Muutamia viestiketjuja tällä palstalla lukiessa ymmärtää miten voimakkaasti abortti herättää keskustelua niin puolesta kuin vastaankin. Kummallista minusta on se, että jumitutaan itse toimenpiteeseen ja keskustelu käy kuumana siitä onko sikiö murhattu itsekkäästi ja kuinka aikuinen voi päättää näin toisen puolesta. Mutta kysyykö kukaan mihin tilanteeseen tämä lapsi olisi syntymässä? Onko vanhemmilla mahdollisuutta/halua ottaa tulevasta lapsesta vastuuta.
Omasta tilanteestani kertoisin sen verran että olen onnellinen 3vko:a vanhan tytön äiti. Lapsi oli kovasti suunniteltu ja haluttu ja kovin tästä onnesta nyt miehemme kanssa nautimme. Itselleni on tehty lääkkeellinen keskeytys vuosi sitten kun aloitimme vauvanprojektin, sillä ensimmäinen raskauteni oli tuulimuna. Eli en varsinaisesti ole koskaan aborttia tehnyt. Eli sinulle, joka yrität kääntää kirjoitukseni aborttimyönteiseksi ja olet varma että yritän vain selvitellä omia luurankoja kaapeistani haluan osoittaa että olet väärässä. Haluaisin ihan asiallisesti keskustella siitä, että onko toisaalta itsekästä tehdä lapsia jos niille ei ole mitään tarjottavaa??( tarjottavalla en tarkoita koulutusta, rahaa tai parisuhdetta. Vaan äidin ja isän henkisiä voimavaroja ja kykyä kantaa vastuuta )Mitä tarkoittaa vanhemman vastuu?
Itse olen ammatissani törmännyt moniin kovia kokeneisiin nuoriin, joiden takaa on löytynyt epäkypsät vanhemmat. Kun lapsi on tulossa täytyy olla suunnitelma kaiken varalle ja lapsen tarpeet on kyettävä nostamaan tilanteessa kuin tilanteessa ensisijaisiksi.Lapsen elämä ei saa olla yhden kortin varassa esim. parisuhteen. Itse olen ainakin miettinyt ja järkeillyt elämäni niin että tapahtuipa minun elämässä mitä vain pystyn vastaamaan lapsen perustarpeista.
Onko sitten järkevää tuomita ihminen joka tekee abortin esimerkiksi oman epäkypsyytensä takia? Tähän kysymykseen joku kärkäs vastaa että ei pidä harrastaa seksiä jos ei ole valmis kantamaan vastuuta. Toisaalta totta sekin on, mutta seksin asema on muuttunut hyvin paljon tässä maailmassa. Seksi on tapa osoittaa kiintymystä ja aiheuttaa toiselle ja myös itselleen mielihyvää. Ei seksiä harrasteta pelkästään lapsenteko mielessä. Vai voiko joku rehellisesti sanoa näin tekevänsä? Minä en ainakaan voi. Totta kai pitää olla järkevä ja muistaa huolehtia ehkäisystä jos lasta ei halua, mutta jokainen tietää että ainut varma tapa ehkäistä raskautta on olla harrastamatta seksiä. Ja kun ihmisiä ollaan on virheen mahdollisuus aina olemassa. Yllättäen niitä vahinkoja voi sattua kenelle vaan. Mutta jos vahinko sattuu ja tietää että ei kykene huolehtimaan toisesta onko järkevää jatkaa raskautta vai tehdä abortti? Voiko joku rehellisesti sanoa, että huostaanotetut lapset/ päihdeäitien lapset/ väkivaltaa- ja/tai hyväksikäyttöä kokeneet lapset kokevat elämänsä hyväksi ja tasapainoiseksi.
Oma hyvä ystäväni on ollut huumeäidin lapsi. Meidän lapsuuden tarinat ovat hyvin erilaisia. Minä kerron ehjästä kodista, metsäleikeistä ja majanrakennuksista kun hän puhuu jatkuvasta matkustelusta ( reissanneet ruotsi-suomi-tanska väliä riippuen siitä minne aineet ovat äitiä vieneet ). Hän muistaa miten lempileluihin työnnettiin aineita, koska pieni lapsi leluineen on niin viattoman näköinen tullissa. Minusta tuntui lapsena pahalta jos jouduin olemaan omalla pihalla yksin, mutta en voi kuvitellakaan miltä tuntuu kun vanhemmat häviää viikoiksi ja sinut on jätetty vento vieraan naapurin hoitoon. Tai miltä tuntuisi soitella poliisille ja sairaaloihin kysyäkseen onko äitiä tai isää näkynyt. Edes sosiaalitoimi ei ole pysynyt vanhempien perässä tai sitten jos ovat kiinni saaneet on äiti saanut vakuuteltua tilanteen toisenlaiseksi ja lapset ovat jääneet samaan helvettiin. Lisäksi ystäväni on joutunut kokemaan hyvin nuorena ns. äidin uusien miesystävien mustasukkaisuuden aiheuttamaa väkivaltaa. Koko nuoruuden ja varhaisaikuisuuden kärsinyt paniikkihäiriöstä ja kulkenut raskaissa terapiatuokioissa käsitelläkseen lapsuuden turvattomuutta ja muita ongelmia. Nyt vasta näyttää että elämä alkaa hymyilemään ja ikää hänellä on 24. Hänen omia sanoja lainatakseen "en toivo että kukaan läpi käy tällaista elämää kuin minä, äitini oli itsekäs kun saattoi minut tällaiseen helvettiin"
Ei kaikkien aborttiin päätyvien tilanne ole samanlainen kuin em., mutta jos kokee että lapselle ei ole tarjota mitään onko kyse sitten itsekkäästä murhasta vai vastuuta kantavan ihmisen päätöksestä (ja niin kuin moneen kertaan todettu ), jonka kanssa joutuu elämään koko loppu elämän. Tässä mietittävää sinulle, joka jaksoit aloitukseni lukea loppuun saakka. Olisi kiva saada aikaan rakentavaa keskustelua.
Omasta tilanteestani kertoisin sen verran että olen onnellinen 3vko:a vanhan tytön äiti. Lapsi oli kovasti suunniteltu ja haluttu ja kovin tästä onnesta nyt miehemme kanssa nautimme. Itselleni on tehty lääkkeellinen keskeytys vuosi sitten kun aloitimme vauvanprojektin, sillä ensimmäinen raskauteni oli tuulimuna. Eli en varsinaisesti ole koskaan aborttia tehnyt. Eli sinulle, joka yrität kääntää kirjoitukseni aborttimyönteiseksi ja olet varma että yritän vain selvitellä omia luurankoja kaapeistani haluan osoittaa että olet väärässä. Haluaisin ihan asiallisesti keskustella siitä, että onko toisaalta itsekästä tehdä lapsia jos niille ei ole mitään tarjottavaa??( tarjottavalla en tarkoita koulutusta, rahaa tai parisuhdetta. Vaan äidin ja isän henkisiä voimavaroja ja kykyä kantaa vastuuta )Mitä tarkoittaa vanhemman vastuu?
Itse olen ammatissani törmännyt moniin kovia kokeneisiin nuoriin, joiden takaa on löytynyt epäkypsät vanhemmat. Kun lapsi on tulossa täytyy olla suunnitelma kaiken varalle ja lapsen tarpeet on kyettävä nostamaan tilanteessa kuin tilanteessa ensisijaisiksi.Lapsen elämä ei saa olla yhden kortin varassa esim. parisuhteen. Itse olen ainakin miettinyt ja järkeillyt elämäni niin että tapahtuipa minun elämässä mitä vain pystyn vastaamaan lapsen perustarpeista.
Onko sitten järkevää tuomita ihminen joka tekee abortin esimerkiksi oman epäkypsyytensä takia? Tähän kysymykseen joku kärkäs vastaa että ei pidä harrastaa seksiä jos ei ole valmis kantamaan vastuuta. Toisaalta totta sekin on, mutta seksin asema on muuttunut hyvin paljon tässä maailmassa. Seksi on tapa osoittaa kiintymystä ja aiheuttaa toiselle ja myös itselleen mielihyvää. Ei seksiä harrasteta pelkästään lapsenteko mielessä. Vai voiko joku rehellisesti sanoa näin tekevänsä? Minä en ainakaan voi. Totta kai pitää olla järkevä ja muistaa huolehtia ehkäisystä jos lasta ei halua, mutta jokainen tietää että ainut varma tapa ehkäistä raskautta on olla harrastamatta seksiä. Ja kun ihmisiä ollaan on virheen mahdollisuus aina olemassa. Yllättäen niitä vahinkoja voi sattua kenelle vaan. Mutta jos vahinko sattuu ja tietää että ei kykene huolehtimaan toisesta onko järkevää jatkaa raskautta vai tehdä abortti? Voiko joku rehellisesti sanoa, että huostaanotetut lapset/ päihdeäitien lapset/ väkivaltaa- ja/tai hyväksikäyttöä kokeneet lapset kokevat elämänsä hyväksi ja tasapainoiseksi.
Oma hyvä ystäväni on ollut huumeäidin lapsi. Meidän lapsuuden tarinat ovat hyvin erilaisia. Minä kerron ehjästä kodista, metsäleikeistä ja majanrakennuksista kun hän puhuu jatkuvasta matkustelusta ( reissanneet ruotsi-suomi-tanska väliä riippuen siitä minne aineet ovat äitiä vieneet ). Hän muistaa miten lempileluihin työnnettiin aineita, koska pieni lapsi leluineen on niin viattoman näköinen tullissa. Minusta tuntui lapsena pahalta jos jouduin olemaan omalla pihalla yksin, mutta en voi kuvitellakaan miltä tuntuu kun vanhemmat häviää viikoiksi ja sinut on jätetty vento vieraan naapurin hoitoon. Tai miltä tuntuisi soitella poliisille ja sairaaloihin kysyäkseen onko äitiä tai isää näkynyt. Edes sosiaalitoimi ei ole pysynyt vanhempien perässä tai sitten jos ovat kiinni saaneet on äiti saanut vakuuteltua tilanteen toisenlaiseksi ja lapset ovat jääneet samaan helvettiin. Lisäksi ystäväni on joutunut kokemaan hyvin nuorena ns. äidin uusien miesystävien mustasukkaisuuden aiheuttamaa väkivaltaa. Koko nuoruuden ja varhaisaikuisuuden kärsinyt paniikkihäiriöstä ja kulkenut raskaissa terapiatuokioissa käsitelläkseen lapsuuden turvattomuutta ja muita ongelmia. Nyt vasta näyttää että elämä alkaa hymyilemään ja ikää hänellä on 24. Hänen omia sanoja lainatakseen "en toivo että kukaan läpi käy tällaista elämää kuin minä, äitini oli itsekäs kun saattoi minut tällaiseen helvettiin"
Ei kaikkien aborttiin päätyvien tilanne ole samanlainen kuin em., mutta jos kokee että lapselle ei ole tarjota mitään onko kyse sitten itsekkäästä murhasta vai vastuuta kantavan ihmisen päätöksestä (ja niin kuin moneen kertaan todettu ), jonka kanssa joutuu elämään koko loppu elämän. Tässä mietittävää sinulle, joka jaksoit aloitukseni lukea loppuun saakka. Olisi kiva saada aikaan rakentavaa keskustelua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...tuosta tuskin hirveästi herää, sen verran hyvin jäsennelty teksti, ei yhtään oikein kunnolla provosoivaa kohtaa ja eipä tuohon mitään lisättävääkään juuri ole :D
Hyvä teksti. Keskustelu voi jäädä vähänlaiseksi, ellei nyt sitten lasketa "abortti on aina itsekäs teko" -pläjäytyksiä. Katsellaan. Odotan innolla.
***
Kiihkomielisesti aborttia vastustavissa ihmisissä on juuri se vika, että he kieltäytyvät itsepintaisesti miettimään juuri kirjoittamaasi.
He väittävät sokeasti että abortti on aina väärin ja itsekäs teko.
En ymmärrä miten vieläkin voi olla niin vanhoollisia mielipiteitä. Maailma on niin monimutkainen paikka että on olemassa vain kourallinen asioita, jotka ovat selvästi mustavalkoisia.
Abortti-asia ei ole niin yksinkertainen. On vain paljon helpompaa sanoa "abortti on murha, te kaikki olette itsekkäitä ja pahoja kun sitä edes harkitsette" kuin ymmärtää erilaisia ihmisiä ja tilanteita...
Ei se minunkaan lapsuus ollut auringon paistetta ja naurua.
Olin aikoinaan katkera kavereiden perheistä, miksi heillä oli tämmöistä.. Ei haissut vaatteet tupakalta, ei huudettu, ei hakattu, eikä läträtty alkoholin kanssa. Itseasiassa tämä oli siinä 10 vuotiaan tietämillä jolloin vasta katkeruus nosti päätään, sillä huomasin ettei meidän Perhe ollut ns. Normaaliperhe.
Itsekkin käyn terapiassa, oli 5 kuukauden lääkitys takana, ja nyt olo on normaali, en syö lääkettä ja tiedistan itseni :)
Olen Ihana Ihminen :D
...Käyn terapiassa vieläkin, enkä meinannut sitä ihan hevillä lopettaakkaan, vasta sitten kun psykologini on sitä mieltä etten enään tarvitse ulkopuolista apua.
Se peili minkä äitini minulle antoi, oli hyvin ruma kuva musta ihmisenä, enkä koskaan ole tajunut Miksi näin? Olen yhden illan aikaan saannos. Hän synnytti, vaikka olikin valittavana aborttikin. Olen hyvin tyytyväinen siihen valintaan, vaikka koulu olikin kova. Nyt nautin itsekkin aikaan saannoksistani, enkä koskaan voisi edes kuvitella olevani niin kuin Äitini.
Olen kasvanut ihmisenä kovissa olosuhteissa, joka osaltaan on ihan ok, näin jälkikäteen ajateltuna, mutten tiettävästi haluaisi kenenkään lapsen joutuvan kokemaan samaa turvattomuutta, nälkää ja pahaa oloa jota itse olen kokenut.
Tähän että Miksi epäkypsän ihmisen tulisi muka saada tehdä abortti Syynä lapsen eliminointiin.. Niin Luuletko että itse olin kypsä 18 vuotiaana Äidiksi? En ollut, mutten siitä huolimatta ole Pilaillut lapseni kustannuksella, tai vähätellyt häntä, piessyt tai pitänyt nälässä, vaan aina koitan katsoa ratkaisut lapsen etua ajatellen.
Vasta 26 vuotiaana saadessani toisen Tyttäreni, heräsi minussa se oikea Äitiys. Se silmitön rakkaus. Mutta varmaan osaltaan esikoisen saaminen ajottui muutenkin niin vaikeisiin olosuhteisiin, että Piti olla kovana, eikä pehmistellä. Sen olin oppinut ja sen muotin mukaan elin, koska oli pakko selviytyä.
Tapoja on niin paljon kuin ihmisiäkin. Mutta missään nimessä kukaan ei voi sanoa, miten tulee tapahtumaan raskauden alkuvaiheessa. Voihan olla että se epäkypsä ja kouluttamaton nuorukainen osaa ottaa vastuun kuten pitää oikeasti ottaakkin. Voihan olla että Kypsä ja vastuullinen ihminen synnytettyään muuttuukin lapselleen pahimmaksi painajaiseksi. Ei sitä tulevaa pysty ennustamaan, miten kenenkin kohdalla tulee käymään.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Haluaisin kuitenkin vielä kysyä sinulta, että jos voisit niin olisitko valinnut toisenlaisen lapsuuden ja nuoruuden? Koetko äitisi ratkaisun ja kasvatustavan hyvänä ja sinulle oikeana? Mutta entäs jos sinulle ei olisikaan käynyt hyvin?
Sitten kirjoitit että luulenko sinun olleen valmis äitiyteen ollessasi 18? Olen sitä mieltä, että meistä ei kukaan ole valmis äitiyteen oli ikä mikä oli. Äitiyteen kasvetaan odotusaikana ja lapsen myötä. Ei valmista ja täydellistä äitiä ole. Mutta hienostihan sinä olet selvinnyt lapsesi kanssa ja niin kuin omassa kirjoituksessa kerroit, et jatkanut äitisi jalan jälkiä. Eikö se myös kerro siitä, että et hyväksy kaikkea äitisi tekemää?
Tää on sillain epäoikeuden mukainen kysymys, koska tämä olisi pitänyt kysyä siltä lapselta joka silloin aikoinaan olin.
Nykyään kun tilanteeni on huomattavasti parempi, itseasiassa parani jo paljon aikaa sitten....
Olen käynyt asumisrumban läpi, eli asunut tätini luona, lastenkodissa jne.. En koskaan tuntenut ollessani näissä paikoissa kuuluvani sinne, tai että minun olisi ollut hyvä olla, vaikka kotiolot loivat saman tunteen.
Se lapsi joka olin, alistui akuisen tahtoon, ja kun koitin kapinoida sain pahemmin takkiini.
Ja tosiaan kun mainitsin että olin about 10 vuotias kun hoksasin ettei näin kuulu asioiden olla.... Olin 11 vuotias kun painelin itsekkäästi lastensuojelu virastoon ja aloitin muutokset elämässäni.
Nyt aikuisena vastaan, etten hyväksy äitini tapoja kasvattaa, ne eivät olleet kasvatusta. Lapsen alistaminen maanrakoon, niin ettei hän uskalla tuntea mitään (ei hyvää, tai pahaa) ... Tekee tuhoja.
Toisaalta koen, etten olisi Tämä Minä nyt, jos lapsuuteni olisi ollut toisenlainen, Ristiriitaista, mutta lapsuudella on suuri vaikutus ihmiseen ja ihmisen omaan Minä kuvaan. Loppupelissä.. Varmaan haluat kuulla, että Kyllä. Toivoisin että lapsuuteni olisi ollut hiukan mukavempi, mutta siitä sen enempiä. Olen käsitellyt asian ja hyväksynytkin mokoman.
Kyllä, äitiyteen nimenomaan kasvetaan, mutta se kasvunmäärä ei ole muusta kiinni kuin persoonasta. Eikä se hyväksyminen... Koitan siis käyttää omia "kikkoja" asioiden ratkaisuun, Tyylini ei ole kenekään muun tapa kasvattaa kuin omani. (Eli en tee siksi niin kun naapurin Maijan äitikin tekee niin 100 000 muuta suomalaista Maijan äitiä)
sillä sanoit, että ystäväsi elämä hymyilee nyt lopulta, tuollaisen lapsuuden jälkeen. Jos hän voi selvitä, miksi ei muutkin?
Olet ymmärtänyt aloitteeni väärin jos sinulle muodostuu siitä tuollainen kuva. Tarkoituksenani oli peräänkuuluttaa kysymystä onko oikein itsekkäällä ratkaisulla pitää lapsi, oikeus altistaa hänet vaikeaa lapsuuteen ja nuoruuteen? Kenen parasta silloin ajatellaan?
Jos on viitteitä siitä, että lapsi on syntymässä ns. huonoihin olosuhteisiin tai jos näin on jo käynyt, olennaisinta on tietysti kummassakin tapauksessa korjata asia, ensin laittamalla vanhemmat itse ottamaan itseään niskasta kiinni ja tarjoamalla heille apua, toissijaisesti tarjoamalla lapselle sijaisvanhemmat tai viimesijaisesti peräti adoptiovanhemmat. Kaikki parempia kuin syntymättömän lapsen raaka myrkyttäminen tai silppuaminen.
Pidän todennäköisimpänä selityksenä nykytilanteeseen ns. puuttuvan palan teoriaa. Kun tänäänkin huvikseni selasin eräällä lehtitelineellä V-lehteä, näin, että pöytä taaskin katettiin väärälleen baariviihteen ja seksin antimia, mutta seuraamuksista puhuminen oli nollan ja negatiivisen välimaastossa. Ei pitäisi aina puhua vain pelkistä vapauksista vaan myös vastuista!
Täällä kyllä puhutaan paljon ehkäisyn pettämisestä ja siitä kuinka vaikka miten sitä käytettiin oikein, niin sittenkin..., mutta kun vertaa ehkäisypalstan kirjoituksiin, huomaa millainen valtava kuilu on niiden välillä, jotka _vielä_ ovat asian huolettomassa vaiheessa verrattuna niihin, joiden osalta se pelätty ei-suunniteltu raskaus onkin jo materialisoitunut! Siellä e-palstalla ei puhuta ehkäisyn pettämisestä niinkään vaan _huomattavalta osin_ siitä, kuinka "kondomi latistaa seksin" tai "pillereitä unohtuu" tai "riittääkö jos vetää pois ennen kuin tulee?" Kaikki osoittamassa sitä, että jossakin vaiheessa se "vahinko" vääjäämättä tapahtuu.
Ja entä sukupuolitaudit? Irtosuhteiden riskinotot eivät koske pelkkiä ei-toivottuja raskauksia, tippurin, klamydian, kupan ja HIV/AIDS:in riski on todellinen ja tätä nykyä kasvamassa noudatellen idän ja etelän puolen "tautipommien" kehitystä.
JOskus kirjoitin sanomalehteen yleisönosastokirjoituksen, että Suomessa äidin oikeus juoda viinaa/käyttää huumeita on suurempi kuin syntyvän lapsen oikeus syntyä terveenä/ilman vieroitusoireita. Päihdeongelmaiset äidit pitäisi ohjata ja sitouttaa hoito-ohjelmaan, tai sitten abortoida sikiö. JOs oikein poliisivaltio oltaisiin, niin abortin jälkeen päihdeongelmainen nainen voitaisiin vielä steriloida kaiken varalta, ettei enää koskaan...tästä kaikesta huomaa miten mies pääse kuin koira veräjästä ja voi vain keskittyä siihen kivaan osioon , eli seksiin.