Olen hyvännäköinen, hoikka, seksikäs, osaan pukeutua... Ujot miehet katselevat kauempaa ja sosiaaliset, hyvännäköiset ja rennot tulevat tekemään tuttavuutta.
Puhe-etäisyydelle päästäessä minusta tuleekin ihan toinen ihminen. Olenkin kömpelö sosiaalisissa tilanteissa, ujo, saamaton, arka, huonoitsetuntoinen, kokematon, hiljainen hissukka, jolla ei ole kavereita.
Tiivistettynä: suuret odotukset tuottavat pettymyksen. Ulkonäköni tuo minulle vaan lisää paineita olla sitä miltä näytän. Kauniit ihmisethän ovat yleensä niitä suosittuja ja hyvällä itsetunnolla varustettuja.
Koulussa esitelmöinnit jännittävät ja jännitän vielä enemmän kun ajattelen muiden ajattelevan aluksi "onpas tuo *** kyllä kivan näköinen" ja sitten "heh, taitaa vähän jännittää, miksi se puhuukin noin hiljaa...onko se nyt noin nyhverö.." ja sitten ajatukset ulkonäöstänikin karisevat.
Olen ollut koulukiusattu ulkonäköni takia ja nyt vuosien aikana rumasta ankanpoikasesta onkin tullut kaunis joutsen. Mutta kiusaamiset muistan vielä, ja itsetunto on vieläkin pohjalukemissa...
Muilla samantapaista, melko erikoista tilannetta?
Puhe-etäisyydelle päästäessä minusta tuleekin ihan toinen ihminen. Olenkin kömpelö sosiaalisissa tilanteissa, ujo, saamaton, arka, huonoitsetuntoinen, kokematon, hiljainen hissukka, jolla ei ole kavereita.
Tiivistettynä: suuret odotukset tuottavat pettymyksen. Ulkonäköni tuo minulle vaan lisää paineita olla sitä miltä näytän. Kauniit ihmisethän ovat yleensä niitä suosittuja ja hyvällä itsetunnolla varustettuja.
Koulussa esitelmöinnit jännittävät ja jännitän vielä enemmän kun ajattelen muiden ajattelevan aluksi "onpas tuo *** kyllä kivan näköinen" ja sitten "heh, taitaa vähän jännittää, miksi se puhuukin noin hiljaa...onko se nyt noin nyhverö.." ja sitten ajatukset ulkonäöstänikin karisevat.
Olen ollut koulukiusattu ulkonäköni takia ja nyt vuosien aikana rumasta ankanpoikasesta onkin tullut kaunis joutsen. Mutta kiusaamiset muistan vielä, ja itsetunto on vieläkin pohjalukemissa...
Muilla samantapaista, melko erikoista tilannetta?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mulla on just sama tilanne! Mä olen kaunis ja mulle on sitä monasti sanottukin, mutta olen myös ihan helvetin ujo! Miehet töllää ja joskus viheltääkin, mutta mä vaan olen niin törkeän ujo... Koulussaki just kaikki oli ensin ihan että vau, sitten ne hoksas että mä oon ujo enkä oikein osaa kevyesti jutella mistään...
Ja koulukiusattukin olin, ulkonäön takia, mua on haukuttu huoraks ja silleen... Toisaalta mä myös pukeuduin oman makuni mukaan, ehkä se johtu vähän siitäkin (mikä ei tee siitä yhtään hyväksyttävämpää, tai eihän sen ainakaan pitäisi, eihän?)
Mullaki on huono itsetunto ja mä oon välillä ihan tuppisuu ja nolottaa sillon ku päättää kerran elämässään avata suunsa ja sitten möläyttääkin jotain älytöntä...
Meille kai kävis se entisajan naisihanne, joka on kaunis ja pitää turpansa ummessa :D
Mä oon niin paljon ihmetelly, mikä estää mua puhumasta toisille ja niitä mulle - mun pari kaveria on sanonut, että mä näytän liian itsevarmalta ja isä sanoi että näytän jätkien mielestä suorastaan uhkaavalta, ettei ne uskalla tulla juttelemaan.
Mä tosin taidan olla sua jonkin verran nuorempi, kun oon vasta ysillä, ni et ehkei ole ihme vaikka vaan vanhemmat miehet osoittaa huomiotaan, kun ne omanikäset on vielä aika lapsia (en väitä ettenkö itse olisi) ja lapsellisia sellaisia.
Mut kyllä sä vielä varmaan tapaat ihmisiä, joiden seurassa sä pystyt helposti olemaan oma itsesi ja vapautumaan sikäli ettet koe juttelemisen olevan vaikeaa. Ainakin mä toivon sitä sulle :)
siis, ujous on "rumien" ihmisten "vaiva" pelkästään ja kauniilla ihmisillä sitä ei saisi olla?
kuulostat tosi pinnalliselta ja itserakkaalta tossa viestissäs. jos su ulkonäkös tuo sulle paineita, ni pitäskö asialle tehdä jotain?
Minä varmaan vasta kamala tapaus olen ihmisten mielestä, kun olen sekä ruma että ujo yhtä aikaa.
kauneus ja tyhmyys kulkee aika usein käsikädessä.
teennäinen kauneus ja tyhmyys saattavat kulkea käsi kädessä, eivät luonnonkauneus ja tyhmyys. Sitäpaitsi viestiketjun aloittaja sanoi kokeneensa koulukiusausta, ehkä siinäkin on jotain tullut opittua maailmasta :/
Noh en nyt tiedä onko kauneuteni niin luonnollista edes, meikillä ja hyvillä vaatteilla saa paljon aikaan...
Oli tosiaan vähän liian itserakkaan tuntuinen tuo aloitusviestini, mutta halusin vaan ilmaista asian selvästi.
En tiedä sitäkään, onko minulla edes keskivertoa ihmistä enemmän miehiä jotka haluaisivat tutustua...tuntuu vaan siltä, koska olen tottunut siihen ettei kukaan huomaa.
Onpas ihmisiltä taas tullut harvinaisen positiivista palautetta. Ketjun aloittaja tuskin tarkoitti sitä, että ujous olisi vain rumien ihmisten vaiva, vaan viittasi siihen psykologiseen asiaan, miten yleensä hyvännäköisiin ihmisiin automaattisesti liitetään positiivisia adjektiiveja tai ajatellaan heidän elämänsä olevan jotenkin helpompaa. Ujous, epävarmuus, saamattomuus ym eivät siis katso ulkonäköä.
Minulla on hieman samanlainen tilanne, paitsi että olen miespuolinen. Olen koulukiusattu ulkonäön ja ehkä myös huonon itseluottamuksen vuoksi. Aloin kuitenkin urheilemaan, treenaamaan ja pitämään enemmän huolta ulkonäöstäni. Naiset eivät onneksi tule minua kotoani hakemaan ja tekemään tuttavuutta, mutta esim. lukiossa kun joku nainen tuli juttelemaan, menin ihan kipsiin, en saanut kunnolla sanaa suustani, enkä saanut mitään mielenkiintoista keskustelua aikaiseksi. Moikkaamaan joskus onnistuin. Töissä sama taas toistui. :/ Melkein kaikkihan noita esitelmöintejä jännittävät, mutta minäkin jännitin tai ne pelottivat niin paljon, että useinmiten yritin välttää ne millä keinolla tahansa. Tai ei nyt ihan millä tahansa, mutta kyllä niitä oljenkorsia tuli käytettyä urakalla.
En tosiaankaan osaa sanoa. Itse en ole koskaan ollut erityisen kaunis, mutta ujo kylläkin. Olen myös kömpelö puheissani. Uskon, että kauneutta enemmän ihmisiä vetää enemmän puoleensa se asenne, joka ihmisestä huokuu. Esimerkiksi meikit, vaatetus, kampaus ja sellaiset asiat ovat signaaleja, jotka joko houkuttelevat tai eivät. Toisaalta jokaisella on oikeus näyttää siltä kuin haluaa. Ihmiset nyt vain olettavat, että kaunis ja kovannäköinen ihminen ei olisi ujo.
Itsevarmat ihmiset pitävät heidän tulkitsemiaan omia ominaisuuksia absoluuttisena totuutena. "Minä olen kaunis/mielenkiintoinen kaikkien ihmisten mielestä, koska olen itse sitä mieltä".
Rumaa sanoa, mutta osalle ihmisistä sinä olet tuikitavallinen massaan sekoittuja. Eikä siinä mitään huonoa ole. Ei kukaan voi miellyttää kaikkia. Makuja on satoja ellei tuhansia, niinpä se on täysi mahdottomuus.
On hupsua yleistää... Asia menee kuitenkin oikeasti niin, että mikä on jollekin miehelle jumalaisen kaunista, onkin jollekulle toiselle ihan latteaa/mitäänsanomatonta. Se on yksinkertaisesti fakta!
Mutta paljon parempi, että ajattelet asian noin kuin että ajattelisit sen toistepäin ("yhtään kukaan ei voi pitää minua viehättävänä"). Itsensä lievä yliarvioiminen on ihan tervettä välillä.
Joka tapauksessa, olen huomannut ihan saman asian. Kun on itsevarma ulkonäöstään, tulee käytökseltään paljon epävarmemmaksi, koska ottaa tilanteet selvästi vakavemmin. Juuri siksi, kun automaattisesti ajattelee olevansa huomionkeskipisteenä kaikkialla. Sen sijaan ne, jotka tuntevat itsensä melko huononnäköisiksi, eivät jännitä liikoja. "Tästä ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin" -ajattelua. Itseään huononnäköisenä pitävät tehostavat parhaan kykynsä mukaan hyvän henkisen vaikutelman antamiseen (on avoin ja reipas, jne.).
Juu, tottahan tuo on, että enhän nyt kaikkia voi miellyttää, sehän on selvä (edes ulkonäöllisesti).
"Kun on itsevarma ulkonäöstään, tulee käytökseltään paljon epävarmemmaksi, koska ottaa tilanteet selvästi vakavemmin. Juuri siksi, kun automaattisesti ajattelee olevansa huomionkeskipisteenä kaikkialla. Sen sijaan ne, jotka tuntevat itsensä melko huononnäköisiksi, eivät jännitä liikoja. "Tästä ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin" -ajattelua. Itseään huononnäköisenä pitävät tehostavat parhaan kykynsä mukaan hyvän henkisen vaikutelman antamiseen (on avoin ja reipas, jne.)."
Näin juuri, olisiko tuota voinut paremmin kuvailla!?
Täysin sama juttu! Aivan kuin olisin itse kirjoittanut. Paitsi että en ole kaunis ja seksikäs nainen vaan söpö/komea päällepäin itsevarma ja rento nuorimies.
minulla sama tilanne, tai no ei ihan. olin yläasteella hieman pyöreähkö (lue erittäin pyöreä)ja erittäin ujo rillipäinen tyttönen. sitten lukiossa alon laihtua koska kyllästyin vartalooni, ja sen aiheuttamiin itsetunto-ongelmiin. mutta vaikka olen nykyään ihan ok näköinen, tunnen vieläkin olevani se sama ujo, punastuva ja rumahko tyttö. kai se monien vuosien huono omakuva pysyy vielä monta vuotta päässä. ja tavallaan hyvä, en halluaisi olla niitä, jokta pitävät itseään misseinä :D
Niin tuttua tekstiä, ihan kuin olisin kirjoittanut tuon itse. Olen kaunis, se sanotaan minulle usein, tiedän omaavani kauniit silmät ja hymyn (jota pitäisi osata käyttää enemmän). Olen välillä todella epävarma ja ujo, kömpelö uusissa tilanteissa, enkä uskalla sanoa mielipiteitäni ja puhua muutenkaan asioistani. Ystävien seurassa olen rento, heitän juttuja ja pelleilen, mutta minun on vaikea tutustua ihmisiin. Varmaan suurin syy ujoon ja hiljaiseen minääni on huono itseluottamus. Pelkään että minulle nauretaan jos avaan suuni sanoakseni jotain. Olin vielä vuosi sitten hieman ylipainoinen, nyt kroppa on kunnossa, näytän hyvältä, mutta se ei itseluottamusta paljoa nosta. Mikä neuvoksi? Tapasin pari viikkoa sitten baarissa ihanan miehen jonka kanssa vaihdettiin numerot, käytiin treffeillä ja nyt seurustelemme. Baarissa, muutaman siiderin jälkeen olen rento, hehkun ja olen itsevarma, luultavasti hän ihastuikin siihen puoleen minusta. Nyt en jostain syystä osaa rentoutua uuden poikaystäväni seurassa. Hän on todella huumorintajuinen ja heittää koko ajan jotain juttua ja läppää mutta meikäläinen on jäykkä kuin tikku paskassa :/ Olen sanonut hänelle että olen aluksi varovainen uusien ihmisten seurassa mutta nyt pelkään että hän kyllästyy siihen etten pysty olemaan oma itseni vieläkään.. ja sehän ajaa siihen että yritän liikaa eikä avautumisesta ja rentoutumisesta tule senkään vähää mitään *blaah*
Onhan tämä vähän outoa vuodattaa tunteitaan täällä mutta jos joku ymmärtäisi ja haluaisi vaikka vaihtaa tuntemuksia niin olisi kiva.
Kaunis ujo tyttö saa kyllä ystäviä vastakkaista sukupuolta myöten.
Ujon mutta kivan näköisen pojan osa on karumpi. Miesten kun oletetaan olevan aloitteellisia esim. parinmuodostuksessa. Mutta kas, mikä wittu eteen, jos sattuukin olemaan hyvän näköinen, mutta sosiaalinen invalidi. Ei sellainen hermoheikko epämies ketään kiinnosta, kaikista vähiten vastakkaista sukupuolta.