Miksi tunnen itseni aina niin yksin?
Seurustelen kyllä jo 4 vuotta miehen kanssa,alussa meillä meni hyvin mutta kaikki meneen nyt varsinkin tämä viiminen vuosi miehen ehdoilla,tapaamme nyt vain 1 kerta viikossa,joskus kaksi kertaa,vain jos miestä mielyttää ja jos miehellä ei ole muita menoja,miehellä on jokaiselle aikaa paitsi minulle,(olen keskustellut mutta saamme aina riitaa jos kerron että haluaisin tehdä yhdessä jotakin kivaa,mies ei vie minua ikinä minnekkään,vaikka olen ihan sievän näköinen nainen,teen tälle miehelle kaiken jos vaan voin koska, rakastan häntä.
Rakastan tätä miestä silti mutta joskus tunnen oloni niin yksin,ja huomaan kuinka yksin olenkaan...
Minulla ei ole muutenkaan paljon ystäviä,pari ystävää, molemmat asuvat 300 kilometrin päässä jotta emme voi tavata kuin harvoin toisiamme.
Joskus kun herään öisin niin minua alkaa ahdistaa niin että,en jopa saa happea koska,totean että olen ihan yksin ja minulla ei ole oikeastaan ketään,(niin minulla on "miesystävä" jota tapaan yksi kerta viikossa,mutta en oikein halua enään elää vain hänen ehdoilla että koska tavataan ja sellaista,ja olen alkanut miettiä että,haluanko jatkaa miehen kanssa,mies kyllä rakastaa minua mutta en oikein tiedä enään mitä uskoa tai ajatella.
Olen keskustellut miehelle asiasta mutta mies ei pysty olla liian usein kanssani mutta kuitenkin rakastaa minua.
Ja jos jätän tämän miehen jota rakastan kuin ketään muuta niin sitten olen ihan yksin :-(
minua pelottaa tulevaisuus,varsinkin öisin minua alkaa ahdistaa..
Kohta tulee taas kevät ja kesä ja kaiket ajat olen vain yksin,ja tapaamme yksi kerta viikossa,mies tekee kivoja juttuja kavereittensa kanssa,ja minä vaellan yksin koko kevät ja kesä,ja odotan että koska tavataan,en jaksaisi enään tällaista elämää,tahtoisin olla hänen kanssa onnellinen mutta ei se toimi,koska miehellä ei ole tarvetta viettää enemmän aikaa kanssani,mutta kyllä rakastaa...
Ja varsinkin myös tämän takia tunnen enemmän yksinnäisyyttä ja olo on joskus niin tyhjä,mutta jos läheden tästä suhteesta niin sitten tipun kokonaan sinne mustaan aukkoon ja yksinäisyyteen.
Ja miten tutustun toisiin ihmisiin,en uskalla mennä yksin jonnekin tanssimaan,ja mietin että,kuka haluaa nyt tutustua naiseen jolla ei ole edes kaverteita?
mitä tehdä?
Seurustelen kyllä jo 4 vuotta miehen kanssa,alussa meillä meni hyvin mutta kaikki meneen nyt varsinkin tämä viiminen vuosi miehen ehdoilla,tapaamme nyt vain 1 kerta viikossa,joskus kaksi kertaa,vain jos miestä mielyttää ja jos miehellä ei ole muita menoja,miehellä on jokaiselle aikaa paitsi minulle,(olen keskustellut mutta saamme aina riitaa jos kerron että haluaisin tehdä yhdessä jotakin kivaa,mies ei vie minua ikinä minnekkään,vaikka olen ihan sievän näköinen nainen,teen tälle miehelle kaiken jos vaan voin koska, rakastan häntä.
Rakastan tätä miestä silti mutta joskus tunnen oloni niin yksin,ja huomaan kuinka yksin olenkaan...
Minulla ei ole muutenkaan paljon ystäviä,pari ystävää, molemmat asuvat 300 kilometrin päässä jotta emme voi tavata kuin harvoin toisiamme.
Joskus kun herään öisin niin minua alkaa ahdistaa niin että,en jopa saa happea koska,totean että olen ihan yksin ja minulla ei ole oikeastaan ketään,(niin minulla on "miesystävä" jota tapaan yksi kerta viikossa,mutta en oikein halua enään elää vain hänen ehdoilla että koska tavataan ja sellaista,ja olen alkanut miettiä että,haluanko jatkaa miehen kanssa,mies kyllä rakastaa minua mutta en oikein tiedä enään mitä uskoa tai ajatella.
Olen keskustellut miehelle asiasta mutta mies ei pysty olla liian usein kanssani mutta kuitenkin rakastaa minua.
Ja jos jätän tämän miehen jota rakastan kuin ketään muuta niin sitten olen ihan yksin :-(
minua pelottaa tulevaisuus,varsinkin öisin minua alkaa ahdistaa..
Kohta tulee taas kevät ja kesä ja kaiket ajat olen vain yksin,ja tapaamme yksi kerta viikossa,mies tekee kivoja juttuja kavereittensa kanssa,ja minä vaellan yksin koko kevät ja kesä,ja odotan että koska tavataan,en jaksaisi enään tällaista elämää,tahtoisin olla hänen kanssa onnellinen mutta ei se toimi,koska miehellä ei ole tarvetta viettää enemmän aikaa kanssani,mutta kyllä rakastaa...
Ja varsinkin myös tämän takia tunnen enemmän yksinnäisyyttä ja olo on joskus niin tyhjä,mutta jos läheden tästä suhteesta niin sitten tipun kokonaan sinne mustaan aukkoon ja yksinäisyyteen.
Ja miten tutustun toisiin ihmisiin,en uskalla mennä yksin jonnekin tanssimaan,ja mietin että,kuka haluaa nyt tutustua naiseen jolla ei ole edes kaverteita?
mitä tehdä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
...Yksi apukeino voisi olla kirjekaveri, joko yksi tai useampia.
Kirjoittamalla jollekkin pystyy purkamaan tunteitaan ja on sitten jotain mitä odottaa. Joskus kirjekaveruudesta voi myös syntyä ystävyyssuhde joka kestää.
Yksinään tansseihin meno on vaikeaa myös minulle, mutta olen silti mennyt ja huomannut että ei se niin kauheaa olekkaan ja seuraa on löytynyt.
Älä jää kotiin miettimään, ota itseäsi niskasta kiinni ja ei kun menoksi!!! Onnea sulle!