Kysyn teiltä palstan ylipainoiset keskustelijat, että kuinka yleistä on kiusaus juuri ylipainon ja ruumiinmuodon vuoksi? Tarkoitan kouluikää, eli tuollaista n. 7-15 vuoden ikää? Missä vaiheessa painon vuoksi kiusattiin eniten ja kuinka? Oliko se nimittelyä, kourimista, lyömistä? Harrastivatko sitä enemmän tytöt vai pojat? Kiusasivatko tytöt tyttöjä ja pojat poikia, vai joutuuko pyöreä ihminen kummankin sukupuolen silmätikuksi? Onko teidän mielestänne mitään sellaista tapaa, jolla ylipainoinen lapsi/nuori voisi välttää kiusaamisen?
Kiitos, jos joku viitsii vastata..
Kiitos, jos joku viitsii vastata..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olin koko ala-asteen ja yläasteen ajan reilusti ylipainoinen. Kyllä mä koin että ylipainon takia mua ei otettu niin helposti mukaan porukoihin. Lisäksi olin vielä todella ujo, mikä vaikeutti entisestään tilannettani. Missään vaiheessa kiusaaminen ei ollut fyysistä, lähinnä sellasta nimittelyä ja pojat erityisesti huutelivat joskus melko äänekkäästi. Kyllä ne sanat satuttivat mua todella syvästi, ehkä se oli osa syy jonkinlaiseen masennukseen, josta tosin olen jo selvinnyt. Laihtumisen myötä heikko itsetuntoni on vihdoin noussut ja olen tullut rohkeammaksi. Tosin edelleen pidän itseäni jotenkin huonona, mutta ehkä vielä jonain päivänä pystyn hyväksymään itseni tällaisena kuin olen.
Kaiken kaikkiaan olen huomannut, että lihavien kiusaaminen on hyvin yleistä. Ei tarvita välttämättä edes paljon sanoja, sillä katseet ovat usein kaikista satuttavimpia.
On hyvin yleistä koko peruskoulun ajan. Ja taitaa olla niin kipeä aihe ja tuoda ikäviä muistoja ettei paljon huvita keskustella.
Minulla on sellainen mielikuva, että ala-asteella kiusaaja oli hyvin usein ylipainoinen, ikäisiään suurempi. Hän sitten käytti fyysistä kokoaan pelotteena pienemmilleen ja yritti saada muut siten tanssimaan oman pillinsä tahdissa. Jenkit käyttävät tällaisesta henkilöstä termiä "bully". Reaktiona oli tämän henkilön välttäminen aina kun se oli mahdollista, jonka jotkut näyttävät kääntävän tänä päivänä koulukiusaamiseksi. Teini-iässä asetelmat sitten muuttuivat.
Minua ei kiusattu, mutta johtuu varmasti sana valmiudestani ja siitä että minulla oli paljon ystäviä. Olin semmoinen poikatyttö ,joka tuli kaikkien kanssa toimeen. Ylä-asteella lihavuus muuttui naiseudeksi ja muodoiksi, nyt taas lasten jälkeen lihavana ollaan.
Ainoastaan minua häritsi/häiritsee oma lihavuuteni.
Kouluaikana ollenkaan, vaikka todella lihava olinkin(120KG yläasteella)...mutta työelämässä jouduin kokemaan niin "työpaikkakiusaamista" kuin henkistä ja fyysistä väkivaltaakin. Eli aikuiset ne vasta julmia olikin...no onneksi se loppui aikanaan kun sain pyytämäni siirron toiseen työkohteeseen.
Oletko mies vai nainen? Nimittäin toi 120 kiloa yläasteikäisenä on paljon. Saitko helposti sen työpaikan? Ja kerroitko syyn miksi halusit vaihtaa toiseen työkohteeseen? Aika monella ei ole pokkaa mennä sanomaan että saisinko siirron kun täällä kiusataan lihavuuden takia.
Mua kiusattiin koko peruskoulun ajan ja kiusaajat oli aina poikia (itse siis olen tyttö). Se oli aina sellasta haukkumista, varsinkin yläasteella sain jatkuvasti kuulla olevani ruma ja läski. Mittani oli sillon 171/74.
Voin kyllä sanoa, että on ollut ihan saatanan vaikeeta oppia pitämään itsestään ja ulkonäöstään. Olen sairastanut masennusta vuosikausia, pidän itseäni vieläkin rumana ja ihmettelen, miten mun poikaystävä voi pitää mua kauniina ja seksikkäänä. Kaupungilla kävellessä en uskalla katsoa ihmisiä (varsinkaan miehiä) silmiin, koska pelkään, että ne haukkuis tai sais jotain "oksennusreaktioita". (Mua on joskus haukuttu kaupungilla läskiks.)
Joo-o. Oon nyt laihdutuskuurilla, haluaisin painaa 65 kiloa. Alimmillaan olen painanut 70 kiloa, enimmillään 95 kiloa (pahimpana masennuskautena pari vuotta sitten), nyt painan 72 kiloa.
Kyllä mä joskus jopa pidän itsestäni. Se tunne vaan kaikkoaa aina jonnekin. Mut en mä mitenkään häpeile itteäni tai vartaloani (et ei tarvi sääliä mun poikaystävää, et jopas se on ristin ittelleen hommannu). Tykkään pukeutua näyttävästi ja laittaa itteäni, mutta itsetunto vois olla vähän parempi... Huoh.
Kiitos rakkaat kiusaajani julmuudestanne! Ja vaikka onkin ihme, että olen vielä elossa, niin en anna teidän nujertaa itseäni, vaan aion taistella ja voittaa ongelmani. Nih. :)