Olen seurustellut kaksi vuotta, joista puoli vuotta on asuttu yhdessä. Miehelläni on melko pahoja masennuskausia(ajatuksia kuolemasta, itkemistä ilma syytä...), olen yrittänyt tukea ja neuvoa eteen päin, mutta en tiedä kauanko itsekään jaksan. Olen itsekin juuri toipunut lievästä masennuksesta joka johtui kaiketi muutosta toiselle paikkakunnalle. Tiedän kuitenkin että löydän pakokeinot masennuksesta helpommin kuin mieheni.
Olenkin miettinyt, miten saisin hänet puhumaan ongelmistaan jollekin muullekin, jollekin joka hoitaa asiaa ammatikseen. Hän ei kuitenkaan oikein pidä ajatuksesta puhua ongelmistaan muille, etenkään psykiatrille. En ole tuosta psykiatri-asiasta hänelle vielä puhunut, mutta haluan hänen elämän ilonsa palaavan, asia kun vaikuttaa luonnollisesti parisuhteeseen muissakin asioissa, esim. seksiin.
Onko vastaavia kokemuksia? Miten minun kannattaisi ehdottaa tuota psykiatria vai oletteko sitä mieltä että minun on vain jaksettava kuunnella häntä, vaikka kuinka pahaa tekisi?
Olenkin miettinyt, miten saisin hänet puhumaan ongelmistaan jollekin muullekin, jollekin joka hoitaa asiaa ammatikseen. Hän ei kuitenkaan oikein pidä ajatuksesta puhua ongelmistaan muille, etenkään psykiatrille. En ole tuosta psykiatri-asiasta hänelle vielä puhunut, mutta haluan hänen elämän ilonsa palaavan, asia kun vaikuttaa luonnollisesti parisuhteeseen muissakin asioissa, esim. seksiin.
Onko vastaavia kokemuksia? Miten minun kannattaisi ehdottaa tuota psykiatria vai oletteko sitä mieltä että minun on vain jaksettava kuunnella häntä, vaikka kuinka pahaa tekisi?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.