Nyt se on sitten tapahtunut minullekin, joka aina on ollut sitä mieltä, että tasakymppi kriisit ovat keksittyjä juttuja. Onko kellään kokemuksia ja "selviytymis keinoja" ko. tilaan? Tunnen itseni lihavaksi vaikka en ole. Rumakin olen vaikka toiset sanovat toisin. Rinnat roikkuu ja vatsa senkun vain pömpöttää. Kuitenkaan tilanne ei ole niin kamala. TÄMÄ on kauhea tunne. Aloitin käymään salilla tunneilla ja kuntosali puolella oma ohjelmaa tekemässä. Siellä ensin arvostelevasti katselin ympärilleni ja huomasin ihan samanlaisia olevan muitakin. Mieheni sanoo, että ei sussa mitään vikaa ole. Mutta itse katselee aina kaikki erotiikka elokuvat ym. missä vain näkyy vähänkin paljasta pintaa. Kyllä siinä hukkuu viimeisetkin halut kun ajattelee, että nyt se vertailee mua. Olen sanonutkin sen, mutta hän sanoo, et ei se vaikuta mihinkään vaikka katseleekin elokuvia. Ennen ei ole moinen haitannut. Mua itseäni risoo, että saan pirunmoisia tilttejä kun hän katselee nuoria kauniita naisia. Missikilpailut ovat ihan kauhistu mulle jos ukko on kotona. Lähden vaikka lenkille tai jonnekin kun ottaa niin pirusti päähän kun toinen katsoo niitä silmät solmussa. Olen kuitenkin ajatellut, että mulla on kaikki hyvin. Ei ole taloudellisia huolia. On terve lapsi ja minusta tulee toukokuussa mummo, mistä olen todella innoissani. olen terve, mutta kun niin risoo välillä, et ei meinaa nahkaansa mahtua.Joskus kun ajattelen, et kun on liikaa tuolla ja liian vähän toisessa paikassa, et jos saisin niin paljon rahaa et menisin leikkatamaan silikonit ja sit rasvaimun. olisiko se sit parempi. Toisinaan kun näkee joitain vammaisia tai muuten sairaita niin oikein hävettää omat marinat. Mut minkäs teet kun on tälläinen "pälli". Kertokaa ihmeessä olenko ainut yksilö joka on tälläisessa jamassa. Jos olen niin mut saa lopettaa ennen toukokuuta.
Apua 40 kympin kriisi
HanneleL
1283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
..ihmettelen itsekin. Olen ollut eronnut sinkku. Siis erosin aika normaalin ikäisenä 30-jotain. Ilmoitin nettipalstalla ja sain kymmenittäin vastauksia. Sitouduin yhteen vastaajista. Tämä osoittautui kaikesta hyvästä huolimatta sillä tavalla potilaaksi, toipilaaksi, että erkaannuimme kun tämä (mies) suht avoimesti kertoi, ettei olekaan vielä toipunut ex-vaimostaan. Mitä siitä sitten. Aika tavanomainen kuvio. Hyvä, että erottiin, eihän olisi ollut kohtuullista kummallekaan jatkaa suhetta, jos minä nainen on ok ja tolpillaan ja mies kaikkea muuta, ja peräti toivoo exänsä palaavan takaisin. Minä välineenä, henkisesti.
Mutta kun ilmoittelin uudelleen netissä, kontaktimielessä ei vastauksia enää tullutkaan.
Sanamuodot olivat samat kuin puolta vuotta aiemmin. Palsta sama.
Ainoa ero oli se, että ikäni alkoi nelosella.