Kertokaapas nyt, hellarit ja muut, kuinka moni uskoo siihen, että perhe, jonka vanhemmat ovat elävästi uskossa, on lapselle varmasti parempi paikka kasvaa, kuin sellainen perhe, jossa vanhemmat edustavat vaikkapa ateismia tai eivät edusta mitään -ismia tai uskontoa?
Kuinka moni ajattelee myös, että perheessä joka ei edusta mitään uskontoa, ei ole minkäänlaisia arvoja, tai että sellaisen (uskovaisen näkökulmasta siis ns. "ei- uskovaisen") perheen arvot ovat huonompia kuin kristilistä uskoa edustavan perheen?
Uskova perhe
54
2572
Vastaukset
- uskossa tänään
-uskovaisessa perheessä on parhaimmat mahdollisuudet lasten kasvaa ja menestyä,-tietenkin jos uskovatkin väkipakolla koittaa saada lapsiaan uskoon se tuo vain huonoa hedelmää..
-tokihan on paljon uskomattomiakin ihmisiä jotka kasvattavat lapsistaan kunnon kansalaisia ja joilla on hyvinkin korkea moraali ja eettiset tavat kunnossa!
-kyllähän se on nähtävissä mitä ateismi on saanut aikaan esim.neuvostoliitossa ja kiinassa ja myöskin sen kasvatuksen hedelmät näkyvät hyvin selkeästi noissa maissa,-ihmisten elämissä!
-mitkään ismit ei tee ihmisestä uskovaa vain elävä usko Jeesukseen Kristukseen!
-onhan uskovilla erittäin korkea moraali yleensä ja käytöstavat joiden ohjeet on Raamatussa..
-kaikenkaikkiaan elävä usko Jeesukseen antaa ihmisen elämälle todella lujan pohjan johon voi turvata kaikissa ihmiselämän tilanteissa ! - matkalainen
Eivät uskovat käsittääkseni ole ihmisinä sen parempia kuin ei-uskovatkaan. Paremmuuden mittaaminen on mielestäni vaikeaa, sillä siihen pitäisi ottaa huomioon paljon eri elämän osa-alueita ja ominaisuuksia.
Toinen huomioon otettava seikka on kuitenkin se, että kodissa, jossa uskotaan aidosti Jeesukseen ja myös pyritään elämään Jumalan hyvän tahdon mukaisesti, vallitsee Pyhä Henki, joka vaikuttaa hyviä asioita perheen sisällä ja perheen jäsenten elämässä. Jeesuksen kautta on tarjolla siunaus, jota ei voi inhimillisesti aikaansaada. Se ei tosin tarkoita ongelmista vapaata elämää, mutta tietoisuus Jeesuksen avusta ja johdatuksesta on hyvin konkreettinen ja arvokas osa uskovan elämää, jota tuskin kukaan uskoon sisälle päässyt vaihtaisi mihinkään muuhun.
Room. 3:9
"Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla"..."Toinen huomioon otettava seikka on kuitenkin se, että kodissa, jossa uskotaan aidosti Jeesukseen ja myös pyritään elämään Jumalan hyvän tahdon mukaisesti, vallitsee Pyhä Henki, joka vaikuttaa hyviä asioita perheen sisällä ja perheen jäsenten elämässä. Jeesuksen kautta on tarjolla siunaus, jota ei voi inhimillisesti aikaansaada. Se ei tosin tarkoita ongelmista vapaata elämää, mutta tietoisuus Jeesuksen avusta ja johdatuksesta on hyvin konkreettinen ja arvokas osa uskovan elämää, jota tuskin kukaan uskoon sisälle päässyt vaihtaisi mihinkään muuhun."
---
Toisin sanoen uskot siis että uskovaisessa perheessä lapsen ON parempi elää, koska uskovaisessa perheessä on läsnä jonkinlainen erityinen Jumalallinen Siunaus?
Vielä haluaisin tietää mitä tarkasti ottaen tarkoitat tällä:
"pyritään elämään Jumalan hyvän tahdon mukaisesti"
Mikä siis on tämä "Jumalan hyvä tahto" jonka mukaan uskovassa perheessä pyritään elämään, ja jonka vuoksi lapsen on parempi elää uskovassa perheessä kuin ei- uskovaisessa?- matkalainen
PakanaF kirjoitti:
"Toinen huomioon otettava seikka on kuitenkin se, että kodissa, jossa uskotaan aidosti Jeesukseen ja myös pyritään elämään Jumalan hyvän tahdon mukaisesti, vallitsee Pyhä Henki, joka vaikuttaa hyviä asioita perheen sisällä ja perheen jäsenten elämässä. Jeesuksen kautta on tarjolla siunaus, jota ei voi inhimillisesti aikaansaada. Se ei tosin tarkoita ongelmista vapaata elämää, mutta tietoisuus Jeesuksen avusta ja johdatuksesta on hyvin konkreettinen ja arvokas osa uskovan elämää, jota tuskin kukaan uskoon sisälle päässyt vaihtaisi mihinkään muuhun."
---
Toisin sanoen uskot siis että uskovaisessa perheessä lapsen ON parempi elää, koska uskovaisessa perheessä on läsnä jonkinlainen erityinen Jumalallinen Siunaus?
Vielä haluaisin tietää mitä tarkasti ottaen tarkoitat tällä:
"pyritään elämään Jumalan hyvän tahdon mukaisesti"
Mikä siis on tämä "Jumalan hyvä tahto" jonka mukaan uskovassa perheessä pyritään elämään, ja jonka vuoksi lapsen on parempi elää uskovassa perheessä kuin ei- uskovaisessa?Kyselit ensin uskovien vanhempien paremmuuden perään ja vastasin, että eivät ihmisinä ole parempia. Nyt sitten kysyt, että onko uskovassa perheessä parempi elää ja vastaan, että kyllä, jos perheessä saa Jumalan tahto vaikuttaa toistensa rakastamista, kunnioittamista ja huomioonottamista. Nämä elementit voivat vaikuttaa myös ei-uskovassa perheessä, sillä ajatteleva ihminen ymmärtää niiden päälle ja pyrkii näitä mainitsemiani arvoja ylläpitämään. Kuitenkin erityinen siunaus on siellä, missä Pyhä Henki saa oikeasti vaikuttaa ja antaa voimaa ja kykyä toinen toistensa rakastamiseen.
Jumalan tahtoa tuskin kukaan kykenee lyhyesti ja tyhjentävästi pukemaan sanoiksi. Lähtökohta Jumalan tahdon tapahtumiselle on käsittääkseni se, että ihminen nöyrtyy Jeesuksen edessä ja antaa syntisen itsensä Jumalan käsiin (Toivottavasti tämä kaanaankieli ei hämmennä sinua. Tosin olethan ennen uskossa ollut.). Siitä se sitten lähtee eteenpäin, kun Jumala ymmärrystä antaa ja ihminen suostuu muutokseen elämässään, parempaan suuntaan.
Uskovassa perheessä voi sitten kylläkin ilmetä sellaisiakin vaikeuksia ja ongelmia, joita ei-uskovassa perheessä ei välttämättä näy, jotka saattavat aiheuttaa erityisongelmia. Jeesus oikein lupasi ahdistuksia omilleen. Hän ei maalaillut mitään kiiltokuvia uskovan elämästä. Ruusuilla ei siis tanssita, sillä Jeesus-tie on kaita ja ohdakkeinen. matkalainen kirjoitti:
Kyselit ensin uskovien vanhempien paremmuuden perään ja vastasin, että eivät ihmisinä ole parempia. Nyt sitten kysyt, että onko uskovassa perheessä parempi elää ja vastaan, että kyllä, jos perheessä saa Jumalan tahto vaikuttaa toistensa rakastamista, kunnioittamista ja huomioonottamista. Nämä elementit voivat vaikuttaa myös ei-uskovassa perheessä, sillä ajatteleva ihminen ymmärtää niiden päälle ja pyrkii näitä mainitsemiani arvoja ylläpitämään. Kuitenkin erityinen siunaus on siellä, missä Pyhä Henki saa oikeasti vaikuttaa ja antaa voimaa ja kykyä toinen toistensa rakastamiseen.
Jumalan tahtoa tuskin kukaan kykenee lyhyesti ja tyhjentävästi pukemaan sanoiksi. Lähtökohta Jumalan tahdon tapahtumiselle on käsittääkseni se, että ihminen nöyrtyy Jeesuksen edessä ja antaa syntisen itsensä Jumalan käsiin (Toivottavasti tämä kaanaankieli ei hämmennä sinua. Tosin olethan ennen uskossa ollut.). Siitä se sitten lähtee eteenpäin, kun Jumala ymmärrystä antaa ja ihminen suostuu muutokseen elämässään, parempaan suuntaan.
Uskovassa perheessä voi sitten kylläkin ilmetä sellaisiakin vaikeuksia ja ongelmia, joita ei-uskovassa perheessä ei välttämättä näy, jotka saattavat aiheuttaa erityisongelmia. Jeesus oikein lupasi ahdistuksia omilleen. Hän ei maalaillut mitään kiiltokuvia uskovan elämästä. Ruusuilla ei siis tanssita, sillä Jeesus-tie on kaita ja ohdakkeinen.En kysellyt vanhempien paremmuuden perään, vaan kyselin kummassa perheessä mielestänne lapsen on parempi elää, uskovaisessa vaiko ei- uskovaisessa.
Vanhemmat ovat kuitenkin ne henkilöt perheessä jotka muodostavat perheen arvomaailman.
Tähän mennessä olen saanut jokusen neutraalin vastauksen, jossa todetaan ettei sillä ole merkitystä, mutta yllättävän moni (sinut mukaan lukien) uskoo uskovaisen perheen todella olevan parempi paikka lapsen kasvaa, kuin ei- uskovan.
---
"Nyt sitten kysyt, että onko uskovassa perheessä parempi elää ja vastaan, että kyllä, jos perheessä saa Jumalan tahto vaikuttaa toistensa rakastamista, kunnioittamista ja huomioonottamista."
---
Ni siis kuka sen tarkasti ottaen päätti, että toistensa rakastaminen ja huomioonottaminen sekä kunnioitus ovat juuri SINUN Jumalasi tahto, ja sinun Jumalastasi lähtöisin?
Aivan samat arvot liittyvät monen muslimin elämään, monen buddhalaisen elämään, monen ateistin elämään, monen pakanan elämään jne.
Kuka päätti että ne ovat nimenomaan KRISTILLISIÄ arvoja?- matkalainen
PakanaF kirjoitti:
En kysellyt vanhempien paremmuuden perään, vaan kyselin kummassa perheessä mielestänne lapsen on parempi elää, uskovaisessa vaiko ei- uskovaisessa.
Vanhemmat ovat kuitenkin ne henkilöt perheessä jotka muodostavat perheen arvomaailman.
Tähän mennessä olen saanut jokusen neutraalin vastauksen, jossa todetaan ettei sillä ole merkitystä, mutta yllättävän moni (sinut mukaan lukien) uskoo uskovaisen perheen todella olevan parempi paikka lapsen kasvaa, kuin ei- uskovan.
---
"Nyt sitten kysyt, että onko uskovassa perheessä parempi elää ja vastaan, että kyllä, jos perheessä saa Jumalan tahto vaikuttaa toistensa rakastamista, kunnioittamista ja huomioonottamista."
---
Ni siis kuka sen tarkasti ottaen päätti, että toistensa rakastaminen ja huomioonottaminen sekä kunnioitus ovat juuri SINUN Jumalasi tahto, ja sinun Jumalastasi lähtöisin?
Aivan samat arvot liittyvät monen muslimin elämään, monen buddhalaisen elämään, monen ateistin elämään, monen pakanan elämään jne.
Kuka päätti että ne ovat nimenomaan KRISTILLISIÄ arvoja?Rakkaudesta:
Luuk. 10:27
Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
Kunnioittamisesta:
Efesolaiskirje 2
2 "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" -tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus-
3 "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä".
Toisten huomioon ottamisesta:
Matt. 7:12
Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.
Miksei muissakin uskonnoissa näistä asioista puhuttaisi. Ihan mahtavia jumalallisia lainalaisuuksia ne ovat, niiden noudattajille siunaukseksi. Jumalan sanan noudattamisesta seuraa siunaus ja menestys. matkalainen kirjoitti:
Rakkaudesta:
Luuk. 10:27
Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
Kunnioittamisesta:
Efesolaiskirje 2
2 "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" -tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus-
3 "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä".
Toisten huomioon ottamisesta:
Matt. 7:12
Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.
Miksei muissakin uskonnoissa näistä asioista puhuttaisi. Ihan mahtavia jumalallisia lainalaisuuksia ne ovat, niiden noudattajille siunaukseksi. Jumalan sanan noudattamisesta seuraa siunaus ja menestys.Ni mitä siitä että raamattu puhuu niistä arvoista?
Ei se tee niistä arvoista mitenkään yksin kristillisiä.
Se ei mitenkään oikeuta kristittyjä omimaan tiettyjä arvoja itselleen, jos teidän raamatussanne puhutaan niistä.
Mitä mieltä olisit jos muslimit tulisivat julistamaan että sellaiset arvot kuin lähimmäisenrakkaus ja kunnioitus ovat islamilaisia arvoja, ja esiintyisivät ikäänkuin kaikki positiivinen olisi yksin islamista lähtöisin?
Eikö tuntuisi yhtään itsekkäältä?
Kuka päätti että sellaiset arvot kuin lähimmäisenrakkaus ja kunnioitus ovat jopstain Jumalasta lähtöisin ylipäänsä? Sinäkö?
Eikö jo pelkästään se, että nämä samat arvot esiintyvät pääsääntöisesti kaikissa uskonnoissa, sekä muissa kuin uskonnollisisssakin elämänkatsomuksissa, kerro jotain siitä, että tällaiset perustavanlaatuiset arvot liittyvät hyvin oleellisesti vain pelkästään IHMISENÄ OLEMISEEN? Ne ovat ihmisessä itsessään olevia perusrakenteita, joiden avulla ihminen on pystynyt tässä maailamssa muiden ihmisten kanssa selviytymään tähän asti.
Raamattu on IHMISEN kirjoittama kirjakokoelma.
Siinä kerrotut asiat ja arvot eivät kerro mitään mistään Jumalasta. Mutta sitä enemmän ne kertovat ihmisestä itsestään.
Ajatteles, josko ihminen ei sittenkään tarvitsisi ulkopuolista säännöstöä, auktoriteettia tai Jumalaa kontrolloimaan omaa käyttäytymistään, koska ihmisellä on itsessään kyky siihen. Menisikö koko maailmankatsomus ihan päälaelleen?
Vai olisiko se sittenkin vain helpottava ajatus?- frihet
PakanaF kirjoitti:
Ni mitä siitä että raamattu puhuu niistä arvoista?
Ei se tee niistä arvoista mitenkään yksin kristillisiä.
Se ei mitenkään oikeuta kristittyjä omimaan tiettyjä arvoja itselleen, jos teidän raamatussanne puhutaan niistä.
Mitä mieltä olisit jos muslimit tulisivat julistamaan että sellaiset arvot kuin lähimmäisenrakkaus ja kunnioitus ovat islamilaisia arvoja, ja esiintyisivät ikäänkuin kaikki positiivinen olisi yksin islamista lähtöisin?
Eikö tuntuisi yhtään itsekkäältä?
Kuka päätti että sellaiset arvot kuin lähimmäisenrakkaus ja kunnioitus ovat jopstain Jumalasta lähtöisin ylipäänsä? Sinäkö?
Eikö jo pelkästään se, että nämä samat arvot esiintyvät pääsääntöisesti kaikissa uskonnoissa, sekä muissa kuin uskonnollisisssakin elämänkatsomuksissa, kerro jotain siitä, että tällaiset perustavanlaatuiset arvot liittyvät hyvin oleellisesti vain pelkästään IHMISENÄ OLEMISEEN? Ne ovat ihmisessä itsessään olevia perusrakenteita, joiden avulla ihminen on pystynyt tässä maailamssa muiden ihmisten kanssa selviytymään tähän asti.
Raamattu on IHMISEN kirjoittama kirjakokoelma.
Siinä kerrotut asiat ja arvot eivät kerro mitään mistään Jumalasta. Mutta sitä enemmän ne kertovat ihmisestä itsestään.
Ajatteles, josko ihminen ei sittenkään tarvitsisi ulkopuolista säännöstöä, auktoriteettia tai Jumalaa kontrolloimaan omaa käyttäytymistään, koska ihmisellä on itsessään kyky siihen. Menisikö koko maailmankatsomus ihan päälaelleen?
Vai olisiko se sittenkin vain helpottava ajatus?Kaikilla uskonnoilla ei ole elävää Jumalaa, saatikka ylösnoussutta Kristusta, joka sovitti syntimme, ymmärrät varmaan eron, vaikka islamilaisiin, muista nyt puhumattakaan.
Tuo Joh. 3:16 pitää melkoisen selityksen sisällään, kun sitä ei meinaa edes uudesti syntyneenä ymmärtävän, saatikka ihmis-järjellä.
- yhtä hyviä
ja yhtä huonoja. Molemmissa ryhmissä voidaan onnistua ja epäonnistua.
Ihan tavallista väkeä ovat uskovat ja ei uskovat.- Shemal
tervejärkisiä lapsia perheessä, jossa uskotaan
joulupukkiin? Tonttujakin vilisee joulun tienoilla
joka nurkassa. Joulukalentereita ja -lahjoja avataan, lauletaan joululauluja. Joulupipareitakin syödään aika lailla muun jouluruuan ohella. - nuo ovat
Shemal kirjoitti:
tervejärkisiä lapsia perheessä, jossa uskotaan
joulupukkiin? Tonttujakin vilisee joulun tienoilla
joka nurkassa. Joulukalentereita ja -lahjoja avataan, lauletaan joululauluja. Joulupipareitakin syödään aika lailla muun jouluruuan ohella.vaikka ovatkin satuja kuulleet.
Shemal kirjoitti:
tervejärkisiä lapsia perheessä, jossa uskotaan
joulupukkiin? Tonttujakin vilisee joulun tienoilla
joka nurkassa. Joulukalentereita ja -lahjoja avataan, lauletaan joululauluja. Joulupipareitakin syödään aika lailla muun jouluruuan ohella.Kerro hei mulle missä perheessä AIKUISET uskovat vakavissaan joulupukkiin ja tonttuihin?! Ja liittyykö joulupukkiin uskomiseen ajatus kadotukseen joutumisesta ja ikuisesta helvetistä, jos ei usko joulupukkiin?
- frihet
PakanaF kirjoitti:
Kerro hei mulle missä perheessä AIKUISET uskovat vakavissaan joulupukkiin ja tonttuihin?! Ja liittyykö joulupukkiin uskomiseen ajatus kadotukseen joutumisesta ja ikuisesta helvetistä, jos ei usko joulupukkiin?
Ota sinäkin usko armon kautta vastaan, joka saadaan Sanan kuulemisen kautta, ilman tekoja, niin tiedät mikä on kristillinen elämä Kristuksessa, tosin jo etukäteen muistutan, että liha ei peri taivasten valtakuntaa, ja taistelee Jumalan tahtoa vastaan, kuten olet huomannut minun ihanista kirjoituksista, vaikkapa vastaillessani muutamille ystäville tällä palstalla tänäkin iltana.
Kuten myös tiedät, että Jumala rakastaa jokaista palstalaista, mutta vihaa syntiä.
- frihet
Että perhe jossa Kristus on päänä, antaa suuremman mahdollisuuden lapselle löytää iänkaikkinen elämä, kuin sellainen perhe, missä ei Jeesus nimeä koskaan tuoda esiin.
- Mk81
minä oon ollu aika onnekas kyllä tässä asiassa. äitini on ollut "aina" uskossa, eli oon kuullu uskonasioista jo lapsena. mitään tuputtamista ei onneks koskaan ollut, eikä estetty meikäläisen touhuja sen varjolla tms.
tunnen yhen naisen, jota rehvailin muutaman kerran joku vuosi sitten. se raukka oli kyllä tosi pahasti aivopesty kotona!en nyt ala enempää kertomaan hänestä, mutta aika pahaa jälkeä oli pakkouskomisella saatu aikaan, ei hyvä. - frihet
Mk81 kirjoitti:
minä oon ollu aika onnekas kyllä tässä asiassa. äitini on ollut "aina" uskossa, eli oon kuullu uskonasioista jo lapsena. mitään tuputtamista ei onneks koskaan ollut, eikä estetty meikäläisen touhuja sen varjolla tms.
tunnen yhen naisen, jota rehvailin muutaman kerran joku vuosi sitten. se raukka oli kyllä tosi pahasti aivopesty kotona!en nyt ala enempää kertomaan hänestä, mutta aika pahaa jälkeä oli pakkouskomisella saatu aikaan, ei hyvä.Että en oikein ymmärrä miten pakoitetaan uskon asioita, että ne eläväksi tulisi.
Mun täytyy ihan funtsimaan lähteä, ymmärrän eri kasvatus menetelmien periaatteita hiukan, mutta niitä löytyy kaikista ihmis luokista, koska ihmiset eivät ole täydellisiä ja eri lapsille tehoaa eri kasvatus malli, eli me kaikki olemme niin erilaisia, kuten huomasin jo viikon opetettuani muutaman kuukauden vanhaa koiran-pentua, että oli kasvatettava ihan eri tavoin, kuin tuota toista.
Minulle ei myöskään millään tavoin tyrkytetty uskoa, tai pakoitettu, kun sitten vartuin murros ikään, niin sitten en enää kokouksiin menny, mut tuo siemen mikä pienenä oli istutettu ei jäänyt kasvamatta, eli vanhempana ollessa minäkin muistin, että jospa sieltä apu löytyisi ja jopa synti kysymykseen ja niin sain kokea armon elämääni ja elän, jopa minäkin ja vielä uskossa, vaikka monet epäilevätkin tällä palstalla, juttujeni perusteella. - Mk81
frihet kirjoitti:
Että en oikein ymmärrä miten pakoitetaan uskon asioita, että ne eläväksi tulisi.
Mun täytyy ihan funtsimaan lähteä, ymmärrän eri kasvatus menetelmien periaatteita hiukan, mutta niitä löytyy kaikista ihmis luokista, koska ihmiset eivät ole täydellisiä ja eri lapsille tehoaa eri kasvatus malli, eli me kaikki olemme niin erilaisia, kuten huomasin jo viikon opetettuani muutaman kuukauden vanhaa koiran-pentua, että oli kasvatettava ihan eri tavoin, kuin tuota toista.
Minulle ei myöskään millään tavoin tyrkytetty uskoa, tai pakoitettu, kun sitten vartuin murros ikään, niin sitten en enää kokouksiin menny, mut tuo siemen mikä pienenä oli istutettu ei jäänyt kasvamatta, eli vanhempana ollessa minäkin muistin, että jospa sieltä apu löytyisi ja jopa synti kysymykseen ja niin sain kokea armon elämääni ja elän, jopa minäkin ja vielä uskossa, vaikka monet epäilevätkin tällä palstalla, juttujeni perusteella."Minulle ei myöskään millään tavoin tyrkytetty uskoa, tai pakoitettu, kun sitten vartuin murros ikään, niin sitten en enää kokouksiin menny, mut tuo siemen mikä pienenä oli istutettu ei jäänyt kasvamatta, eli vanhempana ollessa minäkin muistin, että jospa sieltä apu löytyis"
joo aika sama homma minulla. siis ettei tyrkytetty, ja se vaan jotenkin jäi kytemään se Jeesus hommeli. Tottakai se lapsena oli sellanen kiva pitkä partainen setä taivaassa se Jumala jne :) mut kuiteskii... - Juudan Leijona
Mk81 kirjoitti:
"Minulle ei myöskään millään tavoin tyrkytetty uskoa, tai pakoitettu, kun sitten vartuin murros ikään, niin sitten en enää kokouksiin menny, mut tuo siemen mikä pienenä oli istutettu ei jäänyt kasvamatta, eli vanhempana ollessa minäkin muistin, että jospa sieltä apu löytyis"
joo aika sama homma minulla. siis ettei tyrkytetty, ja se vaan jotenkin jäi kytemään se Jeesus hommeli. Tottakai se lapsena oli sellanen kiva pitkä partainen setä taivaassa se Jumala jne :) mut kuiteskii...ollut minkäänlaista hengellistä kasvualustaa. Isä se keitti sahtia ja äiti kärsi ja me kakrut peräs.
Isä sairastu sydänvikaan, onneksi. Olis varmaan juonut enenpi muttei pystynyt. Menin naimisiin ja perustin perheen. Eräs mukava helluntalainen ihminen johdatti minut uskon tielle ja voin sanoa että parasta mitä koskaan olen saanut elämässäni kokea.
Harmittelin kun meillä ei koskaan annettu arvoo uskonasioille vaikka rippikoulun jälkeen koin että Herra kutsuu minua.
Minulla ei ole mitään pahaa sanomista uskovista, päin vastoin! missä olisin jos kukaan ei olis tullut mulle pelastukseta kertomaan. Kunnia Jumalalle, ja usollisille sanantuojille. - frihet
Mk81 kirjoitti:
"Minulle ei myöskään millään tavoin tyrkytetty uskoa, tai pakoitettu, kun sitten vartuin murros ikään, niin sitten en enää kokouksiin menny, mut tuo siemen mikä pienenä oli istutettu ei jäänyt kasvamatta, eli vanhempana ollessa minäkin muistin, että jospa sieltä apu löytyis"
joo aika sama homma minulla. siis ettei tyrkytetty, ja se vaan jotenkin jäi kytemään se Jeesus hommeli. Tottakai se lapsena oli sellanen kiva pitkä partainen setä taivaassa se Jumala jne :) mut kuiteskii...Ehkä Jumalan sanan kuuleminen ei ollut se päällimmäinen, kun lapsena leikittiin koti-kokouksissa, mutta muistan hyvin, kun alle kymmen vuotiaana, yht äkkiä koin olevani mahdottoman syntinen ja varma siitä, etten ollut Jumalan lapsi, muistan sen hetken, kun kysyttiin josko joku haluaisi saada syntinsä anteeksi ja minäkin silloin ajattelin, että antaisin merkin kättä nostamalla, mutta pelkäsin, että äitini ja naapurin nainen näkisi, eli ihmispelko teki tehtävänsä, vaikka jälkeenpäin tajusin, että äitinikin olisi ollut iki iloinen jos olisin elämäni Jeesukselle antanut.
Laitan ihan sinulle tiedoksi ja varmistukseksi, että Jumala kuulee rukoukset:
Äitini kirjoitti viimeisessä kirjeessään (-75) siskolleen, että uskoi Jeesuksen vielä pelastavan minutkin ja siihen meni 13 vuotta äitini kuoleman jälkeen, kun minä tuon armon sain kokea elämääni ja kuukausi siitä sain tädiltäni kuulla (-88 heinäkuun alussa), mitä äitini oli kirjoittanut, muista siis esirukoukset ovat myös kuultu. - Mk81
frihet kirjoitti:
Ehkä Jumalan sanan kuuleminen ei ollut se päällimmäinen, kun lapsena leikittiin koti-kokouksissa, mutta muistan hyvin, kun alle kymmen vuotiaana, yht äkkiä koin olevani mahdottoman syntinen ja varma siitä, etten ollut Jumalan lapsi, muistan sen hetken, kun kysyttiin josko joku haluaisi saada syntinsä anteeksi ja minäkin silloin ajattelin, että antaisin merkin kättä nostamalla, mutta pelkäsin, että äitini ja naapurin nainen näkisi, eli ihmispelko teki tehtävänsä, vaikka jälkeenpäin tajusin, että äitinikin olisi ollut iki iloinen jos olisin elämäni Jeesukselle antanut.
Laitan ihan sinulle tiedoksi ja varmistukseksi, että Jumala kuulee rukoukset:
Äitini kirjoitti viimeisessä kirjeessään (-75) siskolleen, että uskoi Jeesuksen vielä pelastavan minutkin ja siihen meni 13 vuotta äitini kuoleman jälkeen, kun minä tuon armon sain kokea elämääni ja kuukausi siitä sain tädiltäni kuulla (-88 heinäkuun alussa), mitä äitini oli kirjoittanut, muista siis esirukoukset ovat myös kuultu.joo, miulla on sellanen mielikuva että joskus 11-vuotiaana aloin ihan hysteerisesti pelätä kuolemaa, ja ajatusta ettei mitään enää olisi sen jälkeen. muistan hämärästi(on vähän pläkautti tosta ajasta, oli kaikenlaista)että rukoilin aika paljon, ja pääsin siitä yli koska tajusin että Jumala on olemassa, ja sen "tiedon" sain ihan ite, oli kasvatus mikä tahansa. muistan kun valvoin aina enkä saanu nukuttua, ja pelotti kuolema tosi pahasti. en siitä kellekkään puhunu tosin, mut kuiteskii selvisin siitä ahistuksesta. tulipa vaan mieleen...vähän aiheen sivusta tosin.
"Laitan ihan sinulle tiedoksi ja varmistukseksi, että Jumala kuulee rukoukset:"
niinhän tuo taitaa kuulla:)
- tämä suunapäänä
Peräkammarin tyttö esintyy taas asioilla mistä ei tiedä yhtään mitään.
- Mun_Nimi
uskovaiselta sitä fiksumpaa argumentointitaitoa.
>..asioilla mistä ei tiedä yhtään mitään.<
Aika kova väite henkilöstä, joka on kasvanut helluntaiperheessä ja joka on myös nähnyt toisenlaista elämää. On jokseenkin helpompi ajatella juuri sellaisen henkilön omaavan enemmän näköaloja aloituksen aiheeseen kuin henkilön, jolla on kokemusta vain yhdenlaisista ympyröistä.
- herramrks
"Uskovaperhe" voi olla paras mahdollinen paikka lapsen kasvaa. "Uskovaperhe" voi olla täysi helvetti kenen tahansa kasvaa.
Usko tai uskonto ei mielestäni ratkaise tätä, vaan kahden aikuisen, isän ja äidin tasapainoinen ja tasapuolinen suhde. Sellainen tila missä kaikki saavat ilmaista tunteitaan turvallisesti ja jossain vaiheessa kokeilla rajojaan, turvallisesti. Yksilöllisyyttä kunnioittaen ja kuitenkin "yhteisönä".
Tämä voi onnistua niin uskovaiselta, muslimilta kuin ateistilta.
Tämä oli mielipidekirjoitus on aina paras perhe, vakaumuksesta riippumatta. Uskovillakin perheillä on ongelmia, mutta niin on auttajakin lähellä. Lapset oppivat luottamaan Jumalaan jo pienestä pitäen. Perhe-elämä on hengellisesti rikasta, vaikka ei aina aineellisesti sitä olisikaan.
Oma lapsuudenperheeni ei ollut kovinkaan uskonnollinen. En voinut keskustella hengellisistä asioista vanhempieni kanssa, niin kuin olisin halunnut. Aloin uskoa Jeesukseen 8v.kun kuulin hänestä koulussa. Sain 12 v. koulusta Uuden Testamentin, jota luin innolla ja tahdoin lähteä seuraamaan Jeesusta. Häneltä sain parhaan avun omiin kasvukipuihini ja nuoruuden myllerryksiin. Tietenkin vanhempani tekivät oman osuutensa, niin hyvin kuin ymmärsivät ja jaksoivat kaiken arjen touhun keskellä."Lapset oppivat luottamaan Jumalaan jo pienestä pitäen. Perhe-elämä on hengellisesti rikasta, vaikka ei aina aineellisesti sitä olisikaan."
---
Onko se hyvä asia jos opetat lapsesi luottamaan Jumalaan jo pienestä pitäen?
Moni uskovainen tekee typeriä, uhkarohkeita, suorastaan itsetuhoisia asioita vain siksi, koska he "luottavat Jumalaansa".
Onko se eettistä että lapset opetetaan samaan, ja heidän uskonsa vahvuus mitataan sen mukaaan miten suuressa määrin he uskaltavat luottaa Jumalaansa?
Muistan selvästi tällaisia tilanteita. Esim. joskus suomalaiset jotkut kristityt uskovaiset päättivät matkustaa Pyhään Maahan, IIIIIIIsraeliiin juuri silloin, kun siellä oli kaikista vaarallisinta, vain siksi koska he uskoivat vakaasti että Jumala suojelee heitä.
Koska HE ovat niin spesiaaleja Jumalan silmissä... niitä Jumalan Pyhiä.... 8-/
Tuohon kirjoitukseesi sisältyy myös selkeä vihjaus siitä että uskova perhe olisi sama kuin "aineellisesti köyhä". Moni uskova perhe on aineellisesti erittäin hyvin tomeentuleva. Uskovaisuus ei ole mitenkään sama asia kuin materialistisesti vaatimaton.PakanaF kirjoitti:
"Lapset oppivat luottamaan Jumalaan jo pienestä pitäen. Perhe-elämä on hengellisesti rikasta, vaikka ei aina aineellisesti sitä olisikaan."
---
Onko se hyvä asia jos opetat lapsesi luottamaan Jumalaan jo pienestä pitäen?
Moni uskovainen tekee typeriä, uhkarohkeita, suorastaan itsetuhoisia asioita vain siksi, koska he "luottavat Jumalaansa".
Onko se eettistä että lapset opetetaan samaan, ja heidän uskonsa vahvuus mitataan sen mukaaan miten suuressa määrin he uskaltavat luottaa Jumalaansa?
Muistan selvästi tällaisia tilanteita. Esim. joskus suomalaiset jotkut kristityt uskovaiset päättivät matkustaa Pyhään Maahan, IIIIIIIsraeliiin juuri silloin, kun siellä oli kaikista vaarallisinta, vain siksi koska he uskoivat vakaasti että Jumala suojelee heitä.
Koska HE ovat niin spesiaaleja Jumalan silmissä... niitä Jumalan Pyhiä.... 8-/
Tuohon kirjoitukseesi sisältyy myös selkeä vihjaus siitä että uskova perhe olisi sama kuin "aineellisesti köyhä". Moni uskova perhe on aineellisesti erittäin hyvin tomeentuleva. Uskovaisuus ei ole mitenkään sama asia kuin materialistisesti vaatimaton.lasteni parasta ja tietenkin haluan tarjota hyvät mahdollisuudet heille, kuinka elää uskoa todeksi perheessä, seurakunnassa, koulussa, harrastuksissa jne. En voi valita uskoa heidän puolestaan, koska se on jokaisen henkilökohtainen asia, mutta voin elää avoimesti niin kuin uskon.
Edustan uusia seurakuntia ja meitä monesti leimataan "menestys"seurakunniksi, joten siksi tuo huomautus. Kun etsimme ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin meille on luvattu täysi Jumalan huolenpito. Tämän olen huomannut todeksi omassa ja perheeni elämässä.purje kirjoitti:
lasteni parasta ja tietenkin haluan tarjota hyvät mahdollisuudet heille, kuinka elää uskoa todeksi perheessä, seurakunnassa, koulussa, harrastuksissa jne. En voi valita uskoa heidän puolestaan, koska se on jokaisen henkilökohtainen asia, mutta voin elää avoimesti niin kuin uskon.
Edustan uusia seurakuntia ja meitä monesti leimataan "menestys"seurakunniksi, joten siksi tuo huomautus. Kun etsimme ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin meille on luvattu täysi Jumalan huolenpito. Tämän olen huomannut todeksi omassa ja perheeni elämässä.Siis ensin sanot:
"Äitinä haluan lasteni parasta ja tietenkin haluan tarjota hyvät mahdollisuudet heille, kuinka elää uskoa todeksi perheessä, seurakunnassa, koulussa, harrastuksissa jne."
Ja heti seuraavassa lauseessa sanot:
"En voi valita uskoa heidän puolestaan, koska se on jokaisen henkilökohtainen asia"
Eikös jo tuo ensimmäinen lause itsessään paljasta, että sinä olet hyvinkin jo valinnut alusta asti lastesi uskon?
---
Valaistuisikohan sinulle joku lamppu päässäsi jos tuon ensimmäisen lauseen sanoisi näin:
"Äitinä haluan lasteni parasta ja tietenkin haluan tarjota hyvät mahdollisuudet heille, kuinka elää MINUN; HEIDÄN _ÄITINSÄ_ OMAA HENKILÖKOHTAISTA USKOA todeksi perheessä, seurakunnassa, koulussa, harrastuksissa jne."
Get the point?
Käytännössä siis tarkoittanet:
"En voi valita uskoa heidän puolestaan...... mutta voin elää avoimesti _omaa uskoani_ lasteni kautta kuten loinen, niin kuin uskon.- Juudan Leijona
PakanaF kirjoitti:
Siis ensin sanot:
"Äitinä haluan lasteni parasta ja tietenkin haluan tarjota hyvät mahdollisuudet heille, kuinka elää uskoa todeksi perheessä, seurakunnassa, koulussa, harrastuksissa jne."
Ja heti seuraavassa lauseessa sanot:
"En voi valita uskoa heidän puolestaan, koska se on jokaisen henkilökohtainen asia"
Eikös jo tuo ensimmäinen lause itsessään paljasta, että sinä olet hyvinkin jo valinnut alusta asti lastesi uskon?
---
Valaistuisikohan sinulle joku lamppu päässäsi jos tuon ensimmäisen lauseen sanoisi näin:
"Äitinä haluan lasteni parasta ja tietenkin haluan tarjota hyvät mahdollisuudet heille, kuinka elää MINUN; HEIDÄN _ÄITINSÄ_ OMAA HENKILÖKOHTAISTA USKOA todeksi perheessä, seurakunnassa, koulussa, harrastuksissa jne."
Get the point?
Käytännössä siis tarkoittanet:
"En voi valita uskoa heidän puolestaan...... mutta voin elää avoimesti _omaa uskoani_ lasteni kautta kuten loinen, niin kuin uskon.tuollainen katkeruuden aiheuttama jatkuva panettelu uskovia kohtaan kuulostaa aika kurjalta. Sanot olevasi helluntakodin kasvatti, mutta puheesi on kaikke muuta kuin mitä Jumala Sanassan on opettanut.
Kehoittaisin tekemeään tilivälit lyhkäseks Jumalan kanssa.
Eikö sinusta hyvä esimerkki lapsille ole aina parasta. Miksi kritisoit sitä jatkuvasti. Et siis halua uskoa että jotkut vanhemmat voivat uskossaan onnistua ja heistä kasvaa tasapainoisia nuoria?
Ovatko sinusta kaikki lapset pakkokäännytyksen tulosta, eikö heillä olekaan omia aivoja jolla itse ajattelevat :=( Juudan Leijona kirjoitti:
tuollainen katkeruuden aiheuttama jatkuva panettelu uskovia kohtaan kuulostaa aika kurjalta. Sanot olevasi helluntakodin kasvatti, mutta puheesi on kaikke muuta kuin mitä Jumala Sanassan on opettanut.
Kehoittaisin tekemeään tilivälit lyhkäseks Jumalan kanssa.
Eikö sinusta hyvä esimerkki lapsille ole aina parasta. Miksi kritisoit sitä jatkuvasti. Et siis halua uskoa että jotkut vanhemmat voivat uskossaan onnistua ja heistä kasvaa tasapainoisia nuoria?
Ovatko sinusta kaikki lapset pakkokäännytyksen tulosta, eikö heillä olekaan omia aivoja jolla itse ajattelevat :=("Kehoittaisin tekemeään tilivälit lyhkäseks Jumalan kanssa."
Sorry, mutta sinä et tule koskaan olemaan minun, ja minun Jumalani välissä tietäväisen nokkasi kanssa, vaikka niin kovin haluaisitkin.
Minun ja minun Jumalani välit ovat minun ja minun Jumalani välisiä henkilökohtaisia asioita, jotka eivät - sorry vain - kuulu sinulle, arvon jumalaexpertti, sitten pätkän vertaa.
Minä valitsen itse tieni, ja otan valinnoistani täyden vastuun.
Myös tämän "Jumalan" edessä, oli se "Jumala" sitten kristinuskon Jumala tai jokin kosminen energia, tai jotain siltä väliltä, mikäli joku Juamla on olemassa.- matkalainen
PakanaF kirjoitti:
"Kehoittaisin tekemeään tilivälit lyhkäseks Jumalan kanssa."
Sorry, mutta sinä et tule koskaan olemaan minun, ja minun Jumalani välissä tietäväisen nokkasi kanssa, vaikka niin kovin haluaisitkin.
Minun ja minun Jumalani välit ovat minun ja minun Jumalani välisiä henkilökohtaisia asioita, jotka eivät - sorry vain - kuulu sinulle, arvon jumalaexpertti, sitten pätkän vertaa.
Minä valitsen itse tieni, ja otan valinnoistani täyden vastuun.
Myös tämän "Jumalan" edessä, oli se "Jumala" sitten kristinuskon Jumala tai jokin kosminen energia, tai jotain siltä väliltä, mikäli joku Juamla on olemassa.Eiköhän tämä käynyt jo selväksi. Ainoa tarkoituksesi kirjoittaa on, että saisit haastaa riitaa ja purkaa omia tiedostamattomia ja tiedostettuja hengellisiä turhautumiasi. Sori, mutta en näe tarvetta sinun kanssasi enää kirjoitella. Toisaalta, hyvä jos joku jaksaa kanssasi kirjuutella. Mielesi saattaa vielä kääntyä elävän Jumalan puoleen, ehkä.
PakanaF kirjoitti:
Siis ensin sanot:
"Äitinä haluan lasteni parasta ja tietenkin haluan tarjota hyvät mahdollisuudet heille, kuinka elää uskoa todeksi perheessä, seurakunnassa, koulussa, harrastuksissa jne."
Ja heti seuraavassa lauseessa sanot:
"En voi valita uskoa heidän puolestaan, koska se on jokaisen henkilökohtainen asia"
Eikös jo tuo ensimmäinen lause itsessään paljasta, että sinä olet hyvinkin jo valinnut alusta asti lastesi uskon?
---
Valaistuisikohan sinulle joku lamppu päässäsi jos tuon ensimmäisen lauseen sanoisi näin:
"Äitinä haluan lasteni parasta ja tietenkin haluan tarjota hyvät mahdollisuudet heille, kuinka elää MINUN; HEIDÄN _ÄITINSÄ_ OMAA HENKILÖKOHTAISTA USKOA todeksi perheessä, seurakunnassa, koulussa, harrastuksissa jne."
Get the point?
Käytännössä siis tarkoittanet:
"En voi valita uskoa heidän puolestaan...... mutta voin elää avoimesti _omaa uskoani_ lasteni kautta kuten loinen, niin kuin uskon.mutta tuohon lapseni ovat, kiitos Herran, aivan liian fiksuja.
- helluntailaisessa
kodissa ei ole hyvä elää koska jumala menee lapsen edun edelle. Seurauksena on turvattomuuden tunne syntymästään saakka. Lapsena ei voi kertoa tiettyjä asioita vanhemmilleen koska pelkää heitä ja helvettiä.
Teininä pitää salata asioita, joita vanhemmat paheksuvat.
Perheessä lapset ovat vahempien alaisia ja hell.perheissä on kaksinkertainen taakka. Lapset ovat vanhempien ja jumalan alaisia.
Hell.kodissa kasvaneet monet lapset ovat aikuisena kin vielä epävarmoja omasta persoonastaan itseluottamus ei ole kehittyynyt ns. normaalisti.- olettamus
Oletko elänyt uskovaisessa helluntailaisessa kodissa? Jos kertomasi on omaa kokemustasi, niin voi vain olla pahoillaan puolestasi.
Kaikki perheet eivät ole samanlaisia. Uskovissa perheissäkin on, sanoisko - laatueroja.
Lapsen paras kasvupaikka on vanhempien keskinäinen hyvä suhde ja kodin harmoninen ilmapiiri. Täysin ongelmatonta perhettä tuskin onkaan, mutta ei pitäisi yleistää joidenkin vaikeuksia kaikkia koskeviksi. - frihet
Tuli melkein rikollinen aikani mieleen, kun piti yhteiskuntaa karttaa, eikä totuudessa elää.
Ymmärrän niitä vanhempia, jotka lapsilleen viinat ja tupakat ostaa jo penskana, eikä välitä heidän tulevaisuudestaan sen halaistumpaa.
Taidat olla kuin tän päivän viinatrokarit, kuhan itse voi paksusti, nii on yks lysti mitä lapset kokevat tulevaisuudessa.
Avoin rakastava koti ei pelkoon kasvata, vaan lapset keskustelevat huolensa myös vanhemmilleen.
Lasten ja nuorten kasvatukseen, kuten moneen muuhunkin, voi tuota Kor. 13. lukua ohjeena käyttää, tosin Juala rakkaudessaan on paras opastaja sekä kasvuun, että kasvattamiseen. olettamus kirjoitti:
Oletko elänyt uskovaisessa helluntailaisessa kodissa? Jos kertomasi on omaa kokemustasi, niin voi vain olla pahoillaan puolestasi.
Kaikki perheet eivät ole samanlaisia. Uskovissa perheissäkin on, sanoisko - laatueroja.
Lapsen paras kasvupaikka on vanhempien keskinäinen hyvä suhde ja kodin harmoninen ilmapiiri. Täysin ongelmatonta perhettä tuskin onkaan, mutta ei pitäisi yleistää joidenkin vaikeuksia kaikkia koskeviksi."Kaikki perheet eivät ole samanlaisia."
Noinhan uskovaiset useimmiten hurskastellen sanovat, koska kunnon uskovan täytyy pystyä noin yleisesti (suurta yleisöä mielistellen) myöntää, ettei-me-uskovaisetkaan-olla-täydellisiä ja että kyllä-uskovaisillakin-on-ongelmia.
Mutta siinä vaiheessa kun niitä ongelmia pitäisi esim. alkaa nimeämään ja oikeasti käsittelemään, törmätäänkin sellaiseen verisesti loukkaantuneeseen marttyyriin jolla ei ole pienintäkään halua edes ajatella, että uskovaisessa perheessä voisi ihan OIKEASTI olla ongelmia.
Siis ihan oikeasti.
Kukaan muu ei yleistä tiettyjä perheitä "hyviksi perheiksi" niin pakkomielteisesti kuin uskovaiset. Tälläkin palstalla säännönmukaisesti tulee esiin se uskovaisen ihmisen päähän istutettu itsestäänselvyys, että uskovaisessa perheessä EI ole ongelmia.
Ei ainakaan samantasoisia, ja yhtä vakavia kuin ei- uskovaisissa perheissä.
Kuinka monelle uskovaiselle perheen "päälle" tulisi mieleen hakea apua ei- uskovaiselta?
Ja jos joku siihen NÖYRTYISIKIN, niin kuinka moni uskovainen asennoituisi ei- uskovaiseen auttajaan samanarvoisena, ja jopa enemmän joitakin asioita ymmärtävänä ihmisenä?
Ei. Kyllä se taitaa olla niin, että keskivertohellari/uskovainen, luottaa edelleenkin vain toiseen uskovaiseen.- ei olettamusta
olettamus kirjoitti:
Oletko elänyt uskovaisessa helluntailaisessa kodissa? Jos kertomasi on omaa kokemustasi, niin voi vain olla pahoillaan puolestasi.
Kaikki perheet eivät ole samanlaisia. Uskovissa perheissäkin on, sanoisko - laatueroja.
Lapsen paras kasvupaikka on vanhempien keskinäinen hyvä suhde ja kodin harmoninen ilmapiiri. Täysin ongelmatonta perhettä tuskin onkaan, mutta ei pitäisi yleistää joidenkin vaikeuksia kaikkia koskeviksi.Eletty, koettu, kärsitty on tämä helluntailaisuuskodin kasvualusta.
- ettäs kehtaatkin
frihet kirjoitti:
Tuli melkein rikollinen aikani mieleen, kun piti yhteiskuntaa karttaa, eikä totuudessa elää.
Ymmärrän niitä vanhempia, jotka lapsilleen viinat ja tupakat ostaa jo penskana, eikä välitä heidän tulevaisuudestaan sen halaistumpaa.
Taidat olla kuin tän päivän viinatrokarit, kuhan itse voi paksusti, nii on yks lysti mitä lapset kokevat tulevaisuudessa.
Avoin rakastava koti ei pelkoon kasvata, vaan lapset keskustelevat huolensa myös vanhemmilleen.
Lasten ja nuorten kasvatukseen, kuten moneen muuhunkin, voi tuota Kor. 13. lukua ohjeena käyttää, tosin Juala rakkaudessaan on paras opastaja sekä kasvuun, että kasvattamiseen."Avoin rakastava koti ei pelkoon kasvata, vaan lapset keskustelevat huolensa myös vanhemmilleen. "
Mutta kuinkas onkaan, moniko kiihkohellarikoti on avoin, keskusteleva?
Keskustella ei voinut koska pelko tukehdutti sanat kurkkuun. Keskustelu pysähtyi siihen, että jumala on kaikkivoipa ja rakastaa sinuakin...
Ei lapsi tälläsitä ymmärrä vaan haluaa konkreettista turvaa vanhemmistaan. - muiden kanssa
PakanaF kirjoitti:
"Kaikki perheet eivät ole samanlaisia."
Noinhan uskovaiset useimmiten hurskastellen sanovat, koska kunnon uskovan täytyy pystyä noin yleisesti (suurta yleisöä mielistellen) myöntää, ettei-me-uskovaisetkaan-olla-täydellisiä ja että kyllä-uskovaisillakin-on-ongelmia.
Mutta siinä vaiheessa kun niitä ongelmia pitäisi esim. alkaa nimeämään ja oikeasti käsittelemään, törmätäänkin sellaiseen verisesti loukkaantuneeseen marttyyriin jolla ei ole pienintäkään halua edes ajatella, että uskovaisessa perheessä voisi ihan OIKEASTI olla ongelmia.
Siis ihan oikeasti.
Kukaan muu ei yleistä tiettyjä perheitä "hyviksi perheiksi" niin pakkomielteisesti kuin uskovaiset. Tälläkin palstalla säännönmukaisesti tulee esiin se uskovaisen ihmisen päähän istutettu itsestäänselvyys, että uskovaisessa perheessä EI ole ongelmia.
Ei ainakaan samantasoisia, ja yhtä vakavia kuin ei- uskovaisissa perheissä.
Kuinka monelle uskovaiselle perheen "päälle" tulisi mieleen hakea apua ei- uskovaiselta?
Ja jos joku siihen NÖYRTYISIKIN, niin kuinka moni uskovainen asennoituisi ei- uskovaiseen auttajaan samanarvoisena, ja jopa enemmän joitakin asioita ymmärtävänä ihmisenä?
Ei. Kyllä se taitaa olla niin, että keskivertohellari/uskovainen, luottaa edelleenkin vain toiseen uskovaiseen.Ei siinä mitään hurskastelua ollut. Ei päivänselvää asiaa tarvitse myöntää. Riittää, kun toteaa.
Totean, että uskovaisessakin perheessä voi olla OIKEASTI suuriakin ongelmia ja niitä pitää voida käsitellä ilman marttyyrin elkeitä.
Tunnen MONENLAISIA perheitä. En lajittelisi kovin helposti ERILAISIA perheitä hyviksi tai huonoiksi, vaikka kirjoitinkin 'laatueroista', koska en pidä yleistämisestä.
>Kuinka monelle uskovaiselle perheen "päälle" tulisi mieleen hakea apua ei- uskovaiselta?<
Voin kuvitella, että hyvin monelle. Enkä vain kuvittele, vaan tiedän. He katsovat jopa ylöspäin auttajiaan ja pitävät heitä pätevinä. Miksi he muuten olisivat hakeutuneet autettaviksi.
Mitä erikoista nöyrtymistä uskovaiselta vaatii hakea apua, jos sitä tarvitsee. Samaa nöyrtymistä kuin kaikilta muillakin avuntarvitsijoilla. Joillekin kynnys on matalampi, toisille korkeampi. Siinä kaikki. muiden kanssa kirjoitti:
Ei siinä mitään hurskastelua ollut. Ei päivänselvää asiaa tarvitse myöntää. Riittää, kun toteaa.
Totean, että uskovaisessakin perheessä voi olla OIKEASTI suuriakin ongelmia ja niitä pitää voida käsitellä ilman marttyyrin elkeitä.
Tunnen MONENLAISIA perheitä. En lajittelisi kovin helposti ERILAISIA perheitä hyviksi tai huonoiksi, vaikka kirjoitinkin 'laatueroista', koska en pidä yleistämisestä.
>Kuinka monelle uskovaiselle perheen "päälle" tulisi mieleen hakea apua ei- uskovaiselta?<
Voin kuvitella, että hyvin monelle. Enkä vain kuvittele, vaan tiedän. He katsovat jopa ylöspäin auttajiaan ja pitävät heitä pätevinä. Miksi he muuten olisivat hakeutuneet autettaviksi.
Mitä erikoista nöyrtymistä uskovaiselta vaatii hakea apua, jos sitä tarvitsee. Samaa nöyrtymistä kuin kaikilta muillakin avuntarvitsijoilla. Joillekin kynnys on matalampi, toisille korkeampi. Siinä kaikki.Miksi henkilö, jolla on KAIKKIVALTIAS puolellaan, hakisi apua henkilöltä joka ei usko kaikkivaltiaaseen?
- Mk81
ettäs kehtaatkin kirjoitti:
"Avoin rakastava koti ei pelkoon kasvata, vaan lapset keskustelevat huolensa myös vanhemmilleen. "
Mutta kuinkas onkaan, moniko kiihkohellarikoti on avoin, keskusteleva?
Keskustella ei voinut koska pelko tukehdutti sanat kurkkuun. Keskustelu pysähtyi siihen, että jumala on kaikkivoipa ja rakastaa sinuakin...
Ei lapsi tälläsitä ymmärrä vaan haluaa konkreettista turvaa vanhemmistaan."Keskustella ei voinut koska pelko tukehdutti sanat kurkkuun. Keskustelu pysähtyi siihen, että jumala on kaikkivoipa ja rakastaa sinuakin..."
no tuo on selvää vanhemman vastuun pakenemista. ei se mene niin että perheessä kaikki on vaan Jumalan lapsia....siis ikäänkuin samalla viivalla(vaikka niin se loppupeleissä onkin). kyllä se kasvatus on vanhempien, eikä Jumalan tehtävä mielestäni. - frihet
PakanaF kirjoitti:
"Kaikki perheet eivät ole samanlaisia."
Noinhan uskovaiset useimmiten hurskastellen sanovat, koska kunnon uskovan täytyy pystyä noin yleisesti (suurta yleisöä mielistellen) myöntää, ettei-me-uskovaisetkaan-olla-täydellisiä ja että kyllä-uskovaisillakin-on-ongelmia.
Mutta siinä vaiheessa kun niitä ongelmia pitäisi esim. alkaa nimeämään ja oikeasti käsittelemään, törmätäänkin sellaiseen verisesti loukkaantuneeseen marttyyriin jolla ei ole pienintäkään halua edes ajatella, että uskovaisessa perheessä voisi ihan OIKEASTI olla ongelmia.
Siis ihan oikeasti.
Kukaan muu ei yleistä tiettyjä perheitä "hyviksi perheiksi" niin pakkomielteisesti kuin uskovaiset. Tälläkin palstalla säännönmukaisesti tulee esiin se uskovaisen ihmisen päähän istutettu itsestäänselvyys, että uskovaisessa perheessä EI ole ongelmia.
Ei ainakaan samantasoisia, ja yhtä vakavia kuin ei- uskovaisissa perheissä.
Kuinka monelle uskovaiselle perheen "päälle" tulisi mieleen hakea apua ei- uskovaiselta?
Ja jos joku siihen NÖYRTYISIKIN, niin kuinka moni uskovainen asennoituisi ei- uskovaiseen auttajaan samanarvoisena, ja jopa enemmän joitakin asioita ymmärtävänä ihmisenä?
Ei. Kyllä se taitaa olla niin, että keskivertohellari/uskovainen, luottaa edelleenkin vain toiseen uskovaiseen.Missä kuppikunnassa sinä elät?
Minä haen apua sieltä mistä parhaiten tiedän sen saavani.
Esim. autoremontit tekee eräs uskosta osaton ystäväni ja vielä melko halvalla hinnalla, kun tietää minun tekevän hyväntekeväisyys hommia, on jopa itsekin antanut lahjoituksia.
Lääkärissä käyn siellä, minkä lääkärin kullioinkin saan ja yhteiskunta palveluissa en myöskään kysele, et ootkos uskossa.
En sen kummemmin kaupoissa asioidessa eroittele ihmisiä.
Arki elämässä tuttuni ovat sekä että, mutta jos jotakin raamatullista aihetta edellyttäviä kysymyksiä ilmenee, niin silloin kyllä kysyn mieluumin kristityltä, kuin ateistilta, mitä mikin kohta raamatussa tarkoittaa,
Eiköhän kaikki perheet ole hiukan erilaisia, olivatpa ne kristittyjä tai vaikka muslimeja, et taitaa sulla olla ne huonot ajat joista monet naiset kärsivät ja tekstitkin silloin ovat erilaisia, vai mikä vaivaa? - frihet
PakanaF kirjoitti:
Miksi henkilö, jolla on KAIKKIVALTIAS puolellaan, hakisi apua henkilöltä joka ei usko kaikkivaltiaaseen?
Oletko siis sitä mieltä, että me uskovaiset emme tarvitse yhteikunnan apuja, siinä missä toiset.
Pitäiskö uskovaisten eristäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle?
Tarvitseeko uskovan sinun mielestä edes koulupakkoa noudattaa?
Nyt sulla meinaa ilta-vellit mennä pahasti sekasin. - Mk81
frihet kirjoitti:
Missä kuppikunnassa sinä elät?
Minä haen apua sieltä mistä parhaiten tiedän sen saavani.
Esim. autoremontit tekee eräs uskosta osaton ystäväni ja vielä melko halvalla hinnalla, kun tietää minun tekevän hyväntekeväisyys hommia, on jopa itsekin antanut lahjoituksia.
Lääkärissä käyn siellä, minkä lääkärin kullioinkin saan ja yhteiskunta palveluissa en myöskään kysele, et ootkos uskossa.
En sen kummemmin kaupoissa asioidessa eroittele ihmisiä.
Arki elämässä tuttuni ovat sekä että, mutta jos jotakin raamatullista aihetta edellyttäviä kysymyksiä ilmenee, niin silloin kyllä kysyn mieluumin kristityltä, kuin ateistilta, mitä mikin kohta raamatussa tarkoittaa,
Eiköhän kaikki perheet ole hiukan erilaisia, olivatpa ne kristittyjä tai vaikka muslimeja, et taitaa sulla olla ne huonot ajat joista monet naiset kärsivät ja tekstitkin silloin ovat erilaisia, vai mikä vaivaa?taitaa olla hilloviikot menossa...hehee. joo meen nyt vaikka nukkumaan.
- frihet
ettäs kehtaatkin kirjoitti:
"Avoin rakastava koti ei pelkoon kasvata, vaan lapset keskustelevat huolensa myös vanhemmilleen. "
Mutta kuinkas onkaan, moniko kiihkohellarikoti on avoin, keskusteleva?
Keskustella ei voinut koska pelko tukehdutti sanat kurkkuun. Keskustelu pysähtyi siihen, että jumala on kaikkivoipa ja rakastaa sinuakin...
Ei lapsi tälläsitä ymmärrä vaan haluaa konkreettista turvaa vanhemmistaan.En tunne yhtikästä "kiihkohelarikotia", joten valitan.
Älä kuitenkaan kymmeniä vuosia takasin ota, katos sillo minäkin sain selkääni luterilaiselta opettajalta, jolle tili piti tehdä vähemmästäkin epä raamatullisesta teosta ja suukin pestiin saippualla, enne ku ruokarukous sanottiin, jos oli tuhmia aamupäivällä puhuttu, et sellasia ne luterilaisetkin opit oli ja kasvatukset. - Mk81
PakanaF kirjoitti:
Miksi henkilö, jolla on KAIKKIVALTIAS puolellaan, hakisi apua henkilöltä joka ei usko kaikkivaltiaaseen?
"Miksi henkilö, jolla on KAIKKIVALTIAS puolellaan, hakisi apua henkilöltä joka ei usko kaikkivaltiaaseen?"
no esim. jos on vaikka kaara juuttunu lumihankeen, ja joku kävelee ohi, niin siltä voi ihan hyvin kysästä työntöapua vaikka ei olisi uskova. harvemmin kai se Jumala tulee sitä autoa työntelemään pois hangesta. - sulla
frihet kirjoitti:
En tunne yhtikästä "kiihkohelarikotia", joten valitan.
Älä kuitenkaan kymmeniä vuosia takasin ota, katos sillo minäkin sain selkääni luterilaiselta opettajalta, jolle tili piti tehdä vähemmästäkin epä raamatullisesta teosta ja suukin pestiin saippualla, enne ku ruokarukous sanottiin, jos oli tuhmia aamupäivällä puhuttu, et sellasia ne luterilaisetkin opit oli ja kasvatukset.joka suusi saippualla pesi. Mulla pestiin myös saippualla opettajan toimesta eikä siitä traumoja jäänyt.
Mutta hellarikodista jäi. Ei ne hellarikodin lapset aina niin henkisesti turvallisessa kodissa kasva.
Kyllä hellarivanhemmat voi siirtää vastuun lapsen kasvatuksesta myös jumalalle niinkuin edellinen kirjoittja totesi, se on vastuun pakenemista.
Eikä tähän nyt tarvi vetää taas sitä vastakohtaa juoppokotisydroomaa esille, toki ne probleemat myös tiedostetaan. - kotien
sulla kirjoitti:
joka suusi saippualla pesi. Mulla pestiin myös saippualla opettajan toimesta eikä siitä traumoja jäänyt.
Mutta hellarikodista jäi. Ei ne hellarikodin lapset aina niin henkisesti turvallisessa kodissa kasva.
Kyllä hellarivanhemmat voi siirtää vastuun lapsen kasvatuksesta myös jumalalle niinkuin edellinen kirjoittja totesi, se on vastuun pakenemista.
Eikä tähän nyt tarvi vetää taas sitä vastakohtaa juoppokotisydroomaa esille, toki ne probleemat myös tiedostetaan.ja uskovien varsinkin kuulostaa kyllä suustasi todella kamalalta. Ihmisiä on monenlaisia, ja kaikki perheet varmasti yrittävät tehdä parhaansa, on ne sitten ei-uskovia tai uskovia.
Uskovat ovat ihan tavallisia hmisiä, kyllä heidänkin lapsensa "kärsivät" murrosiän vaikeuksista, uhmaiästä jne.
Vain jonkun päähänpinttymä että kasvatus jätetään Jumalalle. Jumala on kodinpää, mutta kyllä se huolenpito on vanhempien yhdessä Hänen kanssaan.
Ruoka pitää ostaa kaupasta, syöttää kun ovat pieniä, vaatettaa, kuljettaa harrastuksissa jne.
Ihan samalla tavalla kuin muut tuhannet ja taas tuhannet perheet tekevät.
Ihmeellistä että helluntaliskoteja arvostellaan noin ankarasti, syytellen, tuomiten. Ja vain sen takia että elävät tavallista perhe-elämää, koska uskovat Jumalan kaikkivoipaan hyvyyteen.
Onko sinulla varaa arvostella uskovien perhe-elämää, elät siis itse hyvin täydlelistä elämää ja kavastusmetodisi ovat mitä maailman parhaita. Niin minäkin olen aina kuvitellut tekeväni, lastemme parhaaksi. - puhun vain omasta
kotien kirjoitti:
ja uskovien varsinkin kuulostaa kyllä suustasi todella kamalalta. Ihmisiä on monenlaisia, ja kaikki perheet varmasti yrittävät tehdä parhaansa, on ne sitten ei-uskovia tai uskovia.
Uskovat ovat ihan tavallisia hmisiä, kyllä heidänkin lapsensa "kärsivät" murrosiän vaikeuksista, uhmaiästä jne.
Vain jonkun päähänpinttymä että kasvatus jätetään Jumalalle. Jumala on kodinpää, mutta kyllä se huolenpito on vanhempien yhdessä Hänen kanssaan.
Ruoka pitää ostaa kaupasta, syöttää kun ovat pieniä, vaatettaa, kuljettaa harrastuksissa jne.
Ihan samalla tavalla kuin muut tuhannet ja taas tuhannet perheet tekevät.
Ihmeellistä että helluntaliskoteja arvostellaan noin ankarasti, syytellen, tuomiten. Ja vain sen takia että elävät tavallista perhe-elämää, koska uskovat Jumalan kaikkivoipaan hyvyyteen.
Onko sinulla varaa arvostella uskovien perhe-elämää, elät siis itse hyvin täydlelistä elämää ja kavastusmetodisi ovat mitä maailman parhaita. Niin minäkin olen aina kuvitellut tekeväni, lastemme parhaaksi.puolestani. En tiedä onko varaa vai ei arvostella hellarikoteja, arvostelen tässä vain omaa laspuuden kotia, katson, että minulla on oikeus se tehdä.
Turha tässä on munkin pöyhiä menneitä, alkaa vain ahdistamaan.
>>>elät siis itse hyvin täydlelistä elämää ja kavastusmetodisi ovat mitä maailman parhaita - on ollut
puhun vain omasta kirjoitti:
puolestani. En tiedä onko varaa vai ei arvostella hellarikoteja, arvostelen tässä vain omaa laspuuden kotia, katson, että minulla on oikeus se tehdä.
Turha tässä on munkin pöyhiä menneitä, alkaa vain ahdistamaan.
>>>elät siis itse hyvin täydlelistä elämää ja kavastusmetodisi ovat mitä maailman parhaitamonenlaisia koteja. Itselläni ei ollut uskovaa kotia.
Isä keitti sahtia, äiti itki kun riita tuli yleensä aina kun humala oli siinä mallissa. Uhkaukset pyssylläampumiseta jne. olivat niin kamalaa kuultavaa.
Nyt kun saan luottaa Jumalan apuun, perheessämme ei ole koskaan lasten tarvinnut pelätä yllämainittuja asioita. Lapset ovat saaneet kasvaa turallisessa ja rakastavassa ympäristössä.
Uskoontulo oli mitä parhainta meidän perheessämme.
Itse tulimme aikuisina uskoon, joten ei ole muuta kuin positiivista sanottavaa meidän perheemme keskeltä. Enkä voi sanoa että itsellämme elämä olisi sitä ennen ollut mallikelpoista, kumpikaan ei kuppiinsa sylkässyt. Lapset ovat saaneet kasvaa ilman pelkoa, joka tänä aikana valtaa monenkin kodin. kotien kirjoitti:
ja uskovien varsinkin kuulostaa kyllä suustasi todella kamalalta. Ihmisiä on monenlaisia, ja kaikki perheet varmasti yrittävät tehdä parhaansa, on ne sitten ei-uskovia tai uskovia.
Uskovat ovat ihan tavallisia hmisiä, kyllä heidänkin lapsensa "kärsivät" murrosiän vaikeuksista, uhmaiästä jne.
Vain jonkun päähänpinttymä että kasvatus jätetään Jumalalle. Jumala on kodinpää, mutta kyllä se huolenpito on vanhempien yhdessä Hänen kanssaan.
Ruoka pitää ostaa kaupasta, syöttää kun ovat pieniä, vaatettaa, kuljettaa harrastuksissa jne.
Ihan samalla tavalla kuin muut tuhannet ja taas tuhannet perheet tekevät.
Ihmeellistä että helluntaliskoteja arvostellaan noin ankarasti, syytellen, tuomiten. Ja vain sen takia että elävät tavallista perhe-elämää, koska uskovat Jumalan kaikkivoipaan hyvyyteen.
Onko sinulla varaa arvostella uskovien perhe-elämää, elät siis itse hyvin täydlelistä elämää ja kavastusmetodisi ovat mitä maailman parhaita. Niin minäkin olen aina kuvitellut tekeväni, lastemme parhaaksi.Vaikuttaa siltä, että jos joku/jotkut uskaltautuvat antamaan omakohtaiseen kokemukseen perustuvia, uskovaisten näkemysten vastaisia näkökulmia asioihin, se halutaan ymmärtää heti yleistämisenä. Sit ihmetellään ku uskovia vain arvostellaan noin rankasti koko ajan. Ku uskovaisparkoja vaan syytetään ja tuomitaan!
Kyllähän sen nyt pitäisi olla selvää, että uskovaisista saisi puhua vain hyviä asioita. Kaikki muu on riidan haastamista.
Huonoja puolia ja kokemuksia ei saa ottaa puheeksi, ja uskovien omia sokerikuorrutettuja käsityksiä itsestään suhteessa ei- uskovaisiin, ei saa kyseenalaistaa.
Koska se on heti pyhien uskovien vainoa.
Kauheeta mustamaalaamista.
Marinaa.
KATKERUUTTA.
Tiedät varmasti itsekin, että todellisuudessa suurin osa uskovaisista ihan vakavissaan ajattelee uskovaisuuden olevan tae siitä, että perhe on hyvä ja tasapainoinen.
Uskova koti on keskivertouskovan mielestä ehdottomasti parempi paikka lapselle kuin ei- uskova.
"Uskova koti" on uskovien keskuudessa ihan oma käsitteensä, jolla on ihan oma merkitys, ja johon liitetään paljon pelkkiä positiivisia asioita. "Uskova koti" on asia josta uskovien keskuudessa puhutaan poikkeuksetta muita parempana, puhtoisena paikkana jossa lapsen on automaattisesti hyvä elää.
Jo pelkästään tästä ketjusta se ilmenee hyvin.
Ensin noiden pakollisten "ihmisiä-mekin-vain-ollaan" ja "ei-me-olla-mitenkään-muita-parempia"- nöyristelyjen jälkeen todetaan yhdestä suusta se 'fakta', että "mutta-kyllä-uskovassa-kodissa-on-kuitenkin-erityinen-siunaus"
ja "koska-uskovassa-kodissa-on-PyhäHenki-se-vaikuttaa-siellä-hyviä-asioita" sekä "jos-Jeesus-on-perheen-päänä-kaikki-menee-paremmin-kuin-jos-ei-ole".
Koskaan ei unohdeta muistuttaa niistä alkoholistiperheistä joissa tosiaan sitä sahtia juotiin eikä kenestäkään välitetty. Uskovien ajatusmaailma on joko/tai; se on joko uskovaisuus tai täydellinen rappio. Muita vaihtoehtoja ei ole, piste.
---
pst. muuten, asiaankuulumatonta:
"Uskovat ovat ihan tavallisia hmisiä, kyllä heidänkin lapsensa "kärsivät" murrosiän vaikeuksista, uhmaiästä"
Kuka päätti että murrosikä on yhtäkuin vaikeudet?- menee
PakanaF kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että jos joku/jotkut uskaltautuvat antamaan omakohtaiseen kokemukseen perustuvia, uskovaisten näkemysten vastaisia näkökulmia asioihin, se halutaan ymmärtää heti yleistämisenä. Sit ihmetellään ku uskovia vain arvostellaan noin rankasti koko ajan. Ku uskovaisparkoja vaan syytetään ja tuomitaan!
Kyllähän sen nyt pitäisi olla selvää, että uskovaisista saisi puhua vain hyviä asioita. Kaikki muu on riidan haastamista.
Huonoja puolia ja kokemuksia ei saa ottaa puheeksi, ja uskovien omia sokerikuorrutettuja käsityksiä itsestään suhteessa ei- uskovaisiin, ei saa kyseenalaistaa.
Koska se on heti pyhien uskovien vainoa.
Kauheeta mustamaalaamista.
Marinaa.
KATKERUUTTA.
Tiedät varmasti itsekin, että todellisuudessa suurin osa uskovaisista ihan vakavissaan ajattelee uskovaisuuden olevan tae siitä, että perhe on hyvä ja tasapainoinen.
Uskova koti on keskivertouskovan mielestä ehdottomasti parempi paikka lapselle kuin ei- uskova.
"Uskova koti" on uskovien keskuudessa ihan oma käsitteensä, jolla on ihan oma merkitys, ja johon liitetään paljon pelkkiä positiivisia asioita. "Uskova koti" on asia josta uskovien keskuudessa puhutaan poikkeuksetta muita parempana, puhtoisena paikkana jossa lapsen on automaattisesti hyvä elää.
Jo pelkästään tästä ketjusta se ilmenee hyvin.
Ensin noiden pakollisten "ihmisiä-mekin-vain-ollaan" ja "ei-me-olla-mitenkään-muita-parempia"- nöyristelyjen jälkeen todetaan yhdestä suusta se 'fakta', että "mutta-kyllä-uskovassa-kodissa-on-kuitenkin-erityinen-siunaus"
ja "koska-uskovassa-kodissa-on-PyhäHenki-se-vaikuttaa-siellä-hyviä-asioita" sekä "jos-Jeesus-on-perheen-päänä-kaikki-menee-paremmin-kuin-jos-ei-ole".
Koskaan ei unohdeta muistuttaa niistä alkoholistiperheistä joissa tosiaan sitä sahtia juotiin eikä kenestäkään välitetty. Uskovien ajatusmaailma on joko/tai; se on joko uskovaisuus tai täydellinen rappio. Muita vaihtoehtoja ei ole, piste.
---
pst. muuten, asiaankuulumatonta:
"Uskovat ovat ihan tavallisia hmisiä, kyllä heidänkin lapsensa "kärsivät" murrosiän vaikeuksista, uhmaiästä"
Kuka päätti että murrosikä on yhtäkuin vaikeudet?>>>>>Ensin noiden pakollisten "ihmisiä-mekin-vain-ollaan" ja "ei-me-olla-mitenkään-muita-parempia"- nöyristelyjen jälkeen todetaan yhdestä suusta se 'fakta', että "mutta-kyllä-uskovassa-kodissa-on-kuitenkin-erityinen-siunaus"
ja "koska-uskovassa-kodissa-on-PyhäHenki-se-vaikuttaa-siellä-hyviä-asioita" sekä "jos-Jeesus-on-perheen-päänä-kaikki-menee-paremmin-kuin-jos-ei-ole". - sanoo$
frihet kirjoitti:
En tunne yhtikästä "kiihkohelarikotia", joten valitan.
Älä kuitenkaan kymmeniä vuosia takasin ota, katos sillo minäkin sain selkääni luterilaiselta opettajalta, jolle tili piti tehdä vähemmästäkin epä raamatullisesta teosta ja suukin pestiin saippualla, enne ku ruokarukous sanottiin, jos oli tuhmia aamupäivällä puhuttu, et sellasia ne luterilaisetkin opit oli ja kasvatukset.------jos et ole meidän puolella, olet meitä vastaan---------
Tällä logiikalla ajattelee myös hurmahenkiset uskovat varsinkin äkkiherätyksen saaneet. Eikös ämerikän presidenttikin ole entinen juoppo ja äkkiheräs pelastukseen.
- Kartsa
sun kysymyksess. Kuka tohon ossaa kunnolla vastata.
- Anonyymi
Itse olen erittäinkin vapaasti "saanut" kasvaa kunnon hippiperheessä (tietysti erittäin kaukana minkäänlaisesta huumeiden käytöstä). Ja kyllä sitä lapsi alkaa jossain vaiheessa oireilla sellaisestakin "ismistä", jossa saa "vapaasti tehdä ihan mitä vain, minkä vain sydämessään tuntee oikeaksi" jos on kuitenkin pakko noudattaa vanhempien jokaista pientä omituista oikkua, eikä oikeasti saa valitakaan mitään itse. Minusta tuli varhain kunnon uskovainen, ja kesti vuosikausia, että uskalsin tulla "tulinpas uskoon - kaapista". Kyllä itse ainakin tarvitsen loppu elämäni ajan selvää struktuuria ja oikeat säännöt elämään, jotka ei ihan tunnista toiseen muutu jonkun muun mielipiteiden mukaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kunpa minä tietäisin
Olisipa minulla tietoa, siitä oletko sinä nainen kiinnostunut minusta, miehestä joka tätäkirjoittaa, vai olenko minä aiv282741- 1402597
- 1342164
Syitä välttelyyn
En ennen ole kokenut tällaista. Miksi vältellään jos on ihastunut vai onko se aina merkki siitä ettei kiinnosta?1162133Yksi päävastuullinen heitti lusikan nurkkaan.
Toivottavasti omaisuuden hukkaamiskielto tulee välittömästi.131850Purrasta tehty huoli-ilmoitus
Näin lehti kertoo https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/0f1cfaf0-d4e4-4a97-9568-c27b3199b0161591384Tiedätkö ketään toista jolla on sama kaivattu
Eli joka ikävöisi samaa henkilöä tällä palstalla? Tai muualla? Tiedätkö miten kaivattu suhtautuu tähän toiseen verrattu311216Miksi kaivattunne
ei pystynyt koskaan kertomaan tunteistaan? Teitkö oikean valinnan kun lähdit etääntymään? Kuinka kauan olisi pitänyt odo951204Pelottaa kohdata hänet
En tiedä jaksanko tai kykenenkö. Tuntuu jättimäiselle vuorelle kiipeämiseltä. Pitäisikö luovuttaa. Pitäisi. En jaksa nyt891162Olisin halunnu vaan tutustua
Ja kevyttä olemista... Mutta ei sitten. Ehkä mies säikähti, että haluan heti kaiken. 😅 Kävisi ihan sellainen kevyt meno381118