Opiskelen toista vuotta AMK:ssa. Meillä on ihan ok ryhmä ja yksilöinä tosi mukavia tyyppejä, mutta ryhmältä puuttuu "henki". Kukaan ei viitsi informoida toisia jos esim. joku luento on peruttu, tai muuta vastaavaa. Otetaan vaan se mikä itselle on hyödyllistä, muista ei välitetä pätkääkään.
Ryhmän yhteisiksi suunnitellut ajanvietot menee yleensä pienten kuppikuntien illanistujaisiksi. Ollaan tavallaan joustamattomia kuuntelemaan ja kommunikoimaan sellaisten luokkakaverien kanssa, jotka eivät kuulu siihen omaan pieneen inside-ryhmään. Tai jos esim. jotain tehtäviä varten pitää ryhmäytyä, niin ei oteta mukaan niitä jotka jää ilman ryhmää. Ikään kuin jokaisen on huolehdittava omista eduistaan aivan alusta aivan loppuun. Ei mitään solidaarisuutta ja yhteistä tekemisen meininkiä. Se on paska homma.
Ryhmän yhteisiksi suunnitellut ajanvietot menee yleensä pienten kuppikuntien illanistujaisiksi. Ollaan tavallaan joustamattomia kuuntelemaan ja kommunikoimaan sellaisten luokkakaverien kanssa, jotka eivät kuulu siihen omaan pieneen inside-ryhmään. Tai jos esim. jotain tehtäviä varten pitää ryhmäytyä, niin ei oteta mukaan niitä jotka jää ilman ryhmää. Ikään kuin jokaisen on huolehdittava omista eduistaan aivan alusta aivan loppuun. Ei mitään solidaarisuutta ja yhteistä tekemisen meininkiä. Se on paska homma.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Se on sitä motivaation puutetta ja työn saamisen epävarmuutta, joten eipä sitä viitsi täysillä opiskella. Lisäksi moent ovat amis-pohjalla, eli siitäkin voi kai jotain päätellä.
Ja mitä tulee siihen "inside"-pelleilyyn, niin kai voi todeta, että on ne teinien kikatusringit muissakin amk:issa melko tuttuja...
Mitenköhän se amispohja moiseen vaikuttaa? Siellähän nimenomaan opitaan tekemään töitä ryhmissä ja erilaisten ihmisten kanssa. Toki alakohtaisiakin eroja on.
Meillä on onneksi amk:ssa todella hyvä ryhmähenki. Ryhmätöihin pääsee hyvin mukaan vaikka joku olisikin ollut poissa, ja aina eivät ole samat ihmiset keskenään.
Liekö edellinen kijoittaja oikeassa, että tuleva työllisyys vaikuttaa asiaan. Alallamme kun ei työttömyyttä käytännössä ole. (8 työtöntä bioanalyytikkoa koko Suomessa vuonna 2005)
Jaksamisia teille joilla on huono ryhmähenki, toivon mukaan ihmiset kypsyvät ja kasvavat opiskelujen varrella.
mitenköhän ihmisillä on ammattikorkeista sellainen kuva että suurinosa olis ammattikoulusta valmistuneita?Yhtään ammattikoululaisia väheksymättä,minun kanssani keväällä aloitti 79 ihmistä,joista 4 oli amispohjalta.Muut ylioppilaita.
Se on sitä mollaamista, jolla pyritään oman aseman parantamiseen. Oletko huomannut kuinka amk -tutkintoja on mollattu, mutta ammattitutkinnot jätetty täysin rauhaan? Ero löytyy siitä, että AMK-kilpailee yliopistotutkinnon kanssa samoista työpaikoista.
"Ero löytyy siitä, että AMK-kilpailee yliopistotutkinnon kanssa samoista työpaikoista.
"
JA ero on siinä, että yliopiston DI saa satavarmasti työn, jos samassa työnhaussa on vastassa perus-insinööri. DI tekee samat työt kuin inssi, mutta laajempi koulutus ja laajemmat valmiudet työhön.
Nimim. "Helvatan DI:t vie työt nenän edestä"
"AMK-kilpailee yliopistotutkinnon kanssa samoista työpaikoista."
Noinhan se menee.
- Diakonissat vievät pappisvirat teologien nenän edestä.
- Oikeustradenomit täyttävät kaikki tuomarien virat, ja oikeustieteilijät jäävät nuolemaan näppejään.
- Lääkäreiksi otetaan nykyään vain sairaanhoitajia (AMK), ja lääkäriksi koulutetut jäävät lehdellä soittelemaan.
- Sosionomit (AMK) pääsevät helpommin luokanopettajiksi, aineenopettajiksi, sosiaalityöntekijöiksi, johtaviksi sosiaalityöntekijöiksi ja psykologeiksi kuin alan yliopistotutkinnon suorittaneet.
- Laboratorioanalyytikot (AMK) vievät työpaikat kemisteiltä.
- Bioanalyytikot (AMK) nappaavat kaikki biokemistien, molekyylibiologien, mikrobiologien ja geneetikkojen - ja vielä patologienkin - paikat.
- Hortonomit (AMK) vievät biologien sekä biologian ja maantiedon opettajien työt.
- Insinöörit (AMK) vievät työpaikat fyysikoilta.
- Tradenomit (AMK) vievät työt matemaatikoilta, hallintotieteilijöiltä, kauppatieteilijöiltä ja ohjelmistosuunnittelijoilta (jo mainittujen tuomareiden ja muiden lakimiesten lisäksi).
- Jne., jne., jne.
Ei ihme, että kun todellisuus on tuollainen, täytyy joidenkin yrittää parannella omia asemiaan edes omassa mielikuvituksessaan mollaamalla muita ja suoltamalla puppua ja propagandaa tänne. Säälittäväähän tuollainen todellisuuspako on, mutta kun jotkut eivät muuhun pysty, niin eivät pysty.
Ei varmaan kannata hakea insinöörinä töihin, joihin vaaditaan DI-koulutusta? Jos taas firma hakee insinööriä tai diplomi-insinööriä, niin sitten yleensä valitaan se sopivin ehdokas siihen hommaan. Esim. varmaan mieluiten palkkaisivat kokeneen inssin joka on ollut joskus kesätöissä ko. firmassa kuin vastavalmistuneen DI:n.
"laajempi koulutus ja laajemmat valmiudet työhön."
Kannattaa kuitenkin muistaa että nuo eivät ole ainoita asioita joita työnantajat katsovat. Jos olisi, niin sittenhän jokaiselle olisi koulutuksen perusteella ennalta määrätty mihin työtehtäviin kykenee ja mihin ei, riippumatta siitä mitä oikeasti osaa, mitä on aiemmin opiskellut, miten tulee toimeen ihmisten kanssa, mihin on erikoistunut, mistä on kokemusta jne...
Yhtä monta kertaa kuin yleinen harhaluulo DI:n asettamisesta etusijalle AMK-inssiin verrattuna on esitetty, on se myös kumottu. Harhaluuloa esittää työttömyysputkea pelkäävä teekkari, huonosta itsetunnosta kärsivä AMK-inssi, provoilevat peruskoululaiset ja muut sekoilijat.
Hyvin työllistyy porukka kummaltakin asteelta. Jatko on itsestä kiinni!
Surkea provo. Lääkäri, pappi, tuomari, opettaja, psykologi ovat mm. tehtäviä joihin pätevyydeksi vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto.
"Säälittäväähän tuollainen todellisuuspako on, mutta kun jotkut eivät muuhun pysty, niin eivät pysty."
Ei ehkä kannata ottaa liian tosissaan näitä juttuja. Esimerkkisi ovat sitäpaitsi aikalailla pielessä siitä, mitä tuon viestin kirjoittaja alunperin tarkoitti (insinöörit eivät ole fysiikan opiskelijoita, ja lääkärit opiskelevat lääketiedettä, sairaanhoitajat hoitotieteitä/hoitotyötä jne... ).
Esim. on selvät työt mitä insinöörit tekevät, ja selvät työt mitä diplomi-insinöörit tekevät. Tämän lisäksi on sellainen harmaa alue, johon käyvät sekä inssit että DI:t. Tarkoitan siis sitä, että joissain työpaikkailmoituksissa haetaan "insinööriä tai diplomi-insinööriä", ja valinta tehdään tapauskohtaisesti. Valintaan vaikuttaa tottakai koulutus ja työkokemus, mutta yleensä myös sosiaalisuus ja vaikkapa palkkatoive. Näin voidaan siis ajatella, että amk-tutkinnon suorittajat kilpailevat osittain samoista työpaikoista yliopiston suorittaneiden kanssa.
...että ammattikoulujen rehtorit eivät ole sekoilleet julistamalla koulujansa "Universityiksi" - vastoin tosiasioita, opetusministeriön ohjeita ja tervettä järkeä? Sen vuoksi eivät ammattikoululaisetkaan ole alkaneet kuvitella olevansa yliopistossa tai suorittavansa tasoltaan vastaavia tutkintoja. Ja kun kerran ammattikoululaisten jalat pysyvät maassa, ei kukaan tunne tarvetta palautella heitä maan pinnalle.
Ehkä se "mollaaminen" onkin vain tosiasioiden kertomista - mutta sinä pidät sitä mollaamisena, koska et halua hyväksyä tosiasioita.
Ehkä juuri sinunlaisesi pilvilinnoissa leijailijat saavat aikaan sen, että jotkut vähän valottavat todellisuutta välillä (mitä ilmeisimmin turhaan - ei kannettu vesi kaivossa pysy).
Entinen ammattikouluni on nykyisin tekniikkaopisto. Tyttöystävän vanha kauppakoulu on osa ammatti-instituuttia. Eli ovat ne toisen asteen koulutkin korattaneet itsensä. Sitäpaitsi se ammattikorkeiden "university" -korotus laimenee loppuliitteen "of applied science" -teeman vaikutuksesta.
Ehkä tosiasiat eivät ole selvinneet aivan kaikille yliopistopelleille. Pilvilinnoissa eivät kellu kuin korkeintaan tippatyötä tekevät teekkarit jotka odottavat pienellä tieteellisellä näytöllä saavansa Nobel-palkinnon. Niitäkin on tullut nihkeästi maahamme viimeaikoina niin ei se opetus yliopistoissa kovin kaksista ole. Ehkä parempaa saa ammattikorkeista! Ainakin tiettyihin AMK:n on vaikeampi päästä kuin tiettyihin yliopistoihin.
Aivan tyypillinen suomalaisten asenne työpaikalla, kun joutuvat tekemään duunia erilaisissa tiimeissä. Suomalaisten perusluonteeseen ei oikein hyvin kuulu yhdessä työn tekeminen. Enemmän erakkomaisenpi työskentely on suomalaisten vahvuus.
Lähes jokaisessa työpaikassa on ongelmia ihmisten toimiessa ryhmissä.
AMK:ssa lisäongelmana on jatkuvat ryhmätyöt, jotka kuluttavat, leipäännyttävät ja lopulta kyllästyttävät. Opiskeluhommista on väkisin väännetty ryhmätöitä.
Itse lähdin työelämästä opiskelemaan AMK:n tietotekniikkaa ja kohta valmistun. Minulle oli yllätys miten nuoret ovat niin samanlaisia kuin vanhemmat työntekijät työpaikoilla. Aivan samat kujeet ja ongelmat, kun tehdään töitä tiimeissä.
Puheet kansainvälistymisestä ihan naurattaa, kun ajattelee minkälaista touhua on ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa. Ne on yleensä omissa oloissaan keskenään ja suomalaiset omissa kuppikunnissaan.
Kun puhutaan, että amk-tutkinnon suorittaneet kilpailevat samoista duuneista yliopistotutkinnon suorittaneiden kanssa, unohtuu se tosiseikka, että ennen kun oli opistotutkinnot, ko. tutkinnon suorittaneista suurin osa työllisty suunnitelu ja esimiestehtäviin. Työmarkkinatilanteen heiketessä yliopistotutkinnon suorittaneet veivät näiden paikat. Siis tulivat sellaisiin tehtäviin, missä ei käytännössä oli mitään hyötyä yliopistotutkinnosta.
Ennen tiettyä työtehtävää teki opistoinssi, nyt sitten samaan hommaan hakee amk-inssit ja paikan vie diplomi-inssi. Näin se menee.
Tietysti tässä voi olla taustalla se, että koulutuksen taso on laskenut eli diplomi-inssiopikselijalla ja maisteriopiskelijalla ei nykyään ole samoja vaatimuksia, kuin ennen.
kerran pikkuisen poikettiin alkuperäisestä aiheesta. Jotkut idiootit saavat jokaisesta kysymyksestä väännettyä aiheeksi yliopisto vastaan AMK. Kyllä näillä sekopäillä täytyy olla todella huono itsetunto, kun pitää koko ajan pönkittää itsetuntoa pätemisellä. Esim ei kukaan AMK.ssa opiskeleva sairaanhoitaja ole hakemassa lääkärin virkoja jne.- tämähän on nyt itsestään selvyys! Yliopistossa opiskelevat ovat selkeästi peloissaan, että joillakin aloilla AMK:ssa koulutetut saattavat todellakin kilpailla samoista paikoista. Antakaa jo olla, hankkikaa elämä sekä keskittykää opiskeluihinne!!!!!
Ryhmähenki on meillä hyvä. Ryhmässämme (70) on kaksi amista.
Tietysti. Yliopistot työntävät ammattikorkeita alaspäin, ammattikorkeat kampittavat yliopistoa ja ammattikoulut tahtovat kaventaa tasoa kumpaankin. Yhteiskunnallinen kamppailu on tälläistä. Tulevaisuudessa ammattitutkinnon arvo tulee korostumaan myös palkkakilpailussa samalla kuin yliopiston arvo romahtaa.
Oivan esimerkin näet, kun mietit taannoista Johtotehtävissä työpaikat eivät yksinkesairaanhoitajasta lääkäriksi kohua. Siihen asti sairaanhoitajat olivat saaneet elää jonkinlaisessa tyhjiössä, mutta yliopistoihmiset nousivat takajaloilleen kun hoitajia tahdottiin kouluttaa heidän virkoihinsa. Vastaavaa liikettä on käsittääkeseni ollut sairaanhoitajien ja perushoitajien välillä.
Mikäli nykyinen kehitys jatkuu tulevaisuudessa reilusti yli puolet väestöstä tulee suorittaneeksi yliopistotutkinnon. Tästä tietysti seuraa, että työmarkkinakilpailussa korostuvat suorittavat ammatit (rakennusmiehet, lääkärit, vrt. palveluyhteiskunta), joita on vaikea tai mahdoton korvat koneilla tai siirtää ulkomaille.Tällä hetkelläkin korkeakoulutettujen hyvä palkkaus ei ole välttämättä itsestään selvyys.
Voimme puhua eräänlaisesta sosioekonomisesta umpikujasta, jossa yhteiskunta on muuttunut mutta päättäjien henkilökohtaiset intressit estävät tarvittavat päätökset.
DIAKeissa ainakin korostettiin heti ryhmähenkeä, meillä toimii kyllä tuo ilmoittelu aika hyvin, jos joku tunti on peruuntunut. Myös kirjoja kehotettiin jakamaan, jos niitä on vaikea saada, ja itse ainakin teinkin niin.
Mä opiskelin Diakissa viime vuonna hoitajalinjalla, ja voin kuule sanoa, että jos meillä siellä jtn ryhmähenkeä oli, niin se oli kyllä kaivautunut tosi syvälle sinne itteensä. Ei meillä ainakaan tuo informointi toiminut, ja paskaa puhuttiin selän takana minkä ehdittiin. Omat kuppikunnat siellä oli, ja jos ei sellaiseen halunnut kuulua, niin sen kyllä tunsi nahoissaan. Tää nyt on vaan mun kokemus, mutta voin vaan sanoa, että onnellinen olen, kun sen paikan jätin.
Ensimmäinen vuosi meni kyllä juuri noin, ettei ryhmätöitä voinut kukaan tehdä kuin parhaan kaverinsa kanssa, muu ei tullut kysymykseenkään. Sitten jos jonnekin ryhmään piti mennä niin se oli "niinq täynnä et sori nyt vaan"
Toisena vuonna alkaa jo vähän jäämään pois tuo klikkiytyminen. Mutta niinkuin sanoit, se on paska homma jota odottaisi näkevän enää peruskoulussa.
Yliopistoon et ainakaan pääse työkokeiluun omaan ammattiisi sillä sain seuraavanlaisen sähköpostiviestin:
"Kiitos nopeasta vastauksestasi. Luin lauseen "Irtisanomiset tai lomautukset
eivät ole esteenä työkokeilun järjestämiselle myöskään silloin, jos
työkokeilun järjestävällä työnantajalla ei ole velvollisuutta tarjota työtä
irtisanomalleen tai lomauttamalleen työntekijälle". Koska käsitykseni mukaan
nyt tällainen on tilanne HY:llä, että jos jossakin yksikössä on joku henkilö
irtisanottu, meillä on ensisijainen velvollisuus palkata näitä henkilöitä.
Valitettavasti en voi edistää asiaasi.
Kiitokset kiinnostuksestasi.
Terveisin
Paula Vanninen "