Olen yksinäinen miniä Kaarinassa, kaukana oman perheen läheisyydestä. Kertokaa, mikä on isovanhempien rooli täällä Lounais-Suomessa? Kertokaa, miksi "mamma" ei ole tukena arjessa, vaikka olen kysynyt apua? Miksei hän hae minua esim. kauppareissulle vapaapäivänä, kun olen sitä pyytänyt? Mikseivät isovanhemmat tule kylään silloin, kun poikansa ei ole kotona päiväsaikaan? Miksi mieheni sisko ei anna mitään tukea? Mikä ihmeen kulttuuri täällä on vallalla? Olen yrittänyt kaikkeni, jotta minut hyväksytään tänne, mutta vieläkin anoppi menee vapaapäivänä mieluummin mieheni sisaren kanssa sinkkuostoksille kaupunkiin kuin ottaa mukaan yksinäisen miniän lapsenlapsensa kanssa, vaikka olen sanonut, että se olisi minusta oikein mukavaa? Olisiko liikaa kysytty, että hän tulisi rintatulehduksesta kärsivän miniän luo ja hoitaisi lasta sen aikaa, kun lepään. Tämä on yhtä helvettiä täällä Lounais-Suomessa, älkää ikinä kukaan koskaan muuttako tänne. Helvettiä on jatkunut jo melkein 10 vuotta. Ovatko kaikki Lounais-Suomalaiset tällaisia, vai odotanko liikoja? Sanokaa rehellisesti, olenko aivan turhan ruikuttaja?
Isovanhempien rooli vauvaperheessä?
yksinäinen miniä Kaarinassa
6901
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
turhanruikuttaja mutta älä kuitenkaan yleistä.
Kyllä tällainen käytös on yksilöistä kiinni. Ymmärrän kuitenkin täysin, että olet yksinäinen ja surkea.
Itse olen syntynyt Turussa, asunut ja aloittanut koulunkäyntini Littoisissa, sitten muuttanut Turkuun ja myöhemmin asunut vielä pari vuotta Poikluomassa. Sitten taas Turussa.
Nyt poikamme perheellä on omakotitalo Littoisissa ja olemme hoitaneet 6- ja 7-vuotiaita lapsenlapsiamme pienestä asti toisten isovanhempien kanssa vuorotellen. Hoidamme usein myös heidän kissojaan ja koiraansa. Tälläkin hetkellä pappa on hakemassa koiraa meille, kun pojanpojalla on 6-vuotissynttärit, joita vietetään lasten saunaillan merkeissä ja koira saattaisi innostua liikaa.
Jos ajaisin vielä autoa, tulisin hakemaan sinut kauppareissulle. Minulla on kyllä ajokortti, mutta minä ääliö lopetin ajamisen n. parikymmentä vuotta sitten, kun vaihdoimme jälleen kerran autoa. Nyt en enää uskalla, kun liikenne on kasvanut niin kamalasti.
Missäpäin Kaarinaa muuten asut? Voitaisiin joskus täällä netissä vaihtaa ajatuksia, tosin minä olen sinua paljon vanhempi. En kuitenkaan ole täysin kalkkeutunut, koska lapsenlapset ovat pitäneet ajantasalla.
Kuuntelen sujuvasti jo Lordiakin, kun tyttö nauraa kihertäen huudattaa sitä korvieni vieressä.
Nyt tuli koira, ja yökylään kuulema.
Toivon todella, että saat voimasi takaisin ja jaksat piristyä ja nauttia lapsestasi.
Ihan tärkeitä täsmennyksiä jätit pois, oma- ja puolison ikä, isovanhempien ikä, lasten luku ja ikä.
Suhde on näköjään vakaa, kymmenen vuotta on jo hyvä, erotilastoja katsellessa.
Ehkä kyse ei ole sinusta, saattaahan miehesi olla tehnyt selväksi, ettei perhe kaipaa arkeensa äitiään. Kasvukivut ja Minä Pärjään näytöt koskevat, myös miehiä.
Miniä muutti tänne, vanhempiensa ja sinkkuaikaiselta paikkakunnalta kymmenen vuotta sitten.
Miniä puhuu äitinsä kanssa puhelimessa, yhä usean kerran päivässä.
Ymmärrän olin talousalan ammattilainen, minulla on taloudenhoidon koulutusta melkein neljä vuotta. Olen ehkä pelottava, lisäksi olen kolmihenkisen perheen ainoa aikuinen, en unta näe jonkun muun hoitavan asioitani.
Ystäväni ovat entisiä kodinhoitoalan työkavereita, joten en todella vieraile missään neuvomassa, enkä arvostelemassa. Kaikilla meillä on erilainen koti joka suhteessa on luontaisesti ymmärrettynä.
Kelpaisin lapsenparkiksi vaikka kaksi kertaa viikossa. Olin ristiäisissä ihan kutsuttuna, ja nyt olen kutsuttu 1-vuotis syntymäpäivälle, tosin viikkoa etukäteen, kun miniän vanhemmat tulevat yhdistettynä 1-vuotis ja Isän päivänä. Kulkevat kutsuttuina, lähes kerran kuukaudessa. Anoppi on todella näppärä näpäyttelijä ja osaa ihmissuhdepelin.
Minulla on ihan säännölliset menot, harrastuksineen, matkailen ja olen aika aktiivinen monessa. Mitä itse olisin halunnut miniälleni tarjota, olisi ollut jonkin asteen ystävyys ja aikanaan vieraan paikkakunnan opastus.
En omista autoa, joten en kuskaa häntä ostoksille tai muuten, lisäksi olen tehnyt selväksi, etten tue taloudellisesti, minulla on hyvin pieni eläke.
En aikonut perheen kodinhoitajaksi, enkä lapsi parkiksi. Viimeisen vuoden yhteyden otot ovat olleet; otatko lapsen? tuodessa lyhyt sananen ilmoitus koska haetaan. Tämä kunnia on suotuna jopa kaksi kertaa viikossa.
Mikä mättää?
En kaipaa kiitosta enkä palkkaa, miniän vanhemmat tarjosivat korvausta lahjan muodossa, lapsen hoidosta. En tee työtä Miniälle, hänen vanhemmilleen, en edes pojalleni.
Minulle olisi tärkeää tietää, miten lapsi nukkui hoitoaikaa seuraavan yön, se olisi haluamani palkka, tekemästäni hoitotyöstä.
Tässä ”työssäni” ei ole kyse verisukulaisuudesta, eikä suhdepelistä.
Tämä vaatisi romaanin jopa jatkoromaanin, MUTTA
Ellet ole itse aikaan saanut vierastavia välejä, ehkä miehesi on.
Mitä oikeasti tiedät, hän väleistään vanhempiinsa, ja muihin sukulaisiin?
Miten, miksi ja missä tilanteessa, miehesi muutti, joutui muuttamaan, lapsuudenkodistaan?
Muuttuivatko miehesi ja sukunsa välit avioliiton myötä?
Useimmat anopit ovat juuri kuvaamasi kaltaisia. Sinun tulee muistaa, että anoppi ei ole sinun äitisi, vaan miehesi äiti. Siksi hän varoo puuttumasta asioihisi sekä hyvässä että pahassa mielessä ja vierailee teillä vain kun miehesikin on kotona.
Oman äitisi asia olisi auttaa sinua käytännön asioissa ja vauvan hoidossa, jos olet väsynyt tai sairas. On vahinko, että hän ei asu lähellänne. Kutsu hänet pitemmäksi aikaa luoksenne, jos se on mahdollista.
Anopistasi voi silti tulla vielä hyvä isoäiti lapselleene, kun lapsenne vähän varttuu ja itsenäistyy sinusta. Ehkä hän sitten ottaa lapsesi loma-aikoina luokseen ja viettää aikaa hänen kanssaan.
Etkö ole kymmenessä vuodessa tutustunut muihin lounais-suomalaisiin kuin anoppiisi, kun sen perusteella vedät johtopäätöksiä? Ihmiset ovat yksilöitä paikasta riippumatta.
Turun seudulla toimii aktiivinen MLL:n osasto, josta saa varmasti lastenhoitoapua. Seurakunnan perhekerhosta saattaisi löytyä äitejä, jotka lähtisivät mielellään shoppailemaan. Jos seurakunta ei nappaa, kannattaa vaikka neuvolan ilmoitustaululta bongailla ilmoituksia muista äiti-lapsi-kokoontumisista tai pakata lapsi vaunuihin ja ajella bussilla Turkuun vauvakinoon.
no minusta et ainakaan ollut ruikuttaja.
niin se menee silloin ollaan paljon apuna kun sitä eioikeen tarvi.
mutta annas olla kun tarvii oikeasti apua tms ei ketään näy missään kun kaikilla on niin kiire.. ihanan itsekeskeisiä etelä suomalaiset..
Meitä mieheni kanssa huvitti kirjoituksesi, miten sattuikin, se olisi voinut olla minun näppiksestäni!=) Tosin olemme asuneet Turussa vajaat 2v vasta, enkä edes toivo että anoppi tulisi miehen työaikaan käymään tai hakisi minua mihinkään.. Minulle riittäisi että appivanhemmat tulisivat edes joskus käymään, osoittaisivat edes hieman mielenkiintoa lapsenlapsiaan kohtaan.
En tiedä onko se lounais-suomalaista jäykkyyttä vai onko kaikilla miniöillä ja anopeilla vaikeuksia.. Anoppini sanoo miehelleni etteivät he halua "tupata", kuitenkaan he eivät tule edes kutsuttuna kyläilemään tai kun pyydämme apua. Olemme tosiaan ratkaissut tukiverkon puuttumisen maksullisella lapsenvahdilla. Hyvin menee, kun ei edes odota hyväksyntää.. Mekin kun olemme olleet "vasta" 7 vuotta naimisissa.
Tosin voin jo nyt sanoa että appivanhempien on turha vanhetessaan odottaa meiltä apua.. O:) Sen verran olemme joutuneet ostamaan apua ja venymään äärirajoille.