Ujous ei ole aina vain ”huono luonteenpiirre”, josta pitää yrittää kaikin keinoin päästä eroon. Monet todella ujot kärsivät sosiaalisten tilanteiden pelosta, joka luokitellaan sairaudeksi. Siis mielen ”sairaus”, josta on mahdollista päästä eroon. Toivottavasti kukaan ei nyt takerru tuohon sairaus-sanaan.
Itselläni on tuo sosiaalisten tilanteiden pelko ja olen saanut sitä varten lääkkeitä (Efexor). Käyn nyt myös terapiassa. Terapiaan on myös muita syitä, mutta monet ongelmani johtuvat pohjimmiltaan ”ujoudesta”. Lääkkeiden syöminen sinänsä ei ole mikään ratkaisu mielenterveysongelmiin, mutta se on usein hyvä alkuaskel kohti vapautuneempaa elämää.
Ajattelen, että lääkkeiden avulla voin kokea, minkälaista elämä voi olla ilman ikuista jännittämistä. Sen jälkeen on helpompi uskoa siihen, että pystyy ylipäänsä pääsemään eroon peloistaan, kun on kokenut elämää ilman pelkoa. Tietenkin haluan syödä nyt lääkkeitä ensisijaisesti siksi, että ne parantavat oloani huomattavasti, mutta pidemmällä tähtäimellä siihen on myös muita syitä. Haluaisin, että sosiaalisista peloista kärsivät saisivat tilaisuuden käyttää lääkkeitä ja olla jännittämättä. Tiedän itse, kuinka paljon jännittäminen rajoittaa elämää. Vaikka lääkkeet olisivat vain väliaikaisia, niistä voisi silti olla paljon hyötyä.
Tietenkään kaikilla ei ole mahdollisuutta päästä lääkärille ja lääkärit eivät välttämättä määrää lääkkeitä tuosta vain.
Ujous pilaa monen ihmisen elämän ja se on aika surullista.
Itselläni on tuo sosiaalisten tilanteiden pelko ja olen saanut sitä varten lääkkeitä (Efexor). Käyn nyt myös terapiassa. Terapiaan on myös muita syitä, mutta monet ongelmani johtuvat pohjimmiltaan ”ujoudesta”. Lääkkeiden syöminen sinänsä ei ole mikään ratkaisu mielenterveysongelmiin, mutta se on usein hyvä alkuaskel kohti vapautuneempaa elämää.
Ajattelen, että lääkkeiden avulla voin kokea, minkälaista elämä voi olla ilman ikuista jännittämistä. Sen jälkeen on helpompi uskoa siihen, että pystyy ylipäänsä pääsemään eroon peloistaan, kun on kokenut elämää ilman pelkoa. Tietenkin haluan syödä nyt lääkkeitä ensisijaisesti siksi, että ne parantavat oloani huomattavasti, mutta pidemmällä tähtäimellä siihen on myös muita syitä. Haluaisin, että sosiaalisista peloista kärsivät saisivat tilaisuuden käyttää lääkkeitä ja olla jännittämättä. Tiedän itse, kuinka paljon jännittäminen rajoittaa elämää. Vaikka lääkkeet olisivat vain väliaikaisia, niistä voisi silti olla paljon hyötyä.
Tietenkään kaikilla ei ole mahdollisuutta päästä lääkärille ja lääkärit eivät välttämättä määrää lääkkeitä tuosta vain.
Ujous pilaa monen ihmisen elämän ja se on aika surullista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
paikkansapitävä tiivistys. Ihan samaa mieltä olen.
Olet analysoinut tilanteesi mainiosti ja olet valmis tekemään töitä tavoitteesi eteen. Olet myös hakenut ulkopuolista apua. Hieno homma, varmasti onnistut!
Erinomaista jatkoa sinulle!
Peloista ei pääse eroon syömällä mitään pillereitä, näin ne vain piilotetaan tullakseen seuraavalla kerralla takaisin 2x pahempana. Älä usko sitä yhteiskunnan tuputtamaa paskaa. Ujous ei todellakaan ole mikään sairaus. Ei ole olemassa mitän yhtä ja ainoata oikeata luonteenpiirrettä mitkä kaikkien pitäisi omata. Se on pelkkä kulissi, mitä kaikki yrittävät näytellä, jotkut pillereiden voimalla jotkut ilman. Se on ihan sairasta.
En ymmärrä miksi kaikkeen haetaan lääkkeistä apua? No, ehkä siinä on monta monessa, mm. yhteiskunnan kovat arvot ja vaatimukset, medikalisaatio... Elämä on kivempaa ja helpompaa kun kaiken voi tehdä pienessä tokkurassa ja asioita ei tarvitse oikeasti kohdata.
Ujoutta ymmärrän ja sympatiaa tunnen. Eikö elämästä voisi kuitenkin saada mielekästä ilman kemiallista vahvistusta, mm. oikean ammatinvalinnan, ystävien ja asuinpaikan kautta?
Et vissiin ymmärtänyt lukemastasi tekstistä mitään...
Siinä puhuttiin ujouden lisäksi sosiaalisestafobiasta ,joka ei todellakaan ole sama asia kuin pelkkä ujous.
Kirjoitukseni ainoa pointti ei ollut se, että lääkkeet auttavat jännitykseen.
Ujous on luonteenpiirre, josta ei tarvitsekaan päästä eroon. Toinen asia on sitten se, mikä katsotaan ”vain” ujoudeksi. Omasta mielestäni jatkuva jännittäminen ja pelkääminen, joka vaikeuttaa paljon normaalia elämää ei ole mikään ominaisuus, joka pitäisi vain hyväksyä elämään kuuluvana asiana.
En koe itseäni mitenkään yhteiskunnan aivopesun uhriksi. En haluaisi jännittää sosiaalisissa tilanteissa, koska se tuntuu epämiellyttävältä. Siihen ei juuri vaikuta yhteiskunnan odotukset, vaikka eihän se tietenkään tunnu kivalta olla ”normien” vastainen. Ihan samalla tavalla, jos joku jää sairaslomalle töistä, hän luultavasti haluaisi taas olla terve ja palata töihin. Ihan vain sen takia, että terveenä on mukavampi olla, ei siksi että yhteiskunta sitä vaatisi.
Ja vielä niistä lääkkeistä. Ei ole mukavaa, jos ujous rajoittaa niin paljon sosiaalisia suhteita, että ystävien saaminen on melko hankalaa. Ja sitten yksinäisyydestä ja jännittämisestä seuraa lopulta masennus. Masentuneena ja yksinäisenä on vielä vaikeampi päästä ujoudesta eroon omin avuin. Aikomuksenani ei ole syödä loppuelämääni lääkkeitä, mutta eihän sitä voi koskaan tietää, kuinka käy. Mielestäni olisi kuitenkin mielekkäämpää viettää jokseenkin tyytyväistä elämää lääkkeiden turruttamana kuin maata neljän seinän sisällä masentuneena.
En on helppo sanoa EI EI EI lääkkeitä. Mutta niistä voi olla todellista apua. Itse olen päässyt niiden avulla pahimmasta yli ja sitten on mahdollisuus elää tasaisempaa elämää ilman lääkkeitä, kun on päässyt sellaisen kynnyksen yli. Näin ainaskin mulla.
Itse et ilmeisesti ymmärrä mitä ujous tarkottaa. Epävarmuus ja pelko sosiaalisissa tilanteissa nimenomaan kuuluu ujouteen.
Sillon ei ole ollut kyse ujoudesta vaan jostain ihan muusta.
valitettavasti jotkut ihmiset eivät tunnu ymmärtävän että ujous on luonteenpiirre eikä mikään sairaus. Ujoudesta ei pääse irti lääkkeillä.
No turha jatkaa kinaamista, ei se asiaa muuta.
Jopas osasitkin tehokkaasti leimata ujoja. "huono luonteen piirre" ja "sairas". Sosiialisten tilanteiden pelko kuulkuu ujouteen, mistään sairausdesta ei kuyitenkaan ole kyse.
Keä sä luulet autavasi tommosella leimaamisella? pikemminkin heikennät monen itsetuntoa tuolla.
Elämää rajoittava ujous, sosiaalinen fobia on ihan määritelty sairaus. Niin se vain on. Tutustu vaikka psykiatriaan.
Sosiaalisten tilateiden pelko on eri asia kuin ujous, vaikka myös ujouteen kuuluu tietynasteinen sosiaalinen jännittäminen. Se ei kuitenkaan "normaalina" rajoita ihmisen elämää ja ihmissuhteita. Jos tämä on epäselvää, kannattaa ihan oikeasti tutustua pyskologiaan, kuten edellinen kirjoittaja mainitsi. Ja siihen pääsee käsiksi ihan netissäkin jos ei jaksa opuksia lueskella.
Nyt täällä vaan viisastellaan turhaan termeistä. Alkuperäisellä kirjoittajalla on kuitenkin pointtia asiassaan.