jos eroavalla avioparilla ei ole avioehtoa meneekö omaisuus aina fifty/fifty? siis vaikka esim asunto olisi ollut vaimon omaisuutta ja hänen itsensä maksama jo ennen avioliiton solmimista? onko olemassa mitään pykälää johon voisi vedota jottei tyhjätaskumies rikastuisi täysin ilman minkäänlaista osuutta vaimonsa omaisuuteen? ottaa päähän hyvän ystävän puolesta...
aina fifty/fifty-kö?
sivusta seuraaja
225031
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jos avioparilla ei ole avioehtoa, omaisuuden jako meneen näin: molempien aviopuolisoiden omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan kahdella.
Eli yksinkertainen esimerkki: Sinun omaisuutesi arvo on 500 euroa, puolisosi 100 euroa. Se laskteaan yhteen (tekee 600 euroa). Se jaettuna kahdella on 300 euroa. Eli avioerossa tulee 300 euroa kummallekin (rikkaampi aviopuolisto maksaa osinkoa 200 euroa köyhemmälle). Eli rikkaampi puoliso häviää AINA erossa ellei ole avioehtoa tehtynä. Muistakaa, että avioehdon voi tehdä myös avioliiton aikana.
Ei osinkoa vaan tasinkoa!
ei aina mene 50/50. Asiaan vaikuttaa avioliiton pituus ennen eroa ja myös kuinka paljon kumpikin on tuonut pesään. Lakimiehen apu on Sinulle paikallaan ja suosittelen ottamaan yhteyttä yleiseen oikeusaputoimistoon, josta saat neuvoja halvalla tai varattomana ilmaiseksi,
Osituksen kohtuulistaminen on käytännössä aika kuollut kirjain. Mikäli avioliitto on kestänyt yli viisi vuotta täytyy olla aika erikoinen tilanne, että ositusta kohtuulistettaisiin.
Olen erittäin onnellinen sen miehen puolesta. Kerran näinkin päin :)
kantsii tosiaan miettii sitä avioehtoo aina kun avioon mennään.onhan helvetinmoinen vääryys,että puoliso joka on vaikka ennen avioliittoa hankkinut kovalla työllä hiukan omaisuutta,jotuu luovuttamaan siitä puolet toiselle vaan sen takia ettei se yhteiselo sitten syystä tai toisesta sujunutkaan.
se vaan tuppaa unohtumaan kun alussa ollaan rakastuneita,ja kumpikin ajattelee tietenkin että"ei ainakaan me ikinä erota"
elämän realiteetit on kuitenkin jotain muuta.
Aviehdoton ositus periaatteessa näin:
Lasketaan sekä miehen että vaimon nettovarallisuudet (oma omaisuus ja puolet yhteisestä, miinus omat VELAT ja puolet yhteisistä veloista).
Se kummalla on enemmän nettovarallisuutta maksaa toiselle niin paljon tasinkoa, että puntit ovat tasan ... ja kummallakin yhtä paljon.
Poikkeus ... negatiivinen nettovarallisuus ositusmatematiikassa onkin nolla euroa.
Ositukseen sillä, oletko maksanut asuntosi ennen avioliittoa tai saanut vaikka perintönä kolme vuotiaana ... ei vaikutusta, periaatteessa. Ja jos avioliitto kestänyt yli 5 vuotta, osituksen kohtuullistaminen eduksesi harvinaista-- vaan ei mahdotonta.
Mutta, mikään ei estäisi sinua vaatimasta osituksessa oikeuden määräämää pesänjakajaa, kuka voi poiketa yo. "periaatteesta" ja kohtuullistaa. Toki monet kohtuullistavat osituksensa aivan vapaaehtoisestikin.
Joka tapauksessa, jos nyt periaatteellinen pohdintasi asemesta tilanne todella olisi päällä ... ehdottomasti lakimiehen puheille neuvoja ja palveluita ostamaan -- kannattaa.
niin...sen enempää yksityiskohtia kertomatta, mielestäni vaan täysin kohtuutonta että ystäväni joutuisi ottamaan velkaa ja maksamaan tyypille joka ei ole minkäänlaista 'kortea' kekoon kantanut. mutta siis ammattitaitoinen juristi asialle (pesänjakajaksi?)ja jotain oikeutta voisi mahdollisesti saada vaikkei avioehtoa olekkaan? ja kiitos jo antamastasi asiallisesta vastauksesta.
Ositusta voidaan tietyin edellytyksin SOVITELLA. Sovittelun toimittaa oikeuden määräämä pesänjakaja (jos katsoo siihen perusteita olevan):
Avioliittolaki 103 b § (16.4.1987/411)
Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:
1) että puoliso ei saa avio- oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan;
2) että tietty omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa erillään tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä taikka jonka puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta;
3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus.
Osituksen sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä joko osituksessa tai osituksen jälkeen. Kun sovitteluvaatimus tehdään osituksen jälkeen, on noudatettava, mitä osituksen moitteesta ja osituksen pätemättömäksi julistamisesta on voimassa.
Sovittelusta saattaa sitten verottaja mätkästä (melko varmasti lätkäiseekin) lahjaveron n. 16 %.
Lahjaveron maksaa lahjansaaja.
Eikä mitään lahjaveroja osituksesta tule, vaikka sitä soviteltaisiin. Sovittelu perustuu kuitenkin aina lakiin ja jos ositus lain mukaan tehdään, ei mitään lahjaveroa joudu maksamaan.
>Mutta, mikään ei estäisi sinua vaatimasta
>osituksessa oikeuden määräämää pesänjakajaa,
>kuka voi poiketa yo. "periaatteesta" ja
>kohtuullistaa.
Mikäli "kohtuullistaminen" on vastoin yleisiä säädöksiä ja käytäntöjä kannattaa tälläiset kohtuullitamiset viedä käräjäoikeuteen.
Siis markkinoilla on useitakin asianajajia jotka
käyttävät tarkoituksella pesänjakajina vastoin lakia toimivia pesänjakajia. Eli jos pesänjako
menee mielestäsi täysin poskelleen: ei 50/50, oltu naimisissa yli 5 vuotta, eikä ole mitään syytä kohtuullistamiseen niin viekää asia käräoikeuteen.
>
Niin, kohtuullistamiseen voi "pakottaa" (jos syytä) VAIN käräjäoikeuden määräämä (ehdotuksia saa tehdä) pesänjakaja.
Vapaaehtoinen kohtuullistaminen osapuolista kiinni.
höpöhöpö
tai kilauta kaverille tai verottajalle
Oli just perinnönjaossa. Mekanismi on sama. Perukirjan jälkeen ositus. Epäsuhtaositus ja lahjavero kilahtaa.
Vähän voi sovitella, mutta kun ylität rajan niin maksat koko lahjasta lahjaveroa.
Tyhmää on turhasta maksaa.
Ota selvää.
Siinä olet oikeassa, että ositussaantokin (kuten perinnönjaossa saatu) saattaa tulla lahjana verotetuksi, jos ositusta ei ole tehty ositussäännöksiä noudattaen. Tästä asiasta aikanaan Laki-palstalla kävin kovan kädenväännön M36:n kanssa, joka oli asiasta eri mieltä, mutta joutui lopulta myöntämään olleensa väärässä käsityksessä. Lahjavero siis saattaa osituksessakin tulla kysymykseen, jos osapuoli on saanut huomattavasti enemmän omaisuutta kuin mitä hänelle säännösten mukaisessa jaossa olisi kuulunut.
Mutta silloin, kun ositusta on soviteltu AL 103 §:n nojalla, on menetelty lain mukaan. Tällöin ei ole kysymys lahjasta eikä saannosta ei voida määrätä lahjaveroa, vaikka se olisi huomattavastikin suurempi kuin se ilman sovittelua olisi ollut. Varmin tilanne on silloin, kun sovittelu perustuu oikeuden määräämän pesänjakajan päätökseen.
Avioliittolain 103 § puhuu kuolleesta puolisosta ja eloon jäänneestä (leskenoikeus). Minusta se ei sovellu avioerotilanteeseen. Molemmat puolisot ovat elossa.
En ole mikään avioliittolain asiantuntija vaikka joudunkin päivittäin lukemaan eri lakitekstejä ja tulkitsemaan niitä.
Alkuperäiselle ohjeeksi. Kannattaa varmistaa asia verottajalta. He tietävät ja neuvovat asiassa. Aina kannattaa kysyä ensin ja nimenomaan ensin.
Aivan totta. Katsoin kiireessä huolimattomasti. AL 103 b § puhuu sovittelusta.
Olet oikeassa.
Edelleen olen sitämieltä, että kannattaa varmistaa asia verottajalta ja palkata kunnon lakimies.
Useimmitenhan kyseessä on rikas ukko, jolla tyhjätasku akka. Okei - mutta anyway, jos mies on ollut niin tollo, ettei ole tehnyt avioehtoa, niin syyttäköön itseään. Kaikki kohtuullistamis-jutut ovat vain teoriaa, älä niihin usko.
Ei ole teoriaa ... on jopa juridiikkaa...
avioliiton aikana mies on aloittanut yrityksen ja pitää sitä jonkun ulkopuolisen kanssa. eli vaimo ei ole missään tekemisissä sen kanssa niin meneekö firmasta 25% harakoille? ja jos se on jakokelvollinen niin mites firman velat eli siirtyykö niistä 25% vaimolle?
Miehen omistaman firman arvo on korottamassa hänen nettovarallisuuttaan ja vaikuttaa maksettavan tasingon määrään, jos sellaiseen tarvetta (summa millä puolisoiden nettovarallisuudet tasataan yhtä suuriksi).
Firman omistussuhteen ei erossa tarvitse muuttua mihinkään. Tasingon voi suorittaa puolisoolleen millä omaisuudellaan tahtoon.
Mitäs jos yrityksessä on isot velat, lasketaanko perheen omaisuus nollaksi. Ei kai sentään, paitsi konkurssitapauksessa, jos silloinkaan. Ei kai puoliso menetä omaa omaisuuttaan tai osuuttaan erotilanteesa, toisen yritysveloista/ongelmista.
En aivan ymmärtänyt kysymystäsi, mutta ajoitkohan tällaista tilannetta takaa...
Avioero tullut, ei avioehtoa. puolisoiden varallisuudet ovat:
Mies: auto 20.000, firma jonka myyntiarvo nyt 200.000 EUR, velkoja firmasta 300.000 EUR
Nainen: auto 10.000 EUR, eläkesäästötilillä 60.000 EUR
Yhteistä: 320.000 EUR talo, jsota asuntovelkaa 220.000 EUR
Miehen nettovarallisuus on: 20 200 320/2 - 300 - 220/2 = -30.000 EUR
Naisen nettovarallisuus on: 10 60 320/2 - 220/2 = 120.000 EUR
Ositusmatematiikassa negatiivinen nettovarallisuus tulkitaan nollaksi... ELI, naisen maksettava miehelle avioerossa 60.000 EUR tasinkoa. Jos heillä olisi ollut avioehto, ei tasinkoa tarvitsisi maksaa.