Kerron nyt kaikille yhtaikaa, että mun on pakko pysyä kuosissani. olen yksin, en mene sukulaisille vaivaksi. Ne elää omaa elämää. Puhelimet ja netti on keksitty. Ei munkaa tarvii istua käsi kädessä, pärjään sisulla ilman sitäkin, kun ei kerran oo kättä mihin kätösensä laittaisi. Antakaa nyt mun olla jo. Ja miettikää te eräät sanojanne, mitä mulle olette kehdanneet kirjoittaa 2.11 lähtien. Mä en ikinä kenellekään tuollaisia sanoja julki toisi. Ei teille muuta. Muille kilteille ja tstävällisille ihmisille KIITOS! Anne-Maria.
jotta ihmettely loppuisi
anne-maria.nalle9
182679
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 40 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olet joutunut kokemaan kohtuutonta käytöstä joidenkin taholta tänä vaikeana aikanasi. Ihmisiä löytyy joka junaan, kuten sanotaan, mutta onneksi sinulle on löytynyt enemmän tukijoita. Keskity heihin, niin jaksat pahimman ajan yli. Voimia ja jaksamista sinulle!
Olen havainnut 50-kymppisissä paljon valhetta ja vaillista totuutta.
KIITOS, olen likenut nyt mitä törkeinpiä juttuja, jopa että valehtelen poikani kuolleen, että saan huomiota, se koskee kovasti, mutta oon antanut olla. Tiedän jo että mulla on iso tukijoukko siellä, ja siitä kiitos kaikille.
hau ould aa juu?
tapauksissa on erittäin epätodennäköinen.
Mieti ennenkuin kirjoitat.
Kuullostaa tutulta ja omalta kohdaltakin olen aina joskus kohdannut kommentteihin, jotka eivät ole hyvien tapojen mukaisia. Tee kuten minä kirjoittele vain sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat asiallisia ja ohita sellaisten mielipiteet, jotka purkavat pahaa oloa nettiin. Pärjäile..
Kiitos, niin yritänkin parhaani olla niille vastaamatta. On nyt niin tyhjä olo. Tää seuraavat kaksi viikoa on pelkkää odottelua, kunnes mennään poikien kanssa hyvästeleen heidän veljensä ja minun poikani, silloin voin olla sekaisin sen jälkeen. Kiitos.
Kun ei ole kokenut koskaan noin suurta menetystä, niin vaikea lohduttaa.. Mutta anna itkun tulla ja sure surusi.. Vaikka olen huomannut sen, etteivät he ympäristöni ihmiset, jotka ovat lapsensa menettäneet, ole koskaan toipuneet kokonaan.. Kuitenkin he ovat pystyneet jatkamaan eteenpäin ja niinhän sinunkin on jaksettava jäljellä olevien poikiesi tähden.. Mutta ei sinun tarvitse peitellä suruasi ja epätoivoasi..
Aina autetaan, mutta pitää osata käyttäytyä myös itsekin, että osataan suhtautua oikein tilanteesi.
Kaikki tukee sua varmasti ja haluaa auttaa, mutta aiemmat kirjoituksesi on antanut aihetta epäilyihin ja siksi käytös on sen mukaista.
"Antakaa nyt mun olla jo." No ihan varmasti annamme.Annatko sinä meidän olla?
MÄ EN OO SUA HÄIRINNUT, ELLET LYMYILE PUSKISSA?
viestini tähän asiaan. Minulla ei ole rekattua nikkiä, syytätkö minuakin puskailemisesta, veikken ole ottanut mihinkään keskusteluun osaa?
lueppa uudelleen aloituksesesi!
Aloituksesi.
Miksi itse tänne asioitasi puitavaksi sitten tyrkytät??
anne.
Ajattele lastasi lintuna, ajattele häntä tähtenä taivaalla - hänellä on hyvä olla.
Halaus.
sinulle anne-maria.nalle9.
Koita olla vastaamatta noihin nikittömiin ilkeyksiin!
Täällä ei ole sympatiaa, ihmettelen miten olet jaksanut..kaikkea hyvää sinulle, ja te jotka ilkeilette menkää itseenne..en missään tapauksessa toivo teille samaa vaikkakin se teille hyvää tekisikin...
Sinulle anne-marie-nalle toivon jaksamista,. olen itse kokenut paljon samaa..en oman lapsen tähden vaan rakkaan ystävän...elämä on aina yllätyksiä täynnä, niin hyviä kuin pahojakin...lähetän rukouksen tuonne jonnekin vaikka en uskokaan....