Miksi ihmeessä muuten juuri syöpää vastaan taistellaan? Miksi yllättäen kuollaan sydän kohtaukseen tai aivoinfarktiin, eikä ole yhtään taisteltu sitä vastaan mitenkään?
Miksi juuri syöpää vastaan pitää muka taistella selviytyäkseen?? Enpä usko, että lähdön hetki on meidän itsemme määriteltävissä. Itse elän täysipainoista elämää välittämättä kahdesta eri syövästäni. Syön ja juon ihan normaalisti ja muutenkin elän ihan normaalia elämää. Enkä ole taistellut. Ensimmäisen syövän diagnoosista on nyt kulunut 6 vuotta, toisen 2 vuotta.
Miksi juuri syöpää vastaan pitää muka taistella selviytyäkseen?? Enpä usko, että lähdön hetki on meidän itsemme määriteltävissä. Itse elän täysipainoista elämää välittämättä kahdesta eri syövästäni. Syön ja juon ihan normaalisti ja muutenkin elän ihan normaalia elämää. Enkä ole taistellut. Ensimmäisen syövän diagnoosista on nyt kulunut 6 vuotta, toisen 2 vuotta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jotka eivät "taistele" ja niinpä syöpä saa voiton. Juuri tuo "normaalisti" eläminen on sitä taistelua!
Toisia loukkaavat ja toisia lohduttavat...
No elämähän on taistelua kehdosta hautaan. Välillä on tasasempaa ja kohta taas ollaan eturintamassa ainakin vakavan sairauden kohdatessa
ei voi voittaa! Mutta miksi antaa periksi? Tarkoitan tällä sitä, että vaikka sairastuu syöpään niin osa ihmisistä alkaa kirjoittaa testamenttiaan, osa jatkaa mahdollisimman "normaalia" elämää...
On tutkittu, että pitkäikäisten ( satavuotiaiden ) yhteinen tekijä on optimismi!
eikö he sitten ole "taistelleet" tarpeeksi syöpää vastaan?
Mutta talo palaa varmasti jos ei edes yritetä
Kyllä oma ( ja muistaakseni ihan tutkittu juttukin )asenteeni on, että positiivinen asenne auttaa.
Itse tappelen vastaan ja kovasti tappelenkin! Nautin jokaisesta päivästä ja jokainen uusi päivä antaa minulle entistä enemmän voimia.
Läheiseni sairastui myös syöpään muutama vuosi sitten, hänen asenteensa oli että se on menoa nyt... Ja tänäkin viikonloppuna vein kynttilän hänen haudalleen...