Kun kukaan muukaan ei ole jaksanut kirjoittaa, niin mä nyt sitten kirjoitan tarinan (saa jatkaa):
Harry heräsi huoneessaan maanantai aamuna. Harry venytteli ja laittoi silmälasinsa päähän. Harry nousi ja ujutti jalkansa aamutossuihin, jotka olivat vaaleanpunaiset ja niissä oli pupun kuvat. Harry katsoi niitä inhon vallassa, mutta kunnioitti kumminkin Ginny Weaslyn lahjaa käyttämällä niitä. Harry avasi ikkunansa verhot ja tuhannet auringon säteet tunkeutuivat huoneeseen. Harry räpytteli silmiään kirkkaassa valossa. Samassa ikkunan takaa kuului koputtamista ja Hedwig pörräili ikkunan edessä. Harry avasi ikkunan ja otti Hedwigin jalkaan kiinnitetyn kirjeen. Harry oli jo useamman päivän odottanut vastausta Ronilta. Harry avasi kirjeen ja luki:
"Hei Harry!
Ginny on ollut viime päivinä tosi rasittava. Se on hössöttänyt sinusta ja joistan pinkeistä aamutossuista (jotka hän kuulemma oli antanut sinulle syntymäpäivä lahjaksi). Percy on lukittunut huoneeseensa ja ainakun hiipii oven ohi, hän huutu "olkaa HILJAA" ja pamauttaa kädellä pöytään. George ja Fred ovat huispaus-leirillä ja minä en saanut mennä mukaan, koska muuten leiri olisi tullut liian kalliiksi. Miten sinulla menee? Haluaisitko muuten lähteä tämän vuoden Huispauksen maailmanmestaruuskisoihin elokuun alussa? Ne järjestetään kyllä Romaniassa, mutta iskä on taas saanut liput taikaminesteriöstä ja samoin lentoliput. Percy ei halua tulla mukaan, joten sinulle olisi lippukin! Vastaa pian!
-Ron-"
Harry hymyili tyytyväisenä ja hymähteli. Sirten hän pukeutui ja lähti aamupalalle. Harry sai jopa porkkanan ja korpun ruuakseen. Petunia keitti Dudleylle parasta aikaan suklaapuuroa ja Vernon-setä luki sanomalehteä. -Minä muuten olen menossa tänä vuonna uudestaan huispauksen maailmanmestaruus kisoihin! Harry sanoi. Petunia lopetti puuron sekoittelun ja Vernon laski sanomalehden käsistään. -Hmmm.. Niiden punapäiden kanssako? Vernon mylvi. Harryn sisällä kiehui, mutta Harry osasi hyvin peittää mielentilansa. -Kyllä, Harry vastasi. -Kai sinä sitten saat, kunhan et puhu pahaa meistä Siriukselle! Vernon kuiskasi. Harry jätti aamiaisen sikseen ja hyppelehti yläkertaan. -Mikäs nyt noin naurattaa? Dudley kitisi. Harry vain pörrötti Dudleyn rasvaista tukkaa ja jatkoi matkaansaa. Dudleyn ilme oli hyvin tuima ja hän lähti marssimaan portaita alas. Samassa alhaalla alkoi kauhea sanasota ja Dudley näyttävästi vaati korvauksen siitä, että Harry oli iloinen. Harry nauroi itsekseen ja meni omaan huoneeseensa.
Harry otti pergamenttipalan ja sulkakynän. Hän alkoi kirjoittaa Ronille vastauksen:
"Hei Ron!
Minulle menee oikein hyvin. Sain luvan Vernon-sedältä mennä sinne otteluun. Tuleehan Hermionekin? Toivottavasti Ginny rauhoittuu, sillä en jaksaisi kuunnella mitään hempeitä sanoja, siellä ottelussa. Minulla ei muuten ole taikapassia, joten miten pääsen ulkomaille?
T: Harry"
Harry heräsi huoneessaan maanantai aamuna. Harry venytteli ja laittoi silmälasinsa päähän. Harry nousi ja ujutti jalkansa aamutossuihin, jotka olivat vaaleanpunaiset ja niissä oli pupun kuvat. Harry katsoi niitä inhon vallassa, mutta kunnioitti kumminkin Ginny Weaslyn lahjaa käyttämällä niitä. Harry avasi ikkunansa verhot ja tuhannet auringon säteet tunkeutuivat huoneeseen. Harry räpytteli silmiään kirkkaassa valossa. Samassa ikkunan takaa kuului koputtamista ja Hedwig pörräili ikkunan edessä. Harry avasi ikkunan ja otti Hedwigin jalkaan kiinnitetyn kirjeen. Harry oli jo useamman päivän odottanut vastausta Ronilta. Harry avasi kirjeen ja luki:
"Hei Harry!
Ginny on ollut viime päivinä tosi rasittava. Se on hössöttänyt sinusta ja joistan pinkeistä aamutossuista (jotka hän kuulemma oli antanut sinulle syntymäpäivä lahjaksi). Percy on lukittunut huoneeseensa ja ainakun hiipii oven ohi, hän huutu "olkaa HILJAA" ja pamauttaa kädellä pöytään. George ja Fred ovat huispaus-leirillä ja minä en saanut mennä mukaan, koska muuten leiri olisi tullut liian kalliiksi. Miten sinulla menee? Haluaisitko muuten lähteä tämän vuoden Huispauksen maailmanmestaruuskisoihin elokuun alussa? Ne järjestetään kyllä Romaniassa, mutta iskä on taas saanut liput taikaminesteriöstä ja samoin lentoliput. Percy ei halua tulla mukaan, joten sinulle olisi lippukin! Vastaa pian!
-Ron-"
Harry hymyili tyytyväisenä ja hymähteli. Sirten hän pukeutui ja lähti aamupalalle. Harry sai jopa porkkanan ja korpun ruuakseen. Petunia keitti Dudleylle parasta aikaan suklaapuuroa ja Vernon-setä luki sanomalehteä. -Minä muuten olen menossa tänä vuonna uudestaan huispauksen maailmanmestaruus kisoihin! Harry sanoi. Petunia lopetti puuron sekoittelun ja Vernon laski sanomalehden käsistään. -Hmmm.. Niiden punapäiden kanssako? Vernon mylvi. Harryn sisällä kiehui, mutta Harry osasi hyvin peittää mielentilansa. -Kyllä, Harry vastasi. -Kai sinä sitten saat, kunhan et puhu pahaa meistä Siriukselle! Vernon kuiskasi. Harry jätti aamiaisen sikseen ja hyppelehti yläkertaan. -Mikäs nyt noin naurattaa? Dudley kitisi. Harry vain pörrötti Dudleyn rasvaista tukkaa ja jatkoi matkaansaa. Dudleyn ilme oli hyvin tuima ja hän lähti marssimaan portaita alas. Samassa alhaalla alkoi kauhea sanasota ja Dudley näyttävästi vaati korvauksen siitä, että Harry oli iloinen. Harry nauroi itsekseen ja meni omaan huoneeseensa.
Harry otti pergamenttipalan ja sulkakynän. Hän alkoi kirjoittaa Ronille vastauksen:
"Hei Ron!
Minulle menee oikein hyvin. Sain luvan Vernon-sedältä mennä sinne otteluun. Tuleehan Hermionekin? Toivottavasti Ginny rauhoittuu, sillä en jaksaisi kuunnella mitään hempeitä sanoja, siellä ottelussa. Minulla ei muuten ole taikapassia, joten miten pääsen ulkomaille?
T: Harry"
Vastaukset 5
Vanhimmat
...Harry sitoi kirjeen Hedwigin jalkaan ja jäi ikkunaan katselemaan, kun Hedwig nousi lentoon. Jälleen hän pääsisi aikaisemmin pois Dursleyiltä, kuin oli kuvitellut. Jälleen oli edessä huispauksen maailmanmestaruuskisat. Tulisikohan Hermione? Harry mietti hiljaa mielessään.
Dudleyn ääni kuului vieläkin alhaalta. Petunia-täti ja Vernon-setä eivät olleet onnistuneet yrityksissään korvata Dudleylle Harryn onnellisuus, Dudley huusi: "Miksi se pääsee jo toisen kerran peräkkäin hupsiksen maailmanmestaruuskisoihin? Miksen minä?!" Harry ajatteli huutaa alas Dudleylle, että se on huispaus, muttei viitsinyt, tärkeintä oli vain se, että hän pääsisi huispauksen maailmanmestaruuskisoihin.
Myöhemmin päivällä tilanne oli jo rauhoittunut; Vernon oli luvannut vievänsä Dudleyn jalkapallon maailmanmestaruuskisoihin. Harry oli ulkona leikkaamassa korkeaa orapihlaja-aitaa, Petunia-tädin käskystä tietenkin. Hän mietti, miksei jästipuutarhoissa ollut menninkäisiä, kun velhopuutarhoissa oli. Hän ei kuitenkaan saanut miettiä pitkään, sillä suuri musta koira tuijotti Harrya aidan takaa....
Jatkakaa, jos tykkäätte ;)
.. se oli Sirius. "Terve Sirius!" Harry sanoi. ei mul muuta
...Sirius vastasi "Hei, olet taas Petunian läksyttämissä hommissa, vai?
Harry nyökkäsi, mutta pian Dudley asteli hiljaa pihalle. "Kenelle sinä juttelit?
Harry punastui, mutta onnistui vastaamaan "En kenellekkään"
Dudley katsoi vihoissaan Harrya, kun tämä oli salannut keskustelian, joten hän marssi takaisin sisälle kielimään Petunialle.
Sirius palasi puutarhaan piilostaan ja jutteli hetken Harryn kanssa, mutta pian hänen oli jo lähdettävä.
Harry asteli sisälle ja meni suoraan yläkertaan. Samassa hänen pöllönsä palasi ja toi kirjettä Ronilta. Harry avasi kirjeen pikavauhtia ja alkoi lukea:
Hei Harry!
Hyvä että jästit päästävät sinut tulemaan huispauksen maailmanmestaruuskisoihin.
Hermione tulee mukaan. Pahoittelen niistä vaaleanpunaisista tossuista.
Ron
Iloisesti hän laittoi kirjeen talteen ja puhui itsekseen. "Paremmin ei kesä voisi päättyä, kuin huispaukseen Ronin ja Hermionen kanssa.
Jatkakaa tätä tarinaa!
Seuraavana päivänä Weasleytten oli tarkoitus saapua hakemaan Harryä. Vernon-setä näytti hermostuneelta. Hän vaikutti muistavan hyvin edellisen kerran, jolloin Harryä oltiin tultu noutamaan huispauksen maailmanmestaruuskisoihin. Weasleyt olivat yrittäneet tulla sisään Dursleytten sähkötakan kautta ja takka (ja siinä samassa olohuoneen seinä) oli jouduttu räjäyttämään taikasauvalla säpäleiksi. Weasleytten isä oli kyllä korjannut kaiken, mutta Vernonin paras puku oli jouduttu viemään pesulaan, eikä Arthur ollut pystynyt maksamaan pesua, koska hänellä oli vain velhorahaa. (Harry tosin epäili, ettei Weasleyllä olisi kumminkaan ollut rahaa. He olivat aika köyhiä.) Dudley oli piiloutunut huoneeseensa. Hänellä oli ollut huonoja kokemuksia velhoista. Harryn ollessa 11-vuotias Hadrig oli tullut noutamaan häntä ja taikonut Dudleylle saparon ja vasta edellisenä kesänä hän oli syönyt Fredin ja Georgen kilokielimellin ja Dudleyn kieli oli paisunut valtavaksi.
Vernon istui takkaan tuijottaen olohuoneessa Petunia vieressään. Hän kai uskoi Weasleytten tulevan taas samaa kautta. Harry ei kuitenkaan uskonut heitä niin tyhmiksi, että yrittäisivät samaa reittiä uudestaan, kun tiesivät sen olevan ummessa. Harry seisoskeli pihalla seinään nojaillen matka-arkkunsa kanssa. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Oli aivan hiljaista, lukuun ottamatta lintujen viserrystä. Yhtäkkiä taivaalta alkoi kulua helikopteria muistuttavaa surinaa. Harry katsoi taivaalle ja hänen suunsa loksahti hämmästyksestä auki...
Harry räpäytteli silmiä pari kertaa ja yritti vaimentaa hämmästyneen äänähdyksen, joka pääsi hänen kurkustaan. Weaslyt olivat näyttävästi saaneet taikaministeriöltä lainaksi helikopterin, joka vaikutti hieman oudolta jästimaailmassa. Helikopteri oli räikeän oranssi ja siinä oli jotain mainoksia kyljissä. Samassa Harrya alkoi naurattaa. Vernon ja Petunia juoksivat pihalle kauhistuneet ilmeet kasvoillaan. -Entä naapurit, entä naapurit? Petunia ruikutti. Vernon vai tuijotti raivon vallassa. Monet naapurit tulivat pihoilleen katselemaan. Harry juoksi sisälle hakemaan matka-arkun ja kun Weaslyt laskeutuivat. -Hei Harry-kulta! Weaslyn perheen äiti huusi. -Hyppää kyytiin! Arthur huusi. Harry loikkasi ison loikan, mutta epäonnistui. Hänen paidanhelmansa tarttui johonkin ja Harry jäi roikkumaan käsien varassa. Weaslyt eivät näyttävästi huomanneet sitä vaan nousivat ilmaan. Harry kuuli naapureiden kiljumisen ja yrittää punnertaa itsensa kyytiin. Paita oli kumminkin juuttunut niin pahasti, että se ei onnistunut. Harry kirosi jästivaatteitansa, jotka olivat liian suuria, koska olivat Dudleyn vanhoja. -Herran jestas HARRY! Sinähän roikut vielä! Arthur huusi. Hän otti toisella kädellä kiinni Harryn käsistä ja toisella hän irrotti paidan helman ja lopulta Harry makasi kalpeana helikopterin lattialla. Harry alkoi pyörryttää ja hänelle tuli hyvin huono olo. -Harry, onko kaikki kunnossa? Arthur kysyi. -Minua okset.. Harry vastasi ja oksensi lattialle. Fred ja George katsoivat inhoten, mutta Arthur vain napautti sitä taikasauvalla ja se katosi. -No, onko nyt parempi olo? Arthur kysyi. Harry nyökkäsi ja meni istumaan penkille. Matka oli pitkä ja maisemat vilistivät hurjaa vauhtia silmissä. -Kohta ylitämme Romanian rajan, Arthur sanoi. Harry kurkkasi innoissaan ikkunasta alas. -Upeaa! Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen ulkomailla! Ron innostui. Harry ja Ron kävivät kiivasta keskustelua huispauksesta. Ginny katseli sivusilmällä Harryä ja ainakun Harry hymyili Ginnylle, hän punastui korviaan myöten ja syventyi lukemaansa lehteen "Päivän Profeetta". -Ginny, haluatko pelata Harryn kanssa erän velhoshakkia? Ron kysyi. Harry tökkäisi Ronia kyynerpäällään ärtymyksen merkiksi. -Joo, Ginny vastasi. Harry voitti kummatkin ottelut, koska Ginny oli aivan hermona. Ginny siirsi aina vääriä nappuloita ja punasteli Harryn katseestakin. Samassa helikopteri alkoi laskeutua. -Vihdoinkin! Hermione huusi. Harry katsahti Hermioneen. -Minä en edes huomannut sinua! Harry huusi ja ryntäsi halaamaan Hermionea. -Minä luinkin tuota opusta, joka peittäisi varmaan Vernon sedänkin, Hermione nauroi. -Miten kesä on mennyt? Harry kysyi. Hermione vain kohautti olkiaan ja kertoi olleensa Espanjassa vanhempiensa kanssa. Samassa helikopteri laskeutui maankamaralle ja kaikki sulloivat ulos, Romaniian..