enää edes satu. Ennen aina itkin kun joku loukkasi minua. Ja sitä tapahtui usein. Nykyään loukkaukset ovat sama kuin joku sanoisi päivää, niihin on niin tottunut. Oikeastaan joskus miettii, kuka minä oikeastaan olen, kun muut ovat minut niin selvästi määritelleet. Kukaan ei näytä tajuavan esimerkiksi sitä, ettei ujous ole sairaus eikä luonteenpiirre: se on tapa suhtautua uusiin asioihin. Se ei kerro siitä, onko ihminen iloinen tai mitään muutakaan.
Joskus mietin sitä, miksi ihmiset loukkaavat? Miksei voi vain olla hiljaa jos toinen ei miellytä. Eivätkö he ymmärrä sitä, että ihminen ei ole mikään kone, joka kestää kaiken. Tai eivätkö he tajua, että heidän loukkauksiaan on edeltänyt sarja toisten ihmisten loukkauksia. Minulle nuo kaikki ilkeät sanat ovat rakentuneet muuriksi ympärilleni.
Ja ongelmallista on se kierre, joka tästä muodostuu. Mitä enemmän loukkauksia, sitä torjuvammaksi tulen, ja sitä enemmän taas loukkauksia... Tyhmä, ruma, linnunpelätin, hissukka, outo, läski.. Noita olen vuosia saanut kuulla. Nykyään ulkonäköön liittyviä kommentteja ei enää tule, koska olen hemmetillisen työn tuloksena tehnyt itsestäni ns. sopivan näköisen ja joidenkin mielestä jopa hyvännäköisen, mutta silti nuokin pilkkasanat kaikuvat aina mielessäni.
Välillä tulee syyteltyä itseään, että olenpa minä huono etc. Mutta miksi ihmeessä? En ole täydellinen, mutta ikinä en pahaa toisille tee. Silti me, jotka annamme toisille ihmisille omaa tilaa rakentaa rauhassa heidän elämäänsä rikkomatta sitä typerillä loukkauksilla, olemme täällä valittamassa kohtaloamme. Minusta ei voi todeta muuta kuin että osa ihmisistä on yksinkertaisesti tyhmiä ja julmia. Sillä ajatuksella minä jaksan eteenpäin. Ihmisessä täytyy olla jotain vikaa, jos hän näkee suojattoman ihmisen ja kohtelee tätä kaltoin.
Joskus mietin sitä, miksi ihmiset loukkaavat? Miksei voi vain olla hiljaa jos toinen ei miellytä. Eivätkö he ymmärrä sitä, että ihminen ei ole mikään kone, joka kestää kaiken. Tai eivätkö he tajua, että heidän loukkauksiaan on edeltänyt sarja toisten ihmisten loukkauksia. Minulle nuo kaikki ilkeät sanat ovat rakentuneet muuriksi ympärilleni.
Ja ongelmallista on se kierre, joka tästä muodostuu. Mitä enemmän loukkauksia, sitä torjuvammaksi tulen, ja sitä enemmän taas loukkauksia... Tyhmä, ruma, linnunpelätin, hissukka, outo, läski.. Noita olen vuosia saanut kuulla. Nykyään ulkonäköön liittyviä kommentteja ei enää tule, koska olen hemmetillisen työn tuloksena tehnyt itsestäni ns. sopivan näköisen ja joidenkin mielestä jopa hyvännäköisen, mutta silti nuokin pilkkasanat kaikuvat aina mielessäni.
Välillä tulee syyteltyä itseään, että olenpa minä huono etc. Mutta miksi ihmeessä? En ole täydellinen, mutta ikinä en pahaa toisille tee. Silti me, jotka annamme toisille ihmisille omaa tilaa rakentaa rauhassa heidän elämäänsä rikkomatta sitä typerillä loukkauksilla, olemme täällä valittamassa kohtaloamme. Minusta ei voi todeta muuta kuin että osa ihmisistä on yksinkertaisesti tyhmiä ja julmia. Sillä ajatuksella minä jaksan eteenpäin. Ihmisessä täytyy olla jotain vikaa, jos hän näkee suojattoman ihmisen ja kohtelee tätä kaltoin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihmiset ympärillä eivät ole hyväntahdon lähettiläitä. Iskuja ja kovia sanoja tulee, tahtoi tai ei. Ihmisten suita ei pysty kokonaan tukkimaan, siksi on osattava puolustautua. Näinhän on eläinmaailmassakin.
Älä anna itsesi olla kynnysmatto muille. Arvosta itseäsi ihmisenä muitten joukossa, näytä muille, miten sinua saa kohdella. Näytä sisusi ja rohkeutesi. Muuten sua joku aina testaa ja koettelee.
Älä rupea uhriksi. Se ehkä on helpointa, mutta ei pidä mennä yli siitä, missä aita matalin.
Jos joku loukkaa sinua, kysy häneltä rauhallisen jämäkästi, että mitä hän sanoillaan tarkoittaa. Yleensä jo se auttaa, saat henkilön "luokalle" sanoistaan. laita hänet perustelemaan sanansa. heti paikalla, ei vasta huomenna. Älä päästä häntä kuin koiraa veräjästä. Perää oikeuksiasi.
Opettele, opettele, opit varmasti jämäkkyyttä!
Minäkin olen ihan samaa mieltä että ihmisellä ei ole kaikki okei jos pitää loukata toisia missään muodossa. Saavatpahan maistaa joskus omaa lääkettään jossain muodossa. Onneksi on keinoja välttää näitä tilanteita, paitsi jos se on virasto tai virkamies ihminen. Sitten pitää vaan antaa olla ja poistua kun voi. Valitettavasti kun se ei katso ammattiakaan jos joku ilkeilee. Unohdetaan lopulta inhat ihmiset.
Se että joku toinen sanoo jotain loukkaavaa ei kai yleensä ole henkilökohtaista... Vain sattuu olemaan kohdalla kun joku purkaa pahaa oloaan, peittelee omaa heikkouttaan/pelkojaan tai jotain... Yleensä heillä ei ole edes pintapuolista käsitystä ihmisestä jota loukkaavat. Ihmiset vain tapaavat antaa muille oikeuden määritellä arvonsa, mitä on arvoa loppujen lopuksi tuntemattoman mielipiteellä? Toinen voi loukata jos hänelle antaa vallan siihen, asioihin ei pitäisi jäädä kiinni vaan antaa lipua ohitse... Ei ehkä niin helppoa aina mutta...
Kerran kun joku loukkasi ( tai siis yritti, muttei ainakaan kovin hyvin onnistunut :D ) minua, katsoin häntä silmiin, hymyilin ystävällisesti, kiitin kohteliaasti samalla toivottaen hyvää päivän jatkoa ja palasin lukemani kirjan pariin... Tyyppi poistui vähin äänin tovin kuluttua...
juuri tuolleen pitää antaa takaisin yllättävällä tavalla, joka saa kiusaajan ymmälleen..
Heh... olen siis joskus tehnyt jotain oikeinkin... :D mutta joo tuon keksimiseen tosin meni tovi...
Ensikski ujous ei oo sairaus...mä oon ite tosi ujo, mut kehittäny itelleni niin kovan kuoren ettei muut huomais. Ennen muakin haukuttiin, läskiks yms. tuloksena oli anoreksia, josta onneks oon parantunu. Täytyy vaan opetella luottaan itteensä ja ettiä sellasia kavereita, jotka arvostaa sua. Tsemppiä sulle!!!