Terve!
Taas on pari merkintää kertynyt huoltovihkoon:
27.12.2002
- 459500 km
- venttiilien säätö
- 1 työtunti
- ensimmäinen katsastusyritys
- vasen etujarru vajaatehoinen, oikea etuvalo liian ylös
23.01.2003
- 461000 km
- vasemman etujarrusatulan irroitus
- toisen jarrusylinterin puhdistus ja tiivisteen vaihto
- oikean etuvalon suuntaus
- 6 työtuntia avustaja osan aikaa
24.01.2003
- 461000 km
- katsastus läpäisty
Välipäivinä tehty ensimmäinen katsastusyritys ei tuottanut toivottua tulosta, kun etujarrut olivat liian kaukana toisistaan (siis teholtaan, ei sijainniltaan). Lisäksi tuli huomautus hieman korkealle tuikkivasta oikeasta lähivalosta.
Eilinen ilta kului rattoisasti mainittujen korjausten kanssa askarrellessa.
Aloitin homman pikaisella analyysillä irroittamalla renkaan ja polkemalla jarrua. Surukseni huomasin, ettei ulommainen jarrupala liiku vaikka pedaalin päälle hyppäisi.
Seuraavaksi jarrupalat pois ja jarrusatula irti jakkaran päälle (ei letkujen irroitusta). Liikkuvan männän sidoin puristimilla paikoilleen ja sitten vain uutta pedaalin potkimista. Seurauksena oli jumittuneen männän pieni nitkahdus.
Suojakumi sai kyytiä tässä vaiheessa, jonka jälkeen koko jarrusatulan puolikas CRC-kylvyn.
Koitin painaa mäntää takaisin isoilla papukaijapihdeillä, mutta jumissa, mikä jumissa.
Tunnin polkemisen ja kylvettämisen jälkeen mäntä vihdoin pullahti ulos jarrusylinteristä. Sylinterin reuna osoittautui aika lailla törkyiseksi ja hieman ruosteiseksi.
Keittiöstä löydetyllä patapadalla 'hoonasin' sylinterin reunan puhtaaksi ja vaihdoin tiivisteen. Mäntä meni yllätyksekseni takaisin sen suurempia vastustelematta.
Tässä vaiheessa alkoivat vaikeudet. Sylinterien suojakumit ovat ulkoreunastaan kiinni sellaisen peltirenkaan alla. Renkaat lähtivät kyllä sovinnolla irti, mutta toinen niistä ei suostunut menemään takaisin.
Juuri renkaan kokoista holkkia ei ollut käytettävissä, joten sormipelillä noin sadan yrityksen ja kahden ja puolen tunnin jälkeen tiiviste vihdoin lupsahti paikalleen.
Loppu ilmauksineen ja kasauksineen sujuikin sitten ongelmitta.
Lampun säätö otti pyöreät 20s.
Aikaa hommassa kaikkiaan paloi kuusi tuntia, mutta mitäpä sitä ei tekisi harrastuksensa eteen ja nukkuma-ajastahan se ylimääräinen ährääminen vain oli poissa ;-).
Taas on pari merkintää kertynyt huoltovihkoon:
27.12.2002
- 459500 km
- venttiilien säätö
- 1 työtunti
- ensimmäinen katsastusyritys
- vasen etujarru vajaatehoinen, oikea etuvalo liian ylös
23.01.2003
- 461000 km
- vasemman etujarrusatulan irroitus
- toisen jarrusylinterin puhdistus ja tiivisteen vaihto
- oikean etuvalon suuntaus
- 6 työtuntia avustaja osan aikaa
24.01.2003
- 461000 km
- katsastus läpäisty
Välipäivinä tehty ensimmäinen katsastusyritys ei tuottanut toivottua tulosta, kun etujarrut olivat liian kaukana toisistaan (siis teholtaan, ei sijainniltaan). Lisäksi tuli huomautus hieman korkealle tuikkivasta oikeasta lähivalosta.
Eilinen ilta kului rattoisasti mainittujen korjausten kanssa askarrellessa.
Aloitin homman pikaisella analyysillä irroittamalla renkaan ja polkemalla jarrua. Surukseni huomasin, ettei ulommainen jarrupala liiku vaikka pedaalin päälle hyppäisi.
Seuraavaksi jarrupalat pois ja jarrusatula irti jakkaran päälle (ei letkujen irroitusta). Liikkuvan männän sidoin puristimilla paikoilleen ja sitten vain uutta pedaalin potkimista. Seurauksena oli jumittuneen männän pieni nitkahdus.
Suojakumi sai kyytiä tässä vaiheessa, jonka jälkeen koko jarrusatulan puolikas CRC-kylvyn.
Koitin painaa mäntää takaisin isoilla papukaijapihdeillä, mutta jumissa, mikä jumissa.
Tunnin polkemisen ja kylvettämisen jälkeen mäntä vihdoin pullahti ulos jarrusylinteristä. Sylinterin reuna osoittautui aika lailla törkyiseksi ja hieman ruosteiseksi.
Keittiöstä löydetyllä patapadalla 'hoonasin' sylinterin reunan puhtaaksi ja vaihdoin tiivisteen. Mäntä meni yllätyksekseni takaisin sen suurempia vastustelematta.
Tässä vaiheessa alkoivat vaikeudet. Sylinterien suojakumit ovat ulkoreunastaan kiinni sellaisen peltirenkaan alla. Renkaat lähtivät kyllä sovinnolla irti, mutta toinen niistä ei suostunut menemään takaisin.
Juuri renkaan kokoista holkkia ei ollut käytettävissä, joten sormipelillä noin sadan yrityksen ja kahden ja puolen tunnin jälkeen tiiviste vihdoin lupsahti paikalleen.
Loppu ilmauksineen ja kasauksineen sujuikin sitten ongelmitta.
Lampun säätö otti pyöreät 20s.
Aikaa hommassa kaikkiaan paloi kuusi tuntia, mutta mitäpä sitä ei tekisi harrastuksensa eteen ja nukkuma-ajastahan se ylimääräinen ährääminen vain oli poissa ;-).
Vastaukset 14
Vanhimmat
Moroota
Kun tässä ennen joulua kävin leimasimella, niin jarrumittari näytti vajaa 20%:n eroa etujarrujen kesken. Takajarrut olivat tasan, samoin seisontajarru. Tätä taustaa vasten inssi ihmetteli etujarrujen (oliskos 30% heitto vielä sallitun rajoissa, enpä muista) joltistakin epäsuhtaa.
Useamminhan ne ovat takajarrut, jotka takkuilevat.
Voisikos tuota kuvaamasi ilmiön "puhkemamista" ehkäistä kotikonstein, kun lähtökohtana ovat faktat: ei monttua, eikä nosturia, mutta normaalit työkalupakin tarvikkeet ja CRC yms. öljysörsselit löytyvät.
Vai pitäiskös jarruja vähän ryväyttää kuivalla asfaltilla, ehken, mutta toisen kautta ABS taitaa estää mäntien ja sylinterien hevoskuurin pelkästään jarruttamalla. Vai estääkö?
vika voi johtua myös jarrulevyn kulumisesta/
ruostumisesta. Toisinaan sisäpinta voi olla
"menossa" vaikka julkisivu olisi vielä siistin oloinen.
Kuluneessa levyssä pala voi pyyhkiä vain pienellä
ehjällä alueella, ja tästä tulee sitten teho eroa
Levyn kuluneisuuden saattaa huomata
myös jarrupolkimen lievästä tärinästä,
siis vaikka ei ABS:ää olisikaan.
Itse olen herkistänyt jarrut aina kotikonstein.
En ole ottanut edes satulaa irti. Palat vaan irti, sitten liikkuvan sylinterin eteen jotain, että se ei liiku. Kaveri sitten polkemaan jarrua ja ite kyyttämään liikkuvuutta. Sitten sinne männän väliin CRC:tä. Olen tehnyt tuon tempun vanhan 240D:n aikaan jokatoinen vuosi, ennen katsastusta.
Tarkasta myös ne etujarrujen palat.
Kannattaa myös polkea niitä jarruja niin paljon, kun sielu sietää nimenomaan liukkaalla, missä abs liikuttelee sylintereitä edestakaisin oikeinkin vikkelään.
Ässässä oli oikea takajarru seisonnan ansiosta jämähtänyt. Sain sen polkemalla toimimaan. Keväällä tutkitaan sitten perusteellisemmin tilanne ennen katsastusta.
Terve!
Vanha konsti, mikä on minultakin jäänyt taasen käyttämättä, on survoa jarrua esim. liikennevaloissa. Siis painellaan jarrua paikallaan ollessa oikein hevospotkulla. Pienet jumit kyllä varmasti irtoavat ja jarrusylinterit pysyvät kunnossa.
Tahtoo jarrut jässähtää, kun normaaliajossa riittää isovarpaan heilautus, varsinkin tältäkin osin, voimakkaan dieselmoottorin yhteydessä.
..Siis nimenomaan satula on irrotettu penkin päälle, kuten dieselflossekin, mutta ei ruuvipenkkiin asti.
Kerran muuten jouduttiin ottaan ruuvipenkkiin asti. Sillon tuloksena oli satulan halkeaminen. Sen verran kovassa oli männät.
Välistä kirjoitettua kommenttia..
Voithan purkaa etujarrusatulan heikommalta puolelta ja katsoa liikkuvatko männät.. Putsata vaikka jarrusatulan samalla ja katsoa, että palat eivät ole jumissa. Jarrulevyistä näkee ottavatko jarrupalat tasaisesti levyä vasten. Ja samalla voi tarkistaa jarrupalojen levyjen yleisen fyysisen kunnon.
ABS:n sulakkeen voit toki ottaa pois, mutta auttaakohan lie..? Jarruja kannattaa käyttää välillä ihan rajustikin etenkin takajarrujen takia. Syksyllä vaihdoin takalevyt palat, kun pinta oli levyistä karannut jonnekin.. ;) Suola tekee tehtävänsä laiskan jarruttajan autossa..
Terve!
Vaikka ranskiksista tykkäänkin, niin jarrut voisivat olla jostain muualta. Ovat meinaan laitteneet minun kiusakseni eteen Bendixit ja vain taakse Atet. Näiden jarrujen osalta Mersussa on ihmeellisiä epäloogisuuksia...
Kiitos osanotosta jopa näin viikonlopun alun alkumetreillä..öh ???
Juu, taustaksi sen verran, että varsinkin talvikauden aikana suht. ennakoiva ja rauhaisanpulskea ajotyyli ei tosiaan ole rasittanut jarruja vaivaksi asti. Pieni tien päällä tapahtuva rumba ja samba voisi olla paikallaan tuon jazzbaletin sijasta.
Jarrutuksessahan tuo mainittu prosenttiero ei vielä näy eikä kuulu. Aikaisemman omistajan mukaan kaikki jarrulevyt ja muut oheishimmelit laitettiin tästä hetkestä lukien vajaat kolme vuotta ja n. 40 tkm sitten.
Äijän itsensakin ajot olivat kovasti pitkän linjan maantiepainotteisia, joten kohtuutonta kulumista ei liene odotettavissa.
Tosin nuo palat ovat kaiketi suht. usein uusittavia raskaan pirssin kanssa. Kauankohan muuten mahtavat kestää, tietty riippuu palojen laadusta ja ajo-oloista, mutta kuitenkin.
Vanha kehno 240D meni mukavasti 70-80 tkm yksillä paloilla ja silloinkin oli takana vielä jotain jäljellä kun etummaiset alkoivat olla valmiit. Palojen merkkiä vaan en enää muista.
Nyt minäkin tajuan, miksi Moottorituonti Aallon (Bay Cityssä) vieressä oleva MB-korjaaja kehotti etsimään uudet satulat, kun ehdotin jotta vaihdetaanpa tiivisteet Ässän etujarrusatuloihin. Sanoi että monen tunnin homma, ei kannata. Ja niinhan se taitaa ollakin. Itse tehden -- kuten sanoit, mitäpä sitä ei harrastuksekseen tekisi.
Jarrujen jumittuminen voitaneen mainita jonkun sortin tyyppiviaksi vanhemmissa Mersuissa (?). 250 D:ssäkin jumiutui takajarru jopa hurjimpina vuosina (~60 000 km/v). Eli ei ainakaan käytön puutteesta. Ässässä jumii etujarrut säännöllisesti.
Onkos herrat tutkailleet huoltokirjaa? Monestiko lienee jarrunesteet vaihdettu, ainakin vähenis jarrumurheet...
...Siinäpä se, sanoppa se!
Jarrunesteen kun viitsisi vaihtaa 2 vuoden välein ei tuollaista tarvitsisi kuunnella ja kokea.. ei ne nesteet paljoon maksa !!
Ilmeisesti ainakin vähintään 10 vuotta nesteet vaihtamatta!!! huh huh!!..
Terve!
Ongelma on sillä puolella tiivistettä, missä ei ole jarrunestettä. Tahtoo se männän reunalla oleva kumitötterö mennä väljäksi ja päästää moskan sisään.
Toki jarrunestettä voi joskus vaihtaakin... Noh, kyllähän ne parin vuoden välein tulee vaihdettua, kun sillä taajuudella sylinterit jässähtelee ;-)
Noh, Ate-päätyyn ei tarvitse koskea...
Ostin kerran 123:n takapäähän tarvike jarrusatulan, kun vanha oli jumissa. Oli seuraavana vuonna sekin jumissa. Pakko oli avata ja katsoa missä vika. Kun otin männän pois ja tarkastelin sylinteriä niin sylinterin pinta ei ollut niin hienoa työtä kuin alkuperäinen se oli jotenkin röpelöinen pinnaltaan ja himmeä. Parempi olisi ostaa ilmeisesti purkuautosta alkuperäinen osa tai vaan hoitaa vanha kuntoon.