Ennen avioon astumistani seurustelin 9 v. väkivaltaisen ja alkoholistisen miehen kanssa. Raittiina hän kohteli minua kuin kuningatarta, osteli lahjoja, oli paras mahdollinen mies, oli läsnä ja kuunteli mun iloja ja surujani. Mutta kun viinakausi iski, hän dokasi joskus 2 vkoa putkeen ja suuttu mulle mun huolestuneeni häntä kohtaan ja hakkas mua- heitti välillä ikkunasta 3 krs ulos jne sairaalakuntoon. Mut kun hän raitistui, hän itki ja aneli anteeksi. Mähän totta kai annoin anteeksi. Rakastin häntä todella paljon. Kunnes vika kerta tuli -hän löi minut tajuttomaks, heitti pöydän päälleni, niin että poskiluut ja takaraivo murtui ja soitettuani äidille tämä kutsui poliisit paikalle ja siskoni haki minut kotiin ja tekivät kaikkensa, että erosimme. No me erosimme lopulta puolen vuoden jälkeen. Senjälkeen olen seurustellu/ tapaillut miehiä tiuhaan tahtiin kunnes löysin sen oikean ja menin naimisiin.Jätin taakseni työpaikkani, kaverit, perheeni yms ja muutin keskelle ei mitään... Nyt ongelma on tämä: Nykyinen mies on aina töissä ja sen jälkeen metsässä. Olen ihan yksin. Näinä pimeinä syysiltoina olen ajatellut eksääni ja meidän hyviä aikojamme... Olen puhunut miehelleni, että huomais mua enemmän, hän yrittääkin. Mutta ei ole samanlainen kuin eksä... Kun kerron miehelleni murheistani,(isäni kuoli just) hän nyökkää vaan, ei o empaattinen.. Joskus silittää, siinä kaikki. Tiedän, että nykyinen on sata kertaa parempi kuin eksä, MITEN MÄ PÄÄSISIN EROON KAIPAUKSESTA? Mun ja eksän erosta on kolme vuotta, enkä tiedä ollenkaan mitä hänelle kuuluu jne... Kaipaan häntä kamalasti...Mitä mä voin tehdä... En mä voi nykyiselle kertoa et kaipaan eksääni??? Rakastan toki miestäni,mutta hänen rinnallaan en koe itseäni niiin rakastetuksi....
En ymmärrä itseäni
minäpä vain
4861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sitten osaisit ottaa nykyisen miehesi vähäeleistä rakkautta ja huolenpitoa vastaan. Anteeks vaan, mutta oletkohan vähän vajaa? ;)
Tunsitko sitten itsesi rakastetuksi kun exäsi oli lähes tappaa sinut useamman kerran?! Ei exäsi rakasta kuin itseään, etkö tajua. Kyse oli alistussuhteesta ja läheisriippuvuudesta, jota näemmä koet vieläkin. Tuo ei ole tervettä ja se sinun pitäisi itsekin ymmärtää. Koita nyt unohtaa ainakin tuo väkivaltainen hullu. Alkoholisti on alkoholisti vaikka voissa paistaisi. Valehtelu, katteettomat lupaukset ja vakuuttelu että lupaa muuttua, on alkoholisteille normaalia. Harvemmin se onnistuu ja erittäin harvoin jos koskaan, ihm9inen, joka on väkivaltainen, muuttuu. Joskus tulee se viimeinen isku, kun hän tappaa jonkun naisen silmittömän raivon vallassa. Ole onnellinen, että elät, että joudu pelkäämään ja häpeämään. elämä kenenkään alkoholistin rinnalla ei ole elämisen arvoista. Myös alkoholistin läheiset sairastuvat ja silloin ei aina pysty objektiivisesti katsomaan tilannetta, jossa elää. Mikä tahansa parempi kuin alkoholistin puolisona.
tullut tuosta läheisriippuuvuuden mahdollisuudesta ajatelleeksi. Olette hyvinkin oikeassa. Vissiin olen tottunut, et aina tapahtuu ja sattuu, pitämään kulissia, jne ja nykyiseni kanssa olen hämmentynyt, kun on rauhallista, omaa tilaa, jne...
Varmaankin ajan kanssa unohdan exäni. Aika ajoin olen ollut huolissani hänen juomisestaan, mutta nykyisen kanssa ollessani olen kyllä pikku hiljaa unohtanut hänet... Siltikin mietin joskus... Kiitos teille molemmille vastaneille ja taoitte minuun järkeä!! ;-)
hän ei ole sinun arvoisesi vaan vaarallinen alkoholisti. Pysyttele hänestä kaukana... Olet löytänyt paremman miehen nyt.Hän on turvallinen mies. T:Selvännäkijä