koskaan rakkautta? Itse aina oletin, että kun rakastun jne. että ottaisin tunteen ilolla vastaan, olihan siitä jo pienestä pitäen haaveillut. Aikaisemmin suhteissa oli ollut ihastusta, jota kai kuvittelin rakkaudeksi. Mutta sitten kun oikeasti rakastuin, niin se tunne oli niin voimakas ettei sitä oikeasti edes tajunnut. Tuntui siltä kuin menettäisi elämänsä hallinnan ja tällaiselle kontrollifriikille se oli kai liikaa. Pelästyin toden teolla niin voimakkaita tunteita toista ihmistä kohtaan.
Oletteko
paenneet
81106
0Äänestä
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mäkin pelästyin. Oikeastaan en ole muuta tehnytkään kun paennut tunteitani, koska yhden suuren pettymyksen jälkeen en ole muuhun pystynyt. Olisi hienoa, jos sen voisi unohtaa mutta en ole tähän mennessä voinut. Ikävä juttuhan se. Mutta kaipa sitten jonain päivänä...
..korviani myöten rakastunut ja pakenen tosiaan sitä, koska se tekee semmosta mullistusta mun sydämessä.
olen niin rakastunut, että väliin mietin onko tää unta vai oonko tulossa hulluksi, ei tiennyt tällästä rakkautta olevan olemassakaan. Tekee mieli vaan paeta, kun tää tuntuu niin epätodelliselta ja pakko melkein paeta, kun minulla on jo oma perhe, enkä halua rikkoa sitä...en tosiaan uskonut että tälläistä tunnetta on olemassa ja luulin että rakastan miestäni, mutta väärässä olin.
Lähdin tosiaan karkuun. siitä tulikin ero ja harmittaa jälkeenpäin, vaikka tiedän ja luulen että tunne taisi olla yksipuolinen.
vapaaseen mieheen. Ei tarvitse paeta, vaan kaikki on avointa. Ketään ei loukata, se on tuhat kertaa parempi.
Hyvin sanottu!!! Tuntuu nykyään olevan tosi paljon näitä toisten liittoihin sekaantujia ja pettäjiä nää palstat pullollaan,eikö vapaita enää löydy:)?
Jo pienestä lapsesta lähtien mulla on ollut kyky rakastaa aika paljon. Nyt olen sitä hautaamassa joltain osin koska se ei auta ketään. Se osa jää tekemään työtään vai jääkö.
Mutta nyt on järki voittamassa. Jää se sinne syvimmälle, se kaikki tunne. Karkuun pitää lähteä, jos jompikumpi vain on varattu. Ollaanhan me sentään ihmisiä-