Meidän sij.lasten omaistapaamiset ovat olleet yleensä meillä kotona.Biol.vanhemmat halusivat ehdottomasti että ne olisivat meillä,koska kodikkaampaa kuin tukikeskusksissa ym.
Ok,niin varmaan mutta olen lopen kyllästynyt siihen että he ovat enemmän kiinnostuneita juttelemman niitä näitä meidän sijaisvanhempien kanssa kun lapsen kanssa.Lapsi yrittää hakea vanhemman huomiota,pyyttää leikkimään jne.mutta vanhempi kuittaa aina jollain takaisin,tai ei ole kuulevinaan lasta.Olen monesti ehdottanut että mitäs jos menisitte yhdessä ulos,tai lukisitte vaikka jonkun kirjan...piirtelisitte yhdessä jne.mutta ei..
Minä kiehun kiukusta kun tapaamiset ohi,olen kurkkua myöten täynnä vanhempien juttuja,tuntuu kun he hoidattaisivat itseään minulla.Minua ei suoraanasnoen kiinnosta pätkääkään heidän yksityisasiat!Kolotukset,unet,juorut...
Ketä varten näitä tapaamisia järjestetään???
Lapsi jää vaille sitä huomiota jota odottaa vanhemmiltaan,minä kahvitan vanhempia...ja odotan että tapaaminen loppuisi.
Aijon ehdottaa tapaamisia muualla kun meillä,mutta tiedän sos.työn
tekijän sanoavan että ensisijaisesti ne pidetään meillä.(ei kuluja heille?)
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia ja onko idiksiä miten tapaamiset olis hyvä toteuttaa?
(tapaamiset on oltava joko valvottuja tai meidän sij.vanhempien läsnä)
Ok,niin varmaan mutta olen lopen kyllästynyt siihen että he ovat enemmän kiinnostuneita juttelemman niitä näitä meidän sijaisvanhempien kanssa kun lapsen kanssa.Lapsi yrittää hakea vanhemman huomiota,pyyttää leikkimään jne.mutta vanhempi kuittaa aina jollain takaisin,tai ei ole kuulevinaan lasta.Olen monesti ehdottanut että mitäs jos menisitte yhdessä ulos,tai lukisitte vaikka jonkun kirjan...piirtelisitte yhdessä jne.mutta ei..
Minä kiehun kiukusta kun tapaamiset ohi,olen kurkkua myöten täynnä vanhempien juttuja,tuntuu kun he hoidattaisivat itseään minulla.Minua ei suoraanasnoen kiinnosta pätkääkään heidän yksityisasiat!Kolotukset,unet,juorut...
Ketä varten näitä tapaamisia järjestetään???
Lapsi jää vaille sitä huomiota jota odottaa vanhemmiltaan,minä kahvitan vanhempia...ja odotan että tapaaminen loppuisi.
Aijon ehdottaa tapaamisia muualla kun meillä,mutta tiedän sos.työn
tekijän sanoavan että ensisijaisesti ne pidetään meillä.(ei kuluja heille?)
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia ja onko idiksiä miten tapaamiset olis hyvä toteuttaa?
(tapaamiset on oltava joko valvottuja tai meidän sij.vanhempien läsnä)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei,
voin kuvitella turhautumisesi ennen kaikkea lasten puolesta, jos he ovat useita viikkojakin odottaneet vanhempien tapaamista ja sitten tapaaminen on enemmän aikuisten välistä kahvittelua ja tarinointia.
mutta... koita jaksaa ajatella, että ehkä juuri siksi nämä lapset sinulla on ,ettei heidän vanhempansa ole kyennyt näkemään lasten tarpeita ja olemaan lasten kanssa heidän tarvitsemallaan tavalla ja nämä tapaamiset (vaikkakin lapsen kanssa yhdessä olemisen aika on vähäinen) ovat ehkä ainoa tapa heille ilmaista rakkautta ja välittämistä lapsilleen eivätkä mahd. pysty muuhuun. Ja toisaalta itse ajattelen, että n. kerran kuukaudessa ei kovin paljoa ole, vaikka sitten kuuntelisin koko päivän toisen juttuja, jos muutoin tapaaminen kotona on lapselle luonteva ja vähemmän jännittävä tai muodollinen. Kyllähän me jo lähtiessä tiedettiin, että yhteistyö vaatii joustavuutta ja ymmärrystä ja pääasiahan lienee se, että he kuitenkin tulevat tapaamisiin.
Meillä oli ihan sama tilanne, aina kun vanhemmat tuli meille. Lasten kanssa viettivät aikaa, ehkä 15 min. Muodolliset halaukset ja tuliaiset lapsille ja sitten jo rupesivatkin kyttäämään, et onks kahvi valmista. Siinä ne lapset sit oli katottu. Onneksi meillä loppui vierailut, kun lapset kasvoivat ja voivat matkustaa itse bussilla vanhempien luo. Kyllä se on todella turhauttavaa. Minä ainakin yritin vetkutella mahd. pitkään sen kahvin tarjoamisen kanssa ja ohjasin heti vanhemmat lasten huoneisiin ja touhusin omia hommiani ikään kuin kiireisenä. Eihän meidän tarvis olla siinä mukana. Jos on jotain puhuttavaa lapsista, niin asiat voidaan käydä läpi vierailun päättyessä. Eikö niitä saa jättää keskenään edes sinun kotonasi, jos olet koko ajan kuitenkin lähettyvillä?
on 2-3 kertaa kuukaudessa,ja vanhemmilla omat ajat,4-5 tuntia kerrallaan.Kerran kuussa olis ihan ok.Mutta kun sos.työntekijä ei ole tarpeeksi jämerä vaan antaa vanhempien ylipuhua ja tekee päätökset sen mukaan,ei jaksa,uskalla väitellä,olla eri mieltä.
Olen yrittänyt vähentää tapaamisia.Tapaamiset oltava valvottuja,koska vanhempia epäillään vielä eri rikoksista lapsia kohtaan.
Lapsi tuntuukin olevan heille samantekevä.Niin se minusta näyttää.Ovat vaan kiinnostuneita lapsesta kun sos.työntekijä tai muita vieraita lähettyvillä.
Minua niin surettaa lapsen puolesta,joka on sen verran pieni että ei ymmärrä miksi vanhemmat ovat niin kylmiä lasta kohtaan ja välillä niin hempeitä.
Kyllä minä tiesin että tapaamisia vanempien kanssa tulee olemaan mutta luulin kuitenkin heidän tulevan koska lapsi heille tärkeä,rakas.
..kun lapset sijoitetaan...mut sosku on kyllä niin perillä meikäläisestä ,et varmaan provosoidakseen ottaa sellaset sijarit, jotka ite roikkuu koko ajan kahvipannun kanssa ja emme saa lastemme kanssa olla ja leikkiä juuri ollenkaan.Sitten varmaan kun siitä huomauttaa sijareille,et hei me haluttas olla lastemme kanssa tämä vähänen aika, oisko liikaa vaadittu?Niin kohta jo ilmestyy tapaamisrajoitus moneksi kuukaudeksi.....On se niin kummaa!
epäoikeuden mukaista tää lasten suojelu,nyt alkoi tosiaan vituttaan,anteeksi!
Sanoit et vanhempia epäillään noinkin raskauttavista asioista lapseensa nähden ja siltikkin on noin monta tapaamista kuukaudessa,siis hä!
Meille ei varmaankaan saada kun kerran kuukaudessa oleva tapaaminen.
Meiltä ei otettu lapsia pois jossa epäiltäisiin mistää lapsiin kohdistuneesta vakavasta pahasta.
Meillä päin vastoin parisuhde kärsi kun minulle äitinä tuli mielettömät äidin vaistot ja ei voinut mies milläänsäkkään enään kiinnostaa eli mulla oli hormonaaliset muutokset pahat...pari suhteesta tuli liian omituinen soskujen mielestä kun nukuimme eri huoneessakin ja lapselle se ei kuullemma antanut henkisesti normaalia kuvaa parisuhteesta...sellanen sosku meillä???
...asiaan.
minä Biovanhempi taas tapaamisella en kerta kaikkiaan haluasi olla sitä vähää aikaa kuin vain meidän lasten kanssa....mutta....kun sitten saa lukea asiakas papereista näin:
- Äitiä ei kiinnosta sosiaalinen kanssakäyminen hoitajan kanssa ja isässäkin on silloin havaittavissa jännittyneisyyttä.Kun isä käy yksin hän juttelee hoitajalle avoimesti asioitaan ja on rento.
Siis jospa teilläkin on tällaiset vanhemmat joista on kirjattu samantyylisesti ylös silloin kun lapsi on ollut laitoksessa sijoitettuna ensin.
Ja vanhemmat ovan tämän lukeneet ja ajattelevat sitten et se teidän kanssa rupattelu ja kahvistelu onkin se tärkeä asia jolla saa poitsit kotiin ja helpompi sitten purkaa huostassa pito!
Ottakaapa rehellisesti,avoimesti asia esille vaikka äidin kanssa ja kysykää suoraan miksi vanhemmat käyttäytyy niin teillä?
Minusta jotenkin tuntuu,jotta vanhemmillakin on tuskaa vain ja ainoastaan olla teidän sijareiden kanssa ja hirmuset halut olla lasten kanssa.
Koittakaa nyt ymmärtää jotta biovanhemmat on altavastaajia ja ovat yleensä niin nöyrinä asian kanssa jotta he saattavat tehdä virhe tulkintoja siitä mikä tässä nyt on se mitä haetaan jotta saa lapset joskus kotiin.Soskujen kanssa katsos kun on aikaisemmin tekemisissä on soskulla voinut olla omat arvot niin poikkeavat omistasi tai jopa nykyajan kasvatus periaatteista(vanha sosku)et vähemmästäkin menee sekaisin.
Esimerkkinä meillä on sosku sillä kannalla jotta rakkulavaiheeseen mennyt vaippaihottuma ei vaikuta lapseen mitenkään henkisellä puolella ja sanoo:- Ihohan paranee aina,mutta.plaap,plaap,eli puhuu ittensä pussiin.
Ruokailustakaan ei kanna huolta lasten suhteen.
Vittuili takas kun lapsemme laihtui laitoksessa silmiä nähden muutamassa kuukaudessa kun ei voinut syödä köntti-suolattua ruokaa ja muutenkin huonompaa kun kotona saanut,et KYLLÄHÄN lapsi syö tarpeeseensa ei siitä tarvi ollahuolissaan...kaikki laitoslapset ovat riutuneen näköisiä ja jopa mulatti lapsi on kalpea.....Hyi!Olisin iki-kiitollinen kun oltaisiin saatu sellainen sosku joka arvostaa lasten hoidon uusia tutkimuksia ja suosituksia eikä vanno ja vakuuta ennen vanhaasiin hoitoihin.
Sano sossul toi mitä kirjoitit, kyl se tajuu et vanhemmuus ei edelleenkään o löytynyt noille vanhemmille. Eli ei teen o pakko tavata niit teil kotona. Sano sossul ni se järjestää tapaamiset ensi-ja turvakodis ja siel o valvojatki kaupungin puolest. Mei toiminu näin jo monta vuotta. Jaksamista!
olen itse vanhempi ja valvotutu tapaamiset. voin kertoa että tuollainen valvottu tapaaminen on tosi kypsyttävä homma, mitään et saa tehda tai sanoa, jos otat lapsen syliin tai nauratte liian lujaa heti tulee kirjallinen palaute sossuille että tapaaminen huono. Hoitajan kanssa ei saisi jutella, vaikka lapsi on niin pieni ettei sen kanssa mitään voio vieläjutella, on totuttu olemaan yhdessä vapaammin, lapsi saanut leikkiä ja aikuset jutelleet, nyt yhtäkkiä lapsen pitäisikin ottaa aikuisen rooli ja pitää seutaa äidille aikuisella tavalla juttelemalla istuen pöydän ääressä!ei ymmärrä!
On varmastierillaisia valvottuja tapaamisia ja ovat varmaan tarpeen,meillä se tarkoittaa sitä että on oltava läsnä,lähellä lasta.On taattva lapsen turvallisuus ja koskemattomuus.Vanhempi saa halata lasta ja ottaa syliin jne.Valvoja vaan siinä,ikävä kyllä muistuttamassa vanhempaa mikä on sallittua,missä menee raja.Ei tässä mitään nipottelusta kyse,vaan ihan että esim:suudelmat pusuja,ei kieli suudelmia...
Joskus aikuisen puheetkin eivät ole lasten korville tarkoitettuja,ja silloin vain yritän itse vaihtaa "huomaamatta"puheenaihetta.
Minä olen kyllä ajatellut että en enään jaksa olla valvojana tapaamisissa,joskus ehkä mutta tuntuisi hyvälle että siinä olisi joskus esim.sos.työntekijä.Näkisivätpähän itse missä mennään.
Sijaisvanhempi ei ole sijoitettujen lasten vanhempien hoitaja.Valvotut tapaamiset tarkoittaa todellakin ammattiihmisen valvomaa tapaamista,esim.Mobileissa paikan omat työntekijät.Kotona tapahtuvat tapaamiset eivät ole virallisesti valvottuja jos niissä ei ole sossu paikalla,sijaisvanhemmilta voidaan vaatia vaikka kuinka paljon joustavuutta jos he vaan antavat kaikessa periksi lapsen parhaan nimissä.
Sekin on lapsen etu että sijaisvanhemmat voivat hyvin eikä heidän todellakaan tarvitse jaksaa kuunnella kenenkään jaarituksia monta kertaa kk:ssa.Lapsi tulee kokemaan uuden kotinsa turvattomaksi paikaksi jos sinne päästetään liian usein ikävässä kunnossa olevat biot,meillä on aivan selvä asia että tapaamiset on alusta asti olleet muualla kuin lapsen uudessa kotona.
Sossut on vastuussa järjestämään teille tapaamispaikaksi jonkin muun tahon kuin kotinne,ettehän te todellakaan jaksa tuollaista lisätyötä,asiat näkyy selvemmin matkan päästä.joten rohkeasti vaaditte heti seur.tapaamiseen virallisen paikan.Niitä kyllä löytyy ja siinähän sitten näkyy bion todellinen välittäminen kun ei välttämäti sitä kahvipaikkaa olekaan...se on itsestä kiinni miten haluaa järjestää.Meillä on niin että itse päätetään ketä meillä kulkee,ovi ei käy koko ajan.Ja on lasten parhaaksi.
Nyt joulukuusta tapaamiset järjestetään muualla kun meillä!Ai,että on helpompi olla!
Kiitos kaikille vastanneille!