Minulla on 4-vuotias mäyräkoira (narttu), jonka tiedän ahdistelevan kissoja. Kolme päivää sitten hain perheeseemme 12-viikkoisen kissanpennun. Nyt tilanne on aivan kaoottinen. Lemmikkejäni ei voi pitää samassa huoneessa yhtä aikaa, sillä koira ilmiselvästi aikoo syödä uuden tulokkaamme. Syljenerittyminen lisääntyy, lipoo "huuliaan", pitää ajokoiran ajoääntä, sydän syskyttää ja hengitys käy ylikierroksilla. Onko mitään tehtävissä ? Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia ja varsinkaan onnellista loppua ? Vai olenko todellakin tehnyt jotain aivan idioottimaista uskoessani leimmikkieni vielä sietävän toisiaan ?
Voiko koiran kissaviha loppua?
Optimisti
8433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
meillä on 9v pystykorva joka on tappanut metsästysretkillä monta kissaaja sillä on jopa pyydetty villikissoja tarkoituksellisesti ja viime kesänä otettiin kissanpentu ja alku oli juuri tuollaista mutta viikon kova koulutus auttoi ja nyt ne leikkivät joka päivä eikä kumpikaan loukkaa toista edes vahingossa ja lopuksi menevät sohvalle nukkumaan peput vastakkain.että ole koiralle kova että se ymmärtää etta se ei ole sen ruuaksi tarkoitettu niin kyllä se siitä :o)
Sairas ja julma ihminen pyydystää "villikissoja" tuolla tavalla.
Ja olivat varmaan, kuten epäilen että yleensä asian laita on, naapuruston ihmisten lemmikkejä nekin "villikissat"...
kaupunkilaiset ottaa kesäksi kissoja tenavien iloksi ja kun syksy tulee niin sanotaan että parempisen sen täällä on kuin kaupungissa "tulis varmaan karvoja hienoon sohvaan" niin parempi kun jätetään se tänne."yli 5km talviasuttuun taloon" ja penikoidakin joku joskus kesänaikana kerkiää onneksi kaikki mökkiläiset ei ajattele samalla tavalla ja noidenkin lapset aikuistuvat ja ehkä ymmärtävät paremmin luontoa kuin vanhempansa "ainakin toivon niin" talvi on kissan pennulle liian ankara jos hiiriä ei ole paljon se kuolee nälkään kun ei ole pikkulintujakaan tavoitettavissa.
Jahdata nyt koiran kanssa kissoja.
Loukuta ja ammu tai piikitä, mutta koiran opettaa jahtaamaan ja raatelemaan kissoja, prrrrr.
Ja ne eivät muuten ole villikissoja, Suomessa ei ole villikissoja. Ne ovat villiintyneitä kotikissoja, kuitenkin ihan eri juttu siis. Ja ettei vaan olisi mukana todellakin mennyt naapurinkin täyskesyjä lemmikkejä...
Ja tommoiset kesäkissan ottajat/hylkääjät, ennemmin niille soisin kuoleman koiran raatelemana, kuin niille kissaparoille.
Suoraansanoen, itse en olisi uskaltanut ottaa kissanpentua, jos olisin jo etukäteen tiennyt koiran kiusaavan (pitävän kissoja saaliseläiminä) noinkin selvästi.
Esim. edesmennyt kissani vihasi muita kissoja ja en uskaltanut ottaa toista kissaa, vaikka olisin halunnutkin, koska pelkäsin, että se ei edes pentukissaa sulattaisi (yleensähän aikuiset eläimet hyväksyvät pennun, vaikka aikuisista lajitovereista/muista eläimistä eivät pidäkään). Sen sijaan kissani ei tuntunut koiria huomioivan mitenkään(ei pelkoa, ei vihaa) ja uskalsin sitten ottaa koiranpennun. Kaikki menikin ihan hyvin.
No, ehkä jonkinlainen "siedätyshoito" voi saada koiran lopulta hyväksymään kissan laumanjäseneksi, kunhan ette päästä niitä alkuaikoina olemaan keskenään valvomatta. Ehkä niistä ei tule koskaan ylimpiä ystäviä, mutta ehkä sitten ainakin sietävät toisiaan. Toivottavasti.
kyllä onnistuu kova koulutus koiralle ja teet kissan ahdistelusta koiralle kielletyn tempun niin että muistaa koko ikänsä näin meillä ja nykyään ovat hyviä kavereita
Meillä oli niin päin, että talossa oli jo pari iäkästä kissaa, kun koiranpentu tuli. Koira oli onnessaan kissakavereista, mutta kissat yrittivät raapia koiran atomeiksi. Nyt muutaman vuoden jälkeen ne ovat oikein kavereita keskenään.
Tämä vaatii pientä koulutusta. Olisi hyvä, jos voisit ottaa töistäsi tai opiskeluistasi viikon pari vapaata. Anna sitten eläinten olla keskenään, mutta puutu heti, jos koira aikoo käydä käsiksi. Pitele kissaa sylissäsi ja komenna koiraa kun se mustasukkaisena yrittää saada kissan sylistäsi. Vastaavasti älä unohda koiraasi vaan anna sille tavallista enemmän rapsutuksia ja hieman pidempiä ulkoilutuslenkkejä. Näytä koiralle, että uusi tulokas ei vie sen asemaa perheessäsi.
Kyllä tuosta ajan kanssa hyvä tulee. Muista, että sinä olet pomo eikä koirasi. Elätte siis sinun ehdoillasi!
Toivon, että asiaa kysellyt henkilö todellakin onnistuu totuttamaan koiran ja kissan toisiinsa, vaikka hieman epäileväinen olenkin, kun koira noinkin vahvasti tuntuu kissoja inhoavan.
Mutta minähän olenkin ikuinen pessimisti...