en halunnut muuta
kuin nähdä tämän unen joskus päättyvän
nähdä ajan kuluvan
katsoa itseni kasvavan
sydämeni tulevan suureksi
mutta ymmärsin, miten pienenin
ja siten tuli suuremmaksi
yritin nähdä ajan tuolle puolen
ja löysin vain suuren erämaan
näiden puiden varjossa
kun lammen kirkas vesi muuttui viimein sakeaksi
maalasin sieluni kankaalle
sen mitä luulin sieluksi
olikin vaih tyhjä kuva
ja kaiken takana
olikin jotain itseäni suurempaa
kuin itse ajattomuus
olisi muuttunut ajaksi
ja äärettömyys
olisi muuttunut maan piiriksi
kuin nähdä tämän unen joskus päättyvän
nähdä ajan kuluvan
katsoa itseni kasvavan
sydämeni tulevan suureksi
mutta ymmärsin, miten pienenin
ja siten tuli suuremmaksi
yritin nähdä ajan tuolle puolen
ja löysin vain suuren erämaan
näiden puiden varjossa
kun lammen kirkas vesi muuttui viimein sakeaksi
maalasin sieluni kankaalle
sen mitä luulin sieluksi
olikin vaih tyhjä kuva
ja kaiken takana
olikin jotain itseäni suurempaa
kuin itse ajattomuus
olisi muuttunut ajaksi
ja äärettömyys
olisi muuttunut maan piiriksi
Vastaukset 5
Vanhimmat
on vaikea nähdä itsensä
hiukkasena häviävänä
tunnustaa
oma riittämättömyys
täynnä kysymyksiä
joihin kukaan ei vastaa
ympärillä näkyjä
selittämättömiä
tapahtumia
kuka niitä ohjaa
vai olemmeko kaikki vain harhaa?
joskus mietin
kuka vetelee niistä naruista
saa minut itkemään
kun tahtoisin tanssia
varmat askeleet kohti määränpäätä
eivät vie minnekkään
miksi pitää tuntea
jatkuvasti kasvaa
kuinka paljon vaaditaan
nöyryyttä
suuren edessä
eikö mikään riitä?
kuinka olla rohkea
kohdata
oma itsensä
äärettömässä ilman pelkoa
jos ei ole toivoa
päästää irti naruista
ja luoda itseensä
pienuutta suuruudessa?
kuinka täydeksi voisi itsensä tuntea
näin vajaana?
onko usko suureen sokea?
kuinka helppoa on horjua?
ja vaipua mitättömyyteen.
vaan pelkkä katse kaikkeen kauniiseen
voi palauttaa uskon ihmeeseen.
ainutlaatuiseen.
-------------------
ei päätä eikä häntää. liikaa ajatuksia tänään.
hyvää yötä =)
avaan elämäni kirjan, sen sivuja selailen
kirjoitan tarinaani sen sivuille
päivä kerrallaan, kun syksyn lehdet putoavat kuin sade
joka kastelee polkuni, hiukseni, kasvoni
velä jossain sataa lunta kuin ensisuudelma
vielä jssain keväinen aurinko kastelee kuivan ruohikon
ja voin nähdä, kuinka jälkeni jäävät lumen peittämälle polulle
ja näen, kuinka jälkeni kasvavat kun kasvan vanhemmaksi
voin nähdä itseni varttuvan,
ja näen sateiden tulevan
myrskyjen, auringonpaisteen, sateen ohi menevän
kun viimein olen nähnyt tämän kaiken kukoistavan
ja hiljaa katoavan
mistan pienet jalanjäljet lumessa
ja hymyillen kävelen pois
tältä elämän alttarilta
tänä iltana sytytän kynttilän
kipeille tunteilleni
valossa vasten tummaa maisemaa
ikkunan kylmää lasista pintaa
kaipuuni huurtaa
silmissä muistoihin sidotuissa
verhotuissa,
ikävä asustaa
heikkona kaipuusta,
vaikka tahtoisin unohtaa
varjoisissa ajatuksissa
muistoihin kirjoitetuissa tunteissa
silmien sokeassa sumussa
en jaksa ajaa pois surua
vaikea hengittää
ikkunalasi täyttyy kaipauksen
jääkukista
liian täynnä sinusta
tänään olet minussa
vahvoina aaltoina
kipeänkarheana tunteena
kaipuu
kurkkua kuristaa
polte rinnassa
tyhjyys sielussa
olen voimaton
huomenna olet jälleen poissa
lumeen peittyy tuskan maa
tänään en voi muuta
kuin rakastaa
Näinä kirkkaina talviöinä
ajattelen, että valo jonka näin
että pimeys on vain valon varjo
ja että sytyttäisin kynttilän
mutta huomaan katsovani ulos
ja näkevän vain harmaan talviyön
avaan häkkini oven
ja suuntaan valoa kohti
läpi harmaan, läpi pimeyden
*****************************
Hyvää yötä, black rose, where ever you are =)
vastarunosta.
hyvää yötä myös sinulle, lämpöä tummansinisiin uniin =)