Itselleni normaali alkeiskurssi ei oikeastaan antanut mitään vaan jouduin käymään todella pitkän kaavan mukaan yksityisopetusta ennenkuin pääsin jyvälle asioista.
Olen kuullut ja itse myös nähnyt aika vajavaa tanssitaitoa omaavia yllättävän paljon parketeilla.
Herääkin kysymys järjestääkö kukaan suomessa tanssikurssia joka lähtee ihan nollilta eli rytmeistä, tahdeista, musiikista jne.?
Mielestäni todella alkeiskurssi pitäisi lähteä ihan teoriatunnilla musiikista ja kuunnella musiikkia ja harjoitella rytmin löytymistä.
Vai onko tässä se pointti ettei haluta että kurssilaiset oivaltavat sen pointin liian aikaisin jolloin he voivat kehittyä itsestään?
Oma kokemus tanssikursseista on se että opetellaan ulkoa askellus tutun rytmin mukaan ja opettajat kehuvat että hyvin menee, mites sitten kun ei olekkaan se tuttu rytmi, mennään ilmeisesti sillä ulkoa opitulla rytmillä.
Näitä tietyllä rytmillä menijöitä näkee koko ajan tai sitten he löytävät musiikista sellaisia rytmejä joita minä en kykene havaitsemaan.
Kuinka paljon on ihmisiä jotka alkeiskurssin jälkeen luovuttavat kun eivät pääse jyvälle? Vai onko tämä ryhmä niin marginaalinen että se hyväksytään tappioksi,eikä siihen haluta sen kummemmin puuttua?
Itselleni oli käydä näin mutta onneksi löytyi yksityisopetusta, tosin taisin olla hankala oppilas kun en hyväksynyt opetusta jossa oli vaara "ulkoaoppimiseen" vaan esim. 10 tunnin jälkeen halusin palata uudestaan alkeisii kun tuntui että jokin oli pielessä.
Itselläni on ollut upea tunne kun on huomannut että minähän osaan tämän homman ja opin koko ajan uutta.
Olen kuullut ja itse myös nähnyt aika vajavaa tanssitaitoa omaavia yllättävän paljon parketeilla.
Herääkin kysymys järjestääkö kukaan suomessa tanssikurssia joka lähtee ihan nollilta eli rytmeistä, tahdeista, musiikista jne.?
Mielestäni todella alkeiskurssi pitäisi lähteä ihan teoriatunnilla musiikista ja kuunnella musiikkia ja harjoitella rytmin löytymistä.
Vai onko tässä se pointti ettei haluta että kurssilaiset oivaltavat sen pointin liian aikaisin jolloin he voivat kehittyä itsestään?
Oma kokemus tanssikursseista on se että opetellaan ulkoa askellus tutun rytmin mukaan ja opettajat kehuvat että hyvin menee, mites sitten kun ei olekkaan se tuttu rytmi, mennään ilmeisesti sillä ulkoa opitulla rytmillä.
Näitä tietyllä rytmillä menijöitä näkee koko ajan tai sitten he löytävät musiikista sellaisia rytmejä joita minä en kykene havaitsemaan.
Kuinka paljon on ihmisiä jotka alkeiskurssin jälkeen luovuttavat kun eivät pääse jyvälle? Vai onko tämä ryhmä niin marginaalinen että se hyväksytään tappioksi,eikä siihen haluta sen kummemmin puuttua?
Itselleni oli käydä näin mutta onneksi löytyi yksityisopetusta, tosin taisin olla hankala oppilas kun en hyväksynyt opetusta jossa oli vaara "ulkoaoppimiseen" vaan esim. 10 tunnin jälkeen halusin palata uudestaan alkeisii kun tuntui että jokin oli pielessä.
Itselläni on ollut upea tunne kun on huomannut että minähän osaan tämän homman ja opin koko ajan uutta.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kyllä ainakin uudeltamaalta löytyy kursseja, joissa opetetaan "kädestä pitäen".
Jotkut tanssikoulut taas vaativat jonkin verran kokemusta. Vaikka kyseessä olisi peruskurssi, saattaa toivomuksena olla kädenalitanssien jonkinlainen perustaito.
Mulla oli täysin sama ongelma. Kävin neljällä eri kursseilla kunnes alkoi sujumaan.
Päätin jo alussa että opettelen hommat vaikka hammasta purren .Kaikki eivät sitä päätöstä tee.Monet tulevat kursseille tutustumaan josko fiilis ja kehitys vie mukanaan.
Valitettavasti pitää sanoa,että ainakin täälläpäin opettajien taito ei vastannut tehtävää.Ihmiset kyllästyy jos vetäjä ei osaa juttuaan. Sekin pitää ymmärtää,että vaikka opettaja olisikin lajissaan euroopan mestari kuten täällä niin se ei tee hänestä hyvää opettajaa. Osaaminen ja opettaminen on kaksi eri asiaa.
Kolme vetäjää pilasivat kurssinsa koska ohjelma meni juuri tuolla maitsemallasi kaavalla. Vasta neljäs ymmärsi rytmiharjoitusten ja liikkeen merkityksen. On täysin joutavaa ulko-opettaa ihmisille askelkuvioita jos rytmiharjoitukset ja liike jätetään tekemättä. Sen lisäksi monet yksinkertaisesti vittuuntuu kun leivotaan koipea toisen eteen ja taa,jota siinä jännitystilanteessa ei millään opi. Sitä ajattelee helposti onko tämä nyt sitä tanssia kun jalan kuvioita vaan tuijotellaan.
Tein kuten sinäkin eli ohitin opettajien opin ja aloitin sitkeästi itse rytmiharjoituksista ja kehitin sitä askeliin. Sitten tuolla neljännellä kurssilla oli taitava opettaja joka osasi vetää ryhmäänsä antoi hyviä ohjeita opiskeluun.
Valitettavasti vetäjä vaihtui kesken vuoden ja tilalle tuli taas uudet vetäjät joilla ei ollut homma hallussa.
Usein olen ihmetellyt,että kuinka vaikeaa tanssin opettaminen voi olla? Tanssi ei ole vaikea oppia mutta hyvän opettajan löytäminen on. viidestä testatusta yksi oli hyvä.
Mielenkiintoinen aihe.
Rytmiharjoituksissa on se ongelma, miten säilytät sen aikaa niiden mielenkiinnon, joilla rytmi on jo hallussa.
(Ja toisaalta myös se, kuinka säilytät totaalisesti rytmitajuttomien mielenkiinnon harjoituksissa, joillekin heistä kun oikean rytmin etsiminen on jotain turhanaikaista snobbailua.)
Siinä se taito punnitaan. eli miten saadaan ihmiset mukaan ja innostumaan.Liike on avain samoin vetäjän eli opettajan persoonallisuus. Tuo mainitsemani hyvä opettaja osasi kuviot.
Sekä tanssin,ihmisten motivoinnin ja mielenkiinnon herättämisen ja ylläpidon. Toki olet oikeassa tilastollisesti on mahdotonta miellyttää kaikkia aina on tietty prosentti jolta into loppuu.
Tanssin vetäjä piti aktiivisesti huolen ettei liike loppunut pitkäksi aikaa. Ja aluksi käveltiin vaan ympyrässä tahdin mukaan.
Kaikki armeijan käyneet tietävät ettei totaalisesti rytmitajuttomia ole olemassakaan,rytmitajua pitää kehittää,joillakin se vaatii vähän työtä joillakin paljon.
Monasti aletaan veivaamaan siis kuvioita kun pitäisi saada veri kiertämään ja endorfiinit liikkeelle.
Mulla on rytmit hallussa en koe silti ongelmaksi kävellä ympyrässä harjoitellen rytmiä vieläkään.
Poukkoilevaa opetusta ja perusasioiden ohittamista en kestä vieläkään. Tyvestä puuhun noustaan. Se olisi hyvä muistaa.
"Tein kuten sinäkin eli ohitin opettajien opin ja aloitin sitkeästi itse rytmiharjoituksista ja kehitin sitä askeliin."
Faktahan on se, että tanssikurssilla ei opi tanssimaan! Tanssimaan oppii vain tanssimalla! Tanssikurssilla saa vain vinkkejä siihen, MITÄ ja MITEN opetella. Koska aika loppu aina kesken, aina jotain tärkeää(kin) jää mainitsematta. Mitä lyhyempi kurssi, sen useampi asia joudutaan karsimaan tai vain unohtuu sanoa/opetella.
"Sen lisäksi monet yksinkertaisesti vittuuntuu kun leivotaan koipea toisen eteen ja taa,jota siinä jännitystilanteessa ei millään opi. Sitä ajattelee helposti onko tämä nyt sitä tanssia kun jalan kuvioita vaan tuijotellaan."
Malttia malttia! Siinä "leipoessa" se motoriikka ja lihasmuisti kehittyy! Ilman toistoja ei opi. Tanssitaito, siinä kuin muutkin taidot, on palasten yhdistelyä. Alkuvaiheessa yksi tärkeä palanen on oppia liikuttelemaan itseään tietoisesti eri suuntiin erilaisilla rytmityksillä.
"Sekin pitää ymmärtää,että vaikka opettaja olisikin lajissaan euroopan mestari kuten täällä niin se ei tee hänestä hyvää opettajaa. Osaaminen ja opettaminen on kaksi eri asiaa."
Juuripa näin! Usein henkilö, joka on itse oppinut asiat hitaasti, kantapään kautta, on paljon parempi opettaja kuin se, jolle taito on "tippunut taivaasta". (Pedagogiset taidot ovat toki yksi taito monien joukossa, joten helposti oppiminen ei tietenkään sulje pois sitä, etteikö voisi olla taitava opettaja.:)
"Usein olen ihmetellyt,että kuinka vaikeaa tanssin opettaminen voi olla?"
Jo yhden oppilaan opettaminen juuri hänelle sopivalla tyylillä on vaikeaa, saati sitten useamman hengen ryhmän, jossa on erilaisista lähtökohdista olevia oppilaita ja jossa oppilailla on erilaisia oppimistyylejä, omaksumiskykyjä, tarpeita, jne.
"viidestä testatusta yksi oli hyvä."
Oliko hän opetustapansa muidenkin mielestä hyvä? Eli palveliko hänen tyylinsä myös niitä, joilla oli erilaiset lähtökohdat ja tarpeet kuin sinulla? Jos näin oli, niin silloin hän oli hyvä, taitava, opettaja. Jos ei, silloin hän vain sattui olemaan sinulle sopiva opettaja.
"Rytmiharjoituksissa on se ongelma, miten säilytät sen aikaa niiden mielenkiinnon, joilla rytmi on jo hallussa."
Rytmiharjoituksia pitää totta kai tunnilla olla, mutta asiaa ei voi jäädä muiden kustannuksella junnaamaan, jos tunnilla on yksi (tai vaikka kaksikin), jotka ovat totaalisen pihalla rytmistä, koska rytmitajua ei voi opettaa yhdessä tunnissa, edes yksityisopetuksena, saati sitten ryhmässä. Erittäin heikon rytmitajun kehittämiseen tarvitaan "kovempia konsteja" kuin ryhmäopetukset.
No niinhän se on. Tanssin oppii vain tanssimalla ja tanssin opetus on oppilaan ohjaamista. Vaan kun ei aina ole.
Opetus pitäisi aina olla ohjausta oppilaan omaan harjoitteluun ja kehitykseen. Siihen pitää antaa työkalut.Ei suinkaan alkaa tankkaamaan sinne aloittelijan jalkoihin mitään motorisia toistoja
jostain aloittelijalle tuntemattomasta tanssista nimeltä esim. valssi.
Tärkeintä on saada ihmiset LIIKKUMAAN kuinka vaikea se on ymmärtää.Sanon vielä LIIKKUMAAN,ja myöskin viihtymään. Ei jauhamaan paskaa tai motorisia toistoja jostain ristiaskelkuviosta.Ne jutut kuuluu korkeammalle tasolle.Ja keskustelun avaus lähti siis perustanssitaidon alkeisopastuksestaja sen kritisoimisesta.
Kirjoittelit viisaasti nuo mut näkemykset ja olisin ehkä samaa mieltä jos en olisi nähnyt hyvää tapaa opettaa omin kokemuksin. Samoin olen nähnyt huonoja opettajia.
Yhdestä kurssista voi todeta kurssin alkaessa olleen noin 100 oppilasta ja kurssia ei koskaan viety päätökseen väen haihtuessa kokonaan.
Toisella kurssilla oli aloittaessa noin 40 oppilasta ja lopussa kolme.
Kolmas kurssi keskeytettiin ja siirrettiin osaksi kilparyhmää jossa jotkut jatkoivat kauden loppuun.
Neljäs ja paras kurssi aloitti noin 40:llä ja kausi päätettiin runsaalla kolmella kymmenellä.Seuraavana kautena suurin osa kolmesta kymmenestä jatkoi kunnes vetäjät vaihtui. Lopetin silloin kun vanhat muistot palasi. Myöhemmin kuulin samaa tapahtuneen muillakin.
Siitä voi vetää johtopäätöksiä tanssin opetuksesta ja sen sopivuudesta pelkästään omiin tarpeisiin.
Mielenkiintoinen lisäpointti on vielä,että tuo paras kurssi oli yhdistelmä kurssi,jossa oli mukana tanssijoita monella tavoite ja tarvetasolla.
Jälkeenpäin asiaa miettien näin kurssin suosioon tärkeimpinä syinä.
-Vetäjän taitoa ja persoonallisuutta. Helposti lähestyttävä ihminen,puhelias,eikä siekaillut tulla neuvomaan jos näki jotakin mistä ei pitänyt.Tavoitteellisille tanssijoille ankara muille tukeva.
-Kursseilla LIIKUTTIIN eli aluksi kaikki käveli musiikin tahdissa ja saatiin ujoudet pois ja veri kiertämään.
-yhteisen alun jälkeen ryhmä hajoitettiin ja kaikki alkoivat tekemään omia juttujaan ja opettaja kiersi ryhmiä antamassa ohjeita.
-Hyvä yhteishenki
-Vetäjän egon puute.
Eli jos työksesi niitä kursseja duunaat niin mun neuvo sulle on. pidä huoli,että ne ihmiset liikkuu siellä ja on hyvällä mielin. Liike ei voi lakata kuin lyhyiksi ajoiksi kerrallaan.
Alkeis lavatanssikursseilla ei ole tarve alkaa säätämään mitään vartalotekniikoita sun muuta hömpänpömppää koska sinne tullaan viihtymään ja oppimaan. Vartalotekniikat askelkuviot ym. oppii automaattisesti kun vaan kilometrejä kertyy.
"Kaikki armeijan käyneet tietävät ettei totaalisesti rytmitajuttomia ole olemassakaan..."
No, ainakin meidän komppaniassa oli yksi mies, joka marssi tahdissa vain silloin, kun ryhmänjohtaja huusi tahtia. Muulloin hän marssi aina aivan eri tahtiin kuin muut. Tämän vuoksi kutsuimme häntä "Tehosekoittimeksi". Ja hän sattui olemaan vieläpä minun edessäni siten, että vain yksi mies oli meidän välissämme, joten meidän kaikkien hänen perässään marssivien piti sitten marssia hänen tahtiinsa eikä muiden tahtiin.
"Opetus pitäisi aina olla ohjausta oppilaan omaan harjoitteluun ja kehitykseen. Siihen pitää antaa työkalut.Ei suinkaan alkaa tankkaamaan sinne aloittelijan jalkoihin mitään motorisia toistoja
jostain aloittelijalle tuntemattomasta tanssista nimeltä esim. valssi."
Jos oppilas ei hoksaa askelia "kädestä pitäen", kuinka hän voisi harjoitella niitä itsekseen? Toiston tarkoituksena on antaa oppilaille aikaa rauhassa oikeasti oivaltaa, mistä on kyse, ja samalla totuttaa kehoa tähän uuteen liikeyhdistelmään.
"Sanon vielä LIIKKUMAAN,ja myöskin viihtymään. Ei jauhamaan paskaa tai motorisia toistoja jostain ristiaskelkuviosta."
Liikettä ne on motoriset toistotkin... :)
"Yhdestä kurssista voi todeta kurssin alkaessa olleen noin 100 oppilasta ja kurssia ei koskaan viety päätökseen väen haihtuessa kokonaan.
Toisella kurssilla oli aloittaessa noin 40 oppilasta ja lopussa kolme.
Kolmas kurssi keskeytettiin ja siirrettiin osaksi kilparyhmää jossa jotkut jatkoivat kauden loppuun."
Joo, jotain ongelmia on kyllä ihan selvästi ollut jossain.
"Opetus pitäisi aina olla ohjausta oppilaan omaan harjoitteluun ja kehitykseen. Siihen pitää antaa työkalut.Ei suinkaan alkaa tankkaamaan sinne aloittelijan jalkoihin mitään motorisia toistoja
jostain aloittelijalle tuntemattomasta tanssista nimeltä esim. valssi."
Nuo mainitsemasi asiat ovat hieman ristiriidassa keskenään, sillä mitä oppilaan pitäisi opetella itsenäisesti, jos hän haluaa oppia tanssimaan? Kävelyäkö? Tai jotain muuta vastaavaa liikkumista? Ei, vaan tanssiaskeleita. Miten sitten opetella tanssiaskeleita? Toistamalla, toistamalla ja toistamalla tanssiaskeleita aivan samalla periaatteella kuin tehtiin armeijassa äksiisiharjoituksissa. Nuo tanssiaskeleet opetetaan kyllä siellä kursseilla. Mitä muita työkaluja siellä pitäisi sitten antaa?
Mitä liikkumista tarkoitat tuossa viestissäsi? Voiko tanssissa liikkua ilman että ottaa tanssiaskeleita? Voisitko kertoa miten, kun minä en sitä tiedä.
Ei ne ristiriidassa ole.
Kyllä, ymmärsit ihan oikein nimenomaan kävelyä pitää opetella. Kaikki tanssimaan haluavat osaavat kävellä mutta kaikki ei osaa kävellä tahtiin saatikka musiikin tahtiin.
Tanssi on periaatteessa musiikin mukana tapahtuvaa "kävelyä" sen harjoittelu on erittäin suotavaa.
Suuri virhe on alkaa miettimään askelkuvioita,vartalotekniikoita,koipien joustoja ym.jos rytmiharjoitukset on retuperällä. Asiat on hyvä hoitaa järjestyksessä. Askelkuvioiden ym. teknikoiden opettaminen liian aikaisin johtaa motivaatio-ongelmiin ja kävijäkatoon.
Tärkeää on kehittää rytmitajua ja sen rytmin siirtymistä jalkoihin.Tätä ei voi painottaa liikaa. Askelkuvioita ei tarvi tässä vaiheessa tuoda sekoittamaan aloittajaa.
Sitten kun se rytmi saadaan sinne jalkoihin niin askelkuvioiden oppiminen on lähes automaattista. Kaikki osaa kävellä eteenpäin ja kääntyä menosuuntaan ja takaisin.Se vaan pitää tehdä musiikin tahdissa.
Opettajan tehtävä on neuvoa opiskelijaa miten hän voi itse opiskella. Tanssia ei opi hetkessä vaikka se ei olekaan vaikeaa,siihen pitää panostaa aikaa ja vaivaa. Yleensä kurssien aika on rajallinen ja se olisi hyvä käyttää juuri tuohon rytmiharjoitusten tekemiseen,että sitä voi tehdä myös kotona.
Samoin myöhemmin muut osatekijät niinkuin esim. ne askelkuviot.Ei niitä siellä kursseilla tarvi sen enempää leipoa se verran vaan,että niitä osataan kotona kelata.
Liikkuminen tarkoittaa liikettä.Tanssissa liike ei lakkaa koskaan vaikka askeleet pysähtyvätkin,mutta tämä on korkeampaa tanssitekniikkaa sitä ei tarkoita.
Tarkoitan siis liikuntaa. Tanssikursseille yleensä tulee ihmisiä jotka eivät ole/osaa tanssia (luonnollisesti)
Ympärillä on outoja ihmisiä,vastakkaista sukupuolta ja muutenkin tilanne oudoksuttaa= jännittää. Liikkumisen tarkoitus on saada ihmiset unohtamaan jännityksensä ja saada se veri kiertämään ja olemaan valmiita oppimaan. Jännitystila ei ole hyvä oppimisen kannalta.
Normaalisti tansseissa tunnelma kehittyy illan edetessä automaatisesti kun tanssitaan ja lämmetään. Tanssikursseilla ei siis vielä osata tanssia koska sinne ollaan sitä tultu opettelemaan niin se tunnelma kehitetään ihan vaan LIIKKEELLä eli kävellään ympyrää tms.ja tehdään niitä rytmiharjoituksia,myös ohjaajan hyvä paskaläppä kyky auttaa vireen löytymistä.
Jos oppilas ei hoksaa askelia kädestä pitäen niin sanoisin,että opetusohjelma on liian rankka. En edelleenkään tunnusta itseäni tyhmäksi mutta pitää tunnustaa,että illan aikana käydyt kolmen eri tanssin askeleet oli liikaa opittavaksi niin että niitä olisi voinut kotona harjoitella.
Tehokas oppiaika kurssilla meni paskat housuissa jännittäessä ja vastapuolen tissejä kuolatessa. Ei ollut oppimis ympäristö silloin mielestäni hyvin lavastettu.
Joku pässi voi tähän tietenkin todeta ehkä aiheellisestikin ,että oma vika kun mietit muita juttuja. Olisin ehkä samaa mieltä jos en olisi ollut myös hyvillä tanssikursseilla.
Estradin lavastaminen ja hyvän tanssi-ilmapiirin luominen ei ole pelkkästään kävijöiden vastuulla.
Joo liikettä on toki ne motoriset toistotkin joo. Sen toiston mielekkyyttä voit testata kätevästi vaikka harjoittelemalla valssin lähtöaskelta ja siihen liittyvää polvenjoustoa. Vaikka nyt ekaksi yhden tunnin.
Tai vaihtoehtoisesti tanssiasentoon ryhtymistä ja takaisin. Siinäpä sitä on liikettä ja toistoa.
Endorfiinit jyllää ja kansa on onnea ja auvoa ylimmillään.
Kyllä minäkin olen ollut kursseilla, jotka alkavat pelkällä kävelyllä ilman musiikkia ja myöhemmin sitten musiikin tahtiin. Mutta kuinka kauan tätä kävelyä pitäisi sitten jatkaa? Jos mennään hitaimpien ehdoilla, nopeammat tuskastuvat ja jos nopeimpien ehdoilla, hitaimmat eivät opi sitä koskaan kuten tällä palstalla on jo tullut esillekin. Valitettavasti aina jää niitä väliinputoajia tanssikursseillakin, jotka eivät opi samassa tahdissa useimpien muiden kanssa joten siinä mielessä oppiminen tanssikurssilla ei eroa oppimisesta missä tahansa muusta koulutuksessa.
Koko kurssia ei voi kuitenkaan käyttää tuohon pelkkään kävelemiseen, joten askeleetkin ja muut tanssimiseen liittyvät asiat pitää kuitenkin opetella jossain vaiheessa. Myös kurssilla on tärkeää se toisto, jotta oppii askeleet tai kuvion oikein, sillä kotona ei voi kuitenkaan tehdä kaikkia niitä liikkeitä, joita opetetaan kursseilla, jos kotona ei ole esimerkiksi partneria. Tanssimaan oppii vain tanssimalla, ja missä muualla vasta-alkaja voisi tanssia kuin kursseilla?
Rytmiharjoitukset vasta-alkajilla ei lopu koskaan koska kukaan vasta-alkaja ei pääse kurssin aikana niin pitkälle ettei siitä olisi hyötyä. Rytmiharjoituksista on hyötyä monelle ns. osaavalle tanssijallekin.
Jos et usko niin mene tanssilavalle ja ota selvää moniko tanssija prosentuaalisesti pysyy esim. hitaan valssin tahdissa.Tulet yllättymään tuloksesta.
Ihmisten kahtiajako on tosiasia koulussa tanssikursseilla ja elämässä yleensä. Sitä ei voi välttää mutta sitä ei pidä ihannoida.Kaikille pitää antaa mahdollisuus myös tanssikursseilla.
Eli rytmiharjoituksilla aloitetaan ja asioiden sekä fiilisten kehittyessä ja siihen lisätään muita elementtejä. eli kävellään tahdissa,musiikin tahdissa,käännytään musiikin tahdissa,kävellään takaperin musiikin tahdissa jne. Sitä kuule menee ilta mukavasti kävellen ja pyörien. Kun nämä alkaa sujumaan ei askelien lisääminen ole vaikeaa.
Jos taso hajonta on suurta niin ryhmä hajoitetaan ja muutenkin se on suotavaa. Jolloin yksilöllinen opastus on helpompaa.
Siis mikä helvetin toisto? Ei siellä kursseilla kuuluu toistella tai leipoa siitä ne ongelmat juuri alkaa. Kun liike lakkaa ja toistot alkaa.
Yleinen on myös harhaluulo tanssin opetuksen paripakosta. Varsinkin mies voi hyvin pitkälle oppia tanssit ilman paria. Myös nainen voi mutta naiselle parin seuraaminen ja lukeminen on tärkeää jolloin se on jossain vaiheessa hyvä olla.Tosin monasti naisellekin voi olla jopa eduksi yksin harjoittelu jolloin viejään ei kohdistu niin suuria vaatimuksia.
Ongelmat parin puutteesta on lähinnä ihmisten asenteissa. Vaatii kovat hermot opetella yksin muiden joukossa kun muilla on parit. Tanssin oppimista yksinmeno se ei juuri häiritse. Mutta nyt pitää muistaa,että keskustelu on siis tanssin aloittajista.
Peruskuvioiden jälkeen voi jatkaa harjoituksia tanssilavalla.Monet on aloittanut rohkeasti suoraan lavalta ilman pohjaopetusta. Sekin on mahdollista mutta en suosittele.
"Kaikki armeijan käyneet tietävät ettei totaalisesti rytmitajuttomia ole olemassakaan,rytmitajua pitää kehittää,joillakin se vaatii vähän työtä joillakin paljon."
Kyllä se vaan niin on, että totaalisesti rytmitajuttomiakin on olemassa ja sen on minulle todistanut nimenomaan armeija.
Mielestäni se on musiikin teoriaa ja sen etsimistä kehon hermotuksella.
Aiheen mielenkiinto tanssillisesti on siinä että on tosiaan suurin osa tanssijoista jotak ei ole koskaan ajatellutkaan musiikin teoriaa. Joten se on aihe opetukseen ja perustaksi mitä suurimmassa määrin.
Oletan sen oletuksen olevan niin tanssin ohajaaja ja vetäjien kohdalla ettei heistä kaikki ole itsekkään sitä tehneet. Mutta iso oletus on se että kaikki tanssista kiinosstuneet ovat kuunnnelleet musiikkia niin paljon että oletetaan että he oppivat käyttämään kehoaan ja ohjaamaan rytmillisesti suht nopeasti joten musiikin teoriaa ei totta vie ehkä moni ole tullut ajatelleekssikaan tanssin perustana ja miten iso vaikuttaja se on?!.
Onhan aiheesta puhuttu mutta voisin vaikka kehittää toiminta tavan ja mallin asiasta sillä on se niin läheinen asia ja suorastan niinkuin kenkien jalkaan laitto ennen lenkille lähtöä.
Siinä käsittääkseni olet oikeassa että, sen liiallinen "etsiminen" no onko se sitten liiallsista jos asiasta on yksilönä oikeesti epävarma? Mutta totta vie se suorastaan pilaa nykymuotoisten tanssiohjaustuntien sisällön ja aikataulun jos joku suorastaan kaivaa sitä "homiotasaadakseen". Elikkä se on toine aihe ja sen tulisi olla toisenlainen sisällöltään. Se tulee mieleen.
No miksi näin, sillä musiikin oppilaat opetetaan myös tajuamaan rytmi ja se tapahtuu musiikin teoriassa, tanssiville se tulisi myös opettaa mutta eri tavalla kuin soittajille.
"Vartalotekniikat askelkuviot ym. oppii automaattisesti kun vaan kilometrejä kertyy."
Paskapuhetta! Mitään ei opi ittestään vaan kilometrejä kerryttämällä, kaikista vähiten vartalotekniikoita! Tanssilavat on täynnä vuosikymmeniä "kilometrejä kerryttäneitä" joilla ei oo mitään hajuakaan mistään vartalotekniikoista! Hyvä jos edes perusaskeleesta!
Kursseja tarvitaan sen takia että ihmiset oppis TANSSIMAAN eikä hytkymään sitä saatanan vieterihyssyä jota nää "vuosikymmeniä tanssineet" suurimmaks osaksi menee!
Luepas se teksti uudelleen ja funtsit sen asiasisältöä paremmin.
Palataan sitten asiaan. Hei kyse oli nyt tanssinopetuksen alkeista.
käymättömänkään henkilön vanhaintanssitaidossa tahi -tyylissä ei ole mitään vikaa, mikäli hän henkilö tanssi omilla varpaillaan eikä yritä viedä minulta siinä kohtaa vanhaintanssiparkettia vartavasten itselleni varaamaani ja sinänsä toki helkkarinkin rajallista vanhaintanssitilaa itselleen.
"Juuripa näin! Usein henkilö, joka on itse oppinut asiat hitaasti, kantapään kautta, on paljon parempi opettaja kuin se, jolle taito on "tippunut taivaasta". (Pedagogiset taidot ovat toki yksi taito monien joukossa, joten helposti oppiminen ei tietenkään sulje pois sitä, etteikö voisi olla taitava opettaja.:)"
Pitkälti samaa mieltä. Moni taitava, nopeasti oppiva ei osaa asettua hitaammin oppivan asemaan. Tällainen taitonsa "taivaasta tippumalla" saavuttanut taitaja ei myöskään monesti ymmärrä, miten todella tekee opettamansa jutun. Näyttää osaa, muttei opettaa.
"Jo yhden oppilaan opettaminen juuri hänelle sopivalla tyylillä on vaikeaa, saati sitten useamman hengen ryhmän, jossa on erilaisista lähtökohdista olevia oppilaita ja jossa oppilailla on erilaisia oppimistyylejä, omaksumiskykyjä, tarpeita, jne."
Oppilaan opettaminen juuri hänelle sopivalla tyylillä on käytännössä mahdotonta, jos opettaja ei kykene analysoimaan oppilaan perusfysiikkaa, mitä tuo sallii ja mitä ei.
Tämä vaatii vähintään fysioterapeutin ja mielellään lisäksi ortopedin ammatilliset opinnot ja kokemuksen. Mielellään vielä psykologin tietotaito olisi suotavaa...
Tosiasiallisesti vastuu oppimisesta on oppilaalla itsellään. Jokainen tietää, mihin lopulta kykenee. Viimeistään silloin, kun tanssikilometrejä on kohtuullisesti takana.
Tässä mielessä tanssikurssilla ei opi tanssimaan, eikä edes yksäreillä. Tanssimaan oppii vain itse tekemällä. Hyväksi tanssijaksi aikovan on oltava joko sikalahjakas tai sitten osattava itse analysoida, miten parantaa tanssiaan.
Jotkut palkkaavat tähän tehtävään valmentajan. Harvassa vaan ovat todella hyvät, monipuolisesti oppilaan tanssia lukevat valmentajat. Moni lahjakaskin tyytyy ryhmävalmennukseen ja kyllästyy lopulta, kun tuloksia ei synny.
Rytmiharjoituksia tehdään myös silloin, kun otetaan tanssiaskeleita musiikin rytmiin eikä ainoastaan kävelemällä, vaikka niin toki voidaan aloittaakin. Ja sehän se tavoitekin on loppujen lopuksi sillä alkeiskurssillakin eli tanssiaskelien ottaminen musiikin rytmiin.
Toisto tarkoittaa tietenkin minkä tahansa liikkeen toistamista useaan kertaan niin kauan, että osaa tehdä sen liikkeen automaatiotasolla eli se on jäänyt ns. lihasmuistiin. Virallinen termi lienee motorinen muisti, ja samalla tavallahan tapahtuu oppiminen esim. silloin kun oppii ajamaan polkupyörällä tai uimaan. Tässä tapauksessa toistolla tarkoitetaan tietysti tanssiaskelien toistamista sekä kursseilla että lavalla. Eikä sitä muuten opi.
"Vai onko tässä se pointti ettei haluta että kurssilaiset oivaltavat sen pointin liian aikaisin jolloin he voivat kehittyä itsestään?"
Ei todellakaan! Varmasti kaikki tanssinohaajat/opettajat haluavat, että oppilaat oppivat!!! Ja yhtä lailla he ovat varmasti sitä mieltä, että itse pitää töitä tehdä, jos aikoo oppia tanssimaan. Kukaan ulkopuolinen ei voi sitä oppilaan puolesta tehdä.
"Vai onko tämä ryhmä niin marginaalinen että se hyväksytään tappioksi,eikä siihen haluta sen kummemmin puuttua?"
Valitettavasti näin on. Kurssilla on aina hyvin eritasoisia ihmisiä, eri tarpein. Kaikkein hitaimman mukaan ei voi mennä, koska muu ryhmä pitkästyy ja kenties lopetta tai vaihtaa ylempään tasoryhmään, jolle eivät vielä kuulu.
Mitä harvemmin kyseisellä taholla on tarjota kyseisen lajin kursseja, sitä laajempi on osallistujien kirjo ja sitä vaikeampaa on tyydyttää kaikkien tarpeet.
Jos omaksuu keskimääräistä hitaammin asioita, mutta haluaa oppia asian, pitää hyväksyä se, että käy samat kurssit useampaan kertaan. Joka kerta tulee varmasti jotain sellaista, joka vie tanssitaitoa eteen päin, jotain sellaista, jota ei ole edellisellä kerralla osannut omaksua tai jota ei edellisellä kerralla ole mainittu. Pätee muuten keskiverto- ja nopeidenkin oppijoiden kohdalla!
No ei ihan täysin.
tuo pitää paikkansa tanssitaitoa ei voi kaataa kenenkään päähän.Halu oppia pitää olla.
Tuokin pitää paikkansa tasoja on kaikenlaisia ja eri tarpeiden yhdistäminen vaikeutuu mitä enemmän niitä on.
Täyttä paskaa puolestaan on tuo tanssikurssien käymisen vaatimus moneen kertaan.En pidä itseäni tyhmänä (kuka nyt pitäisi) vaikka en oppinutkaan niillä kolmella ensimmäisellä. Olisin oppinut ekalla jos olisin tiennyt mennä heti oikeaan paikkaan.
Tosiasia vaan on,että kaikki ei osaa opettaa.
Asioiden selkeä jäsennyskyky innostava opastus ja miellyttävän oppimisympäristön luominen ei ole itsestään selvyys.Kaikilla ihmisillä ei ole selkeää asioidenhoitokykyä.
Sanoisin kyllä jos ammatillinen näkemys on luokkaa "käy täällä neljät kurssit" niin jotakin opit. on kovin huono suositus.
Olisin ehkä samaa mieltä jos ei olisi 15-vuoden tanssikokemusta.
"Tosiasia vaan on,että kaikki ei osaa opettaa."
Näin on. Mutta toinen tosiasia on, että harvoin on mahdollista opettaa niinkuin oikeasti haluaisi. Taloudelliset ja asenteelliset kysymykset tulevat vastaan.
"Asioiden selkeä jäsennyskyky innostava opastus ja miellyttävän oppimisympäristön luominen ei ole itsestään selvyys.Kaikilla ihmisillä ei ole selkeää asioidenhoitokykyä."
Ei ole, ei.
""käy täällä neljät kurssit" niin jotakin opit."
Riippuu tietysti minkä pituisesta kurssista on kyse!
Mutta joka tapauksessa jatkokurssille ei kannata kiirehtiä, ennen kuin alkeiskurssin asiat on hallussa, oli syy sitten oppimiskyvyssä tai opetuksen heikkoudessa.
kysymykset niinpä niin. Sitten vaan käydään ne kurssit neljään tai viiteen kertaan. Ehkä en sittenkään ole ollut niin huono-onninen.
Väärin väärin kirjoitti mm: "Sanoisin kyllä jos ammatillinen näkemys on luokkaa "käy täällä neljät kurssit" niin jotakin opit. on kovin huono suositus.
Olisin ehkä samaa mieltä jos ei olisi 15-vuoden tanssikokemusta."
Minä sanon kuitenkin vuosissa hiukan vähäisemmällä (13 v), mutta tanssikilometreissä takuulla enemmällä kokemuksella (tuhansia tanssi-iltoja ja tuhansia kurssitunteja):
On olemassa monenlaisia ihmisiä, myös tanssin suhteen. Joku oppii heti ja helposti, toinen hitaasti tai ei koskaan. Suurin osa asettuu sille välille.
Tunnen ja näen jokseenkin päivittäin sen lisäksi useita tanssia vuosikymmenet harrastaneita ihmisiä, jotka eivät vieläkään osaa tanssia.
Sitten taas tunnen useita (varsinkin nuoria naisia ja tyttöjä), jotka oppivat tuosta vain, ja alkavat kilpailla sekä menestyä kisoissa jo jopa vuoden päästä harrastuksen aloittamisestaan.
Alkeiskursseista he kaikki aloittavat (tai ainakin pitäisi).
On kuitenkin täysin selvää, että eivät ne nopeat oppijat jaksa niillä hitaimpien tahdissa junnaavilla kursseilla käydä (itse ovat jopa neljällä eri tanssilajin kurssilla samanaikaisesti).
Kun ne hitaat eivät niillä kaikille tarkotetuilla alkeiskursseilla kerralla opi, eikä heitä pitäisi jatkokursseille päästää muiden oppimista siellä ja siitä eteenkin päin jarruttamaan, on ainoastaan kaksi ratkaisua (jolleivat sitten lopeta tyystin): Käyvät niitä alkesikursseja, kunnes oppivat tai sitten ottavat yksityistunteja.
Monotoninen kertaaminen (muuallakin kuin tunneilla) on kuitenkin se rutiinin hankkimisen ainoa keino. Opettajan antamat kotiläksyt: 2000 perusaskelsarjaa/vrk viikkotuntien välissä tms. Eivät ole turhia. Ne jos jättää tekemättä, ei kunnolla opi koskaan.
Päivi kirjoitit näin:
"Näin on. Mutta toinen tosiasia on, että harvoin on mahdollista opettaa niinkuin oikeasti haluaisi. Taloudelliset ja asenteelliset kysymykset tulevat vastaan."
Minun on vaikea uskoa tuota! Alkeiskurssilla tuo voi kyllä pitää paikkansa, mutta jos joku tulee jatkokursseilla, se osoittaa jo jonkinasteista harrastuneisuutta ja innostusta asiaan.
Minkä ihmeen takia niistä käymistäni kymmenistä erilaisista jatkotason kursseista YKSIKÄÄN ei ole ollut sellainen että olisi paneuduttu tekniikkaan? (useita opettajia, kuuluisiakin)
Pelkkiä kuvioita kuvioiden perään!
Alkeiskursseilla opitaan peruskuvioita, se on itsestäänselvää, mutta minäpä otan esimerkiksi vaikkapa cha chaan:
Suurin osa lavoilla käyvistä tanssin harrasjista (jatkokursseja käyneistä) eivät osaa tanssia cha chaata oikeaan paikkaan. samaten suurimmalla osalla näistä ei ole hajuakaan "oikeasta" (huom. lainausmerkit!) vartalonkäytöstä jotka on niin perustavanlaatuisia puutteita että jatkokursseilla niistä OLISI PITÄNYT opettaa.
Toinen esimerkki: BUGG
Suurin osa jatkokurssien porukoista menee ei osaa erottaa kävelyhumppaa buggista. Kuviot on buggista mutta tekniikka kävelyhumpasta! Jatkokokursseilla on opittu kuka ties kymmeniä hienoja kuvioita mutta perustekniikka on perseellään.
esimerkkejä riittää...
Minun havaintojeni mukaan jatkokurssien opettajat eivät osaa opettaa, koska jatkokursseja käyneillä ei ole tietoa suurin piirtein muusta kuin erilaisista kuvioista.
Itse kärsin samasta pitkään, kunnes tajusin että irrottaudun kokonaan toistaiseksi kurssien ja leirien kuviorumbasta ja alan opiskella yksityistunneilla perustekniikkaa kuntoon tanssi tanssilta. Näin se tulee paljon halvemmaksikin!
Joka tanssi, mitä nyt ollaan läpi käyty henk. koht. opettajien kanssa on tullut niinkuin uudeksi tanssiksi kun perustekniikkaan, vartalonkäyttöön yms. on kiinnitetty huomiota ja saatu henk. koht. palautetta. Sitä joutuu ikäänkuin opettelemaan uudestaa joka tanssin oppiakseen pois siitä kursseilla opitusta harakan-tanssityylistä.
Kysyn siis että miksi suurimmalla osalla jatkotason kursseista ei ole tekniikkaryhmiä joissa paneuduttasiin perusteellisesti tekniikkaan? (muutamia harvoja poikkeuksia on olemassa ,tosin vain harvoja!)
Kyllä se on mielestäni enemmän opettajien asenteista kiinni tai sitten ammattitaidosta.
Joo, se on tosiaan paskapuhetta että alkeiskursseja pitäis käydä moneen kertaan. Kävin yhdellä alkeiskurssilla ja opin sieltä kaiken mitä sieltä pystyttiin antamaan!
Mutta se voi kertoa muustakin kun opettajan osaamattomuudesta että alkeiskursseja pitää käydä moneen kertaan:
esim.
-oppilaan lahjattomuus
-oppilaan harjoittelemattomuus
Kyllä sekin on mahdollista.
Mahdollista on myös.
-ammatitaidoton opettaja
-leipääntynyt vetäjä
-tehoton opetusohjelma
-liian suuri ryhmä
-kohderyhmä väärin kasattu
-liian vähän aikaa tärkeille asioille.
Hei heebo unohdit nyt taas keskustelun peruslinjan eli puhe oli tanssin alkeista ja niiden opettamisesta.Ei pidemmälle ehtineistä.
Kova väite tuo takuulla suuremmista tanssikilometreista.Voi olla totta mutta mistä tiedät?
Muuten olen paljon samaa mieltä mitä kirjoittelit.
Paitsi monotooniset toistot ei kuulu tanssi kursseille (alkeistaso siis)
Kirjoittelin asiasta moneen kertaan tuolla muualla lue niin ymmärrät jos et niin et.
Pidemmälle ehtineiden paikka ei ole alkeiskursseilla. Toki sinne tulla saavat mutta pitää ymmärtää,että alkeilla mennään alkeita.
Ja sinä näköjään et taaskaan ymmärtänyt lukemaasi.
Nimenomaan alkeista kirjoitin. Ja nimenomaan niillä alkeiskursseilla pitää se perusaskel oppia. Sen oppiminen vaatii sitä jatkuvaa toistoa, eikä vain siellä tunneilla, vaan kaikissa mahdollisissa väleissä.
Ihan lattarialkeissa minäkin aikanaan muiden oppilaiden tavoin sain tuon käskyn toistaa (sillä kertaa jiven) perusaskelsarjaa parituhatta kertaa päivässä aina sen tuntien väliin jäävän viikon aikana.
Samaa tarvitsevat useimmat muutkin, mutta harva viitsii, ja tulokset ikävä kyllä näkyvät lavoilla.
Jos ihmisellä on jonkinlainen rytmitaju, niin peruskurssilla opitun soveltaminen käytäntöön ei tuota juurikaan vaikeuksia. Rytmitajua on hyvin vaikea opettaa, kuten sävelkorvaakin, mutta kai siitä voisi jonkinlaisen kurssin järjestää. Rytmitajuttoman tanssimaan oppiminen on vähän sama kuin sävelkorvaton yrittäisi oppia hyväksi laulajaksi. Parhaimmillaankin lopputulos on konemaista toistamista.
Sellaista kuin rytmitajutona ei tiettävästi olekkaan, ei myös musiikkikorvatonta. Tutkitunkin tiedon mukaan musiikien tekeminen ja sen tanssiminen on 90% työtä ja muu on sitä lahjakkuutta joka antaa ns: edun edellisiin nähden.
Puhe kummastakin on siis rytmitajuttomuudesta ja musiikkikorvattomuudesta on selkeästi vain tapa todistaa sekä ohjata ja suojata oma asema silloin kun sen eteen tarttis tehdä töitä tai että siihen tulis kohdistaa se riittävä mielenkiinto ja motivaatia sen jalostumiseen itsessään.
Lisäksi on suuri joukko esimerkiksi asiaoita joiden kohdalla ihmisten ns: taidot ja lahjakkuudet ovat vastakkin ja se on vain kiinni siitä että tekeeko ja haluaako oikeasti ja onko aikaa toteteuttaa siihen tiettyjä toimia sen löytymiseen.
Eikö kuitenkin ole niin, että tanssikurssin ei ole tarkoituskaan tehdä kenestäkään mestaritanssijaa, vaan kurssi antaa vain peruseväät, joiden mukaan sitten harjoitellaan kotona ja lavoilla? Näin olen itse ymmärtänyt ja meillä se on toiminut. Olen siis ollut vasta muutaman kerran lavatanssin alkeiskurssilla. Minusta kurssin opetus etenee ihan inhimillisellä vauhdilla, mutta miehelläni on suuria vaikeuksia juuri rytmin ja vaikeampien kuvioiden kohdalla. Tästä syystä olemme harjoitelleet kotona jo ennen jokaista kurssikertaa! Kannattaa ostaa joku hyvä tanssilevy, josta löytyy muutama kappale jokaista musiikkilajia ja vielä teksti perässä että tässä on sitten valssia tai humppaa tai mitä onkaan. Me olemme tehneet niin, että jos kurssilla on vaikka jenkkaa tulossa, niin olemme kotona vain kuunnelleet jenkkaa, kävelleet sen tahdissa ja olen jopa yrittänyt takoa miehen päähän askeliakin. Näillä eväillä ollaan sitten pärjätty kurssilla vähän paremmin, vaikka tietenkin joka kerta jää paljonkin opeteltavaa kotiin. Kannattaa siis ottaa tuntumaa kuhunkin musiikin lajiin jo ennakkoon eikä jättää sitä kurssin vetäjän huoleksi, sillä nopeammille oppijoille olisi tosiaan aikamoista tuskaa kuunnella ja kävellä se pari tuntia mikä hitaammilla helposti kuluu.
Näin se on! Kurssilla ei opi vielä tanssimaan, vaan siellä annetaan parhaimmillaankin TIETOA siitä miten kutakin tanssia tanssitaan. Minullakin on pilvin pimein työkavereita ym. jotka ovat käyneet ja käyvät aina vaan, -vuosi toisensa jälkeen niitä samoja alkeiskursseja uudestaan eivätkä siltikään opi. Eivät osaa tanssia edes niitä alkeitakaan kunnolla vielä vuosien jälkeen.
Yksi yhteinen piirre näillä kaikilla on: he käyvät vain tosi harvoin tanssimassa (silloinkin sikajuovuksissa) ja eivät koskaan harjoittele kotona!
Kun itse lähdin täysin nollasta liikkeelle n. pari vuotta sitten, harjoittelin aina yhtä kurssi-iltaa kohden kotona kolme kertaa viikossa 1-2 tuntia kerrallaan (usein enemmänkin) ja lisäksi joka viikko käytiin tanssimassa. Sillä periaatteella että uutta ei ruveta opettelemaan ennenkuin vanhat sujuu! Tällä vauhdilla pysyttiin hyvin mukana viikoittaisissa kurssiharjoituksissa ja kaikki opittu jäi päähän/käyttöön tulevaa varten. Paperille kirjoitettiin asioita ylös. Nyt ne on jo muodostuneet niin rutiiniksi ettei niitä tarvitse yhtään miettiä vaan tulee selkäytimestä vaikka silmät ummessa helposti.
Ei hyväksi tanssijaksi opita ilman ahkeraa harjoittelemista! Se on varma asia! Se vaatii jatkuvaa harjoittelua, toistoa toiston perään.
Täysin uuden liikkeen/kuvion oppiminen siten että se menee sujuvasti lavalla, -on yleensä vaatinut minulta n. 2-3 tuntia toistoa. Kokonaan uuden tanssin perusteiden oppiminen voi vaatia tälläkin harjoittelumäärällä useita viikkoja.
Olen saanut paljon kommenttia ja hämmästelyä nopeasta kehittymisestä, etenkin edistyneemmiltä tanssinharrastajilta, mutta siinä ei ole mitään ihmeellistä että kehittyy "nopeasti": -oikeastaan se kuitenkaan EI ole ollut nopeaa kehittymistä vaan satoja satoja harjoittelutunteja, tuskailua, kiroamista, masennustakin välillä, epäonnistumisia, toisinaan syvää onnistumisen riemua, hikeä, riitelyä ja kinaamista parin kanssa, yhteistä iloa, tavoitteiden asettamista, niiden saavuttamista puurtamisen kautta, tanssin iloa ja tuskaa...
Yhden tanssituttavamme sanat jäivät kyllä pysyvästi mieleen kun hän sanoi: "Mestariksi tullaan vain harjoittelemalla ja mestarit harjoittelevat paljon!" Tämä on minullakin mielen-sisäisenä huoneentauluna!
Itse kävin joskus 10 vuotta sitten kurssin jossa opetettiin valssi, eli ulkoa opeteltiin askeleet ja se siinä.
Vuosi sitten aloin ihan tosissaan harjoitella foksin askeleita ja nehän oppii aika nopeasti mutta sitten se mutta, askeleet eivät tuntuneet sopivan musiikkiin.
Kävin alkeiskurssin mutta ei sieltä löytynyt sitä mitä tarvitsin vaikka opettaja vakuutti että sekaan vain vaikkei ole koskaan tanssinut.
Sitten yksityisopetusta ja yllätys yllätys ei foksia kertaakaan melkein 20 tunnin aikana mitä nyt kerran kokeiltiin.
Nyt tanssin foksia pääasiallisesti ja homma ei ole jäänyt pelkkään peruskuvioon.
Kotona olen harjoitellut satoja tunteja mutta tärkein asia oli rytmi,joustot,viennit jms. eli ihan sama millä tanssilajilla nämä asiat oppii kunhan ne vain oppii, perusaskeleista ja eri kuvioista ei minulle ollut mitään hyötyä ennenkuin opin nämä todella tärkeät alkeet.
Ketjussa keskusteltiin kyllä ahkerasti näistä asioista mutta varsinkin opettajien ja kurssin vetäjien pitäisi mielestäni miettiä erillistä kurssia ennen alkeiskurssia näin saataisiin kaikki suurinpiirtein samalle viivalle alkeiskurssille. Mitä tulee puhetta marginaaliryhmistä "eivät opi tavallisella kurssilla" niin kuinka paljon niitä on vuosien aikana kertynyt (puolet väestöstä?)?
Tiedän että homma olisi haastavaa (toimin itsekkin kouluttajana, en tosin musiikin saralla) ja ehkä sen takia opettajia houkutteleekin se "varmempi" ryhmä.
Ketjun aloituksen tarkoitus oli saada porukka huomaamaan että tarvetta tälläiselle todennäkoisesti on, enhän voi olla ainoa joka paini näiden asioiden kanssa.