Läheisellä ihmiselläni todettiin juuri rintasyöpä. Rinta leikataan kokonaan pois ja kainalot tyhjennetään.
Antakaa minulle, te syövän kokeneet,ohjeita miten voin parhaiten auttaa läheistäni. Minkälaisia mielentilan liikkeitä häneltä on odotettavissa ja miten niihin reagoida.
Kiitos etukäteen.
Antakaa minulle, te syövän kokeneet,ohjeita miten voin parhaiten auttaa läheistäni. Minkälaisia mielentilan liikkeitä häneltä on odotettavissa ja miten niihin reagoida.
Kiitos etukäteen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"omaisen oppaan". Siinä kerrotaan kaikki mahdollinen syövästä, myös se että milloin saattaa lautanen lentää...
Jokainen kokee syövän eritavalla. Sisareni halusi salata asian kaikilta. Minä olen kertonut asiasta jokaiselle joka jaksaa vain kuunnella...
juuri kertoi, niin asiasta kertominen tai sen puiminen on ihan ihmisestä kiinni. Itse olen vierestä seurannut sairauden alkamisen, parantumisen ja sen uudelleen puhkemiasen. Juuri kun luulee et nyt se joka päiväinen asiasta puhuminen loppuisi niin se alkaa taas, ymmärrän että puhutaan vakavista asioista, mutta liika on aina liikaa..
Jokainen ottaa tuon erilailla, toisen ei vetistele tuollaisen "yleisen" sairauden takia, toinen taas myy maansa ja lopettaa elämän intonsa kokonaan..
Olen varmaan väärä ihminen samnomaan, mutta itsellä on se ajattelu et jollei kuole niin se vahvistaa ja läheiselleni se ei ole pitänyt paikkaansa. En halua läheiseni kuolemaa todellakaan, mutta haluaisin sen rauhan joka on ennenkin ollut, nyt kaikki jutut pyörii päivästä toiseen tuossa syövässä.
No voi voi, onpa ikävää kun ystäväsi kuormittaa sinua tuon "yleisen" sairautensa kanssa. Toivottavasti omaan ystäväpiiriini ei kuulu sinun kaltaisiasi henkilöitä!!
Aiheen aloittaja, kun avoimin silmin seuraat ystäväsi reaktioita, uskon että osaat lähestyä häntä oikealla tavalla. Jos hän puhuu syövästään, ole läsnä ja kuuntele. Mikäli hän ei siitä halua puhua, ole vain läsnä, siitäkin on hänelle apua.
ihan hyvä etten kuulu ystäväpiiriisi, mulle alkaa riittää koko syövästä keskustelu kun siitä keskustellaan 8h päivässä, kyse on läheisestä jonka kanssa samassa työpaikassa, alkaa vaan keittää kun ei siitä saa hetkenkään rauhaa..
Vittumaisesti sanottu tai ei, mutta yleinen tuo sairaus on, sitä vaan ei tajua ennen kuin se omalle kohdalle osuu. Joka viikko todetaan kymmenittäin rintasyöpiä lääneittäin..
Oli väärin tulla tännekin asiaa puimaan, laitetaan humalan piikkiin, toisaalta teki hyvää kun kirjoituksen jälkeen purkasin paineet parkumalla..
Noh - Olisipanhan kiva tietää miten itse suhtautuisit kun sinuun iskisi jokin yleinen sairaus. Ja tällä en tarkoita flunssaa... Todella epäkunnoittavasti suhtaudut toisten pahaan oloon. Toivottavasti itse älyät pitää turpasi kiinni kun sinua vaivaa jokin.
miten kärsin päivittäin omista sairauksistani, vaihtaisin heti omat päivittäiset juttuni puolen vuoden sädehoitoihin jos voisin tai vastaavaan...
Kuulostan edelleen ihan vittupäältä, mutta en sitä todellakaan ole, sanon vaan suoraan asiat silloin kun sanottavaa on, nyt tuntuu siltä et parempi kun en tällä palstalla pyöri, en mä pahaa tarkoita vaikka siltä mun jutut ehkä kuulostaakin..=(
eli isälläni on torettu vuonna 2001 elokuussa verisyöpä.Eikä oikeen tienny että miten suhtautua?ajatteli vaan että menetänkö mä sen?mitä sitte..mitä mä teen ilman isää?en mä voisi mitenkää kuvitella elämää iliman sitä!ja kuka talonki rakentaisi.Mutta kuinka ollakkaan isä elää vieläkin ja oon saanu pitää sen täälä ainakin vielä täälä..Tosin aina on pelko että mitä jos mä sen yhtäkkiä menetän ja mulla ei oo enää ketää..
Mutta en mieti sitä vielä kun saan pitää isän täälä niin oon onnellinen niistä päivistä.
Kehotan sinua olemaan tämän kyseisen henkilön tukena niin hyvinä kuin pahoina päivinä..ja kuuntele aina kuin mahrollista oli asia sitten mikä tahansa.Mulle on ainaki tullu se että omat asiat on pieniä verrattuna isän asioohin.
Voimia sulle ja jaksamista:)
Jokainen ihminen ottaa vaikeudet vastaan omalla tavallaan, ei kukaan voi ystäväsi puolesta kertoa, miltä asia juuri hänestä tuntuu - tai mitä hän sinulta ehkä toivoo.
Minä kysyin suoran: Onko jotain jota voin tehdä puolestasi tai takiasi?.
Ja kun hän on maassa, nosta hänet, vie lenkille, rupattele, anna hänelle muuta ajattelemisen aihetta, muuta myös kuuntele.
Olen itse 2kk sitten syöpään sairastunut ja kokemuksesta voin sanoa, että tarjoa läeisellesi olkapääsi. Soita,mene käymään,kysy mitä kuuluu,anna läheisesi kertoa,itkeä,purkaa sisintään.Riittää kun kuuntelet häntä,olet läsnä.Älä tee liikaa kysymyksiä,vaan anna hänen itsensä kertoa. Mieliala vaihtelee päivittäin ellei tunneittain sairauden alussa ja se pitää hyväksyä. Ainakin minulle ystävien tuki on ollut tosi tärkeää.Ilmoita vaikka tekstiviestillä muutama tunti ennen,että aiot mennä häntä tervehtimään, se piristää kummasti ja mieluummin voit esittää asian kysyvässä muodossa,haluaako sairas,että menet.Pidä säännöllisesti yhteyttä,niin tiedät mikä vaihe on menossa.Älä kuitenkaan uuvuta itsesäi.Kerro läheisellesi,että olet käytettävissä,jos paha olo yllättää. Voimia teille kummallekin.