikuisesti kiitollinen sella...
17991
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
koska hän on kieltänyt kaiken yhteydenpidon. En ole nähnyt moneen vuosikymmeneen. Olen tehnyt surutyöni ja olen kiitollinen, kun sain ensi kerran kokea, miltä tuntuu olla rakastunut. Odotin, kunnes taas tunsin ja kohtasin elämäni suuren rakkauden.
jos hän sattuu huomaamaan minut. Jos kutsuen nyökkää, niin menen luokse ja keskustelemme nopeasti kuulumiset, ettei kolmas henkilö tunne itseään vaivautuneeksi. Iloinen ja hyvä mieli jää jäljelle. Olen onnellinen, ettei ylipääsemättömässä riidassa kenenkään kanssa ole tarvinnut erota, jokainen suhde on ollut merkityksellinen, olipa se sitten kariutunut syystä tai toisesta.
näin toimisin minäkin huomaavaisuus, ystävällisyys ja hymy tulevat aina takaisin.
Laina vehe on huoleton
kun sen jätää takaisin
niin huoli poissa on
,,,,
Epäilen, mahdanko tuntea ihastuksia vuosien takaa. Ihmiset tuppaavat vanhetessaan muuttumaan aika lailla. Tukan harmaantuminen ja siihen lisäksi kakkulat tuntemoittavat aika tehokkaasti. Parikymmentä kiloa suuntaan tai toiseen muuttavat myös ihmisen kuin ihmisen ventovieraaksi. Olen aika onneton tunnistamaan tuttujakin, jos on kulkiessa muuta asiaa mielessä. Yleensä on. Oletetaan, että tunnistan:
- hipsuttelen vaivihkaa takavasemmalle eli minusta tilanne on kiusallinen. Lähinnä siksi, että sellasita takavuosien seuralaista ei ole, jota olisin jäänyt kaipailemaan. Jutut on puitu loppuun aikoinaan.
Sen sijaan, jos kohtaan kaupungilla tuiki tuntemattoman, mutta jotenkin viehättävän oloisen ihmisen, saatan hyvinkin jäädä tuijottelemaan kotvasen. Ja kotiin päästyäni olen sen jo unohtanut autuaasti.
Ihailen tavallaan niitä, jotka vuosia jaksavat säilyttää nuoruuden ihastuksiaan hengissä tavalla tai toisella. Unelmia sopii olla, minulla ei ehkä tällaisia.
Jos kaukaa tajuan tuo on Hän,kuin huomaamatta istun lähelle,hyvin vaatimattomasti ja huomaamattomasti,hiljaa. Olen säilyttänyt ulkonäköni ja tiedän,että minua katsovat vieraatkin miehet,siksi Hän huomaa minut,jos niin haluan?
tunnistin ja iski armoton ujjous niinku sillon kakarana...ku heilasteltiin...mitä mokoma oli menny vieläki charmantimmaksi iän tuomine vivahteineen....mie sökäsin piiloon pamppailevine sydämineni...
toivottavasti en punastunu kummiskaan ko sitä vikkaa vieläki vaikka jo vanaha muori... :/
Se naisen katse onkin miehelle sellainen asia, että nainen ei sitä varmaan edes tajua.
Määrätynlaisella katseella nainen hallitsee miestä aivan miten vain haluaa. Se on tosi ja mies on myyty.
katseen pitää olla? Minä haluaisin hallita aina silloin tällöin yhtä miestä - siis vain yhtä miestä, joten suurelle joukolle ei ole vaaraksi, jos annat vihjeen, millainen sen katseen pitää olla. Kiitos jo etukäteen!
Kylläpä varmaan.Mutta sama ainaki pellaa meikäläisenki kans.
Oon vain auttamattoman ujo jos vastapeluri viehättää meikäläistäkin.Tulee semmonen olo ku strutsilla että nuppi piiloon ja äkkiä.
Kukapa ei sopivanlaisen katseen kohdatessaan ois myyty.... :))
ihastuksista on niin kauan etten tuntisi, eikä hänkään minua.
En tuntenut entistä aviomiestänikään kun satuimme samaan kauppaan 35 vuotta eromme jälkeen.
tuo ihastukseni jo vuosikymmenten takaa majailee saman katon alla ja se mitä teen / teemme jääköön meidän kahden väliSeksi asiaksi.
Ihastus bongasi minut.
Hämmennyin ja kiusaannuin.
Sitten tilanne lämpeni, naureskelimme ja vaihdoimme kuulumiset.
On se vaan niin että vanha rakkaus ei ruostu.
Tiedän monta, joiden elämän on pilannut se, että haikaillaan vanhan rakkauden perään. Esim. omilla vanhemmillani oli niin. Tuulen viemää-elokuvassakin tätä oli. Surutyöt pitäisi tehdä
Jos vuosikymmenten takaa Hän tulisi vastaan, pitäisin sitä pienenä ihmeenä ja varmasti nipistäisin itseäsni, onko tämä totta !
Helteisen, pitkän ajomatkan jälkeen poikkesin syntymäpaikkakunnan ossuuskauppaan. Alakertaan laskeutuessani portaissa lyllersi vastaani lihava rouva ja hänen perässään nuoruuteni mielitietty, tuuheatukka, komea kuin kuva. Alaspäin askeltaen tämän ilmestyksen eteen ja selin rouvaan nopeat kuulumiset ja kesän toivotukset. Olihan kuitenkin hauska tavata. Enempään ei mitään aihetta. Totesin nytkin kymmenien vuosien jälkeen: tuppisuu ei ole kehittynyt itseään ilmaisemaan...