Eka uhri olin mä. Mä olin lihavanpuoleinen kun olin kolmosella. Mutsi painosti minuu laihduttamaan. Mä stressaannuin siitä ihan sikanaan, ja sorruin syömään karkkia ihan hirveesti. Ja lihoin lisää. Ja mutsi sai mut melkein aina kiinni ja huus ja raivos, että etkö sä likka tajuu että sä lihoot??? Ja stressaannuin ja masennuin lisää ja söin lisää... OLIN 10WEE!!! Ja nyt tuloksena on reilut 10 kiloa ylimääräistä. :( Kamalinta siinä oli se, kun se meni kertoo mun sukulaisille mun ongelmasta.
Nyt uhrina on mun pikkuveli. Hän on 11 wee ja 43 kiloo ja 145 cm. Se valittaa kuinka "hän on niin läski" vaikka kasvaa vielä yms. Mutsi sanoo että joo joo, kyllä sulla on tota ylimääräistä, yms. että vähennät vaan syömistä ja liikut paljon lisää. Kuuntelin vierestä ja nostin metelin: Ville kasvaa vielä, eikä se mikään läski ole yms!!! Huusin ja kiljuin, mutta en maininnut painostamisesta mitään.
Mun pikkuveli sitten selittää kuinka se on niin läski ja läskin näkönen (vaikka sillä on ihan sulonen pömppis eikä ylimääräsitä missään muualla.) Ja sit se valittaa kuin sen reidet on niin läskit (kateeks vaa käy, kuinka ihanat sen sääret on. Ohuet ku mitkä)
Että mä syytän vaan (okei, mussakin on vikaa, mut) mun mutsii mun ylimääräisistä, kun mä niin stressaannuin pienenä sen laihdutuspainostuksista.
Mutsi oli itte nuorena anorektikko ja se varmaan toivoo että mä oisin samanlainen?!?!?! Mitä mä teen?
Nyt uhrina on mun pikkuveli. Hän on 11 wee ja 43 kiloo ja 145 cm. Se valittaa kuinka "hän on niin läski" vaikka kasvaa vielä yms. Mutsi sanoo että joo joo, kyllä sulla on tota ylimääräistä, yms. että vähennät vaan syömistä ja liikut paljon lisää. Kuuntelin vierestä ja nostin metelin: Ville kasvaa vielä, eikä se mikään läski ole yms!!! Huusin ja kiljuin, mutta en maininnut painostamisesta mitään.
Mun pikkuveli sitten selittää kuinka se on niin läski ja läskin näkönen (vaikka sillä on ihan sulonen pömppis eikä ylimääräsitä missään muualla.) Ja sit se valittaa kuin sen reidet on niin läskit (kateeks vaa käy, kuinka ihanat sen sääret on. Ohuet ku mitkä)
Että mä syytän vaan (okei, mussakin on vikaa, mut) mun mutsii mun ylimääräisistä, kun mä niin stressaannuin pienenä sen laihdutuspainostuksista.
Mutsi oli itte nuorena anorektikko ja se varmaan toivoo että mä oisin samanlainen?!?!?! Mitä mä teen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sun äitis ei ole tainnut vielä parantua anoreksiastaan.
Sun veljes ei ainakaan ole lähelläkään lievääkään ylipainoa, susta en voi sanoa, kun en tiedä mittoja.
Kuitenkin se on hyvä, että sä itse tiedät mikä on homman nimi...älä mene mukaan äitisi laihdutus hömpötyksiin ja kerro veljellesikin äitisi anoreksiasta.
Voisit käydä koulusi terveydenhoitajalla juttelemassa tästä asiasta, niin jospa terkkari varaisi teille perhetapaamisen missä hän keskustelisi ja vois saada äitisikin uskomaan, ettei teidän tarvi laihduttaa.
Vanhemmilla velvollisuus on huolehtia lapsien hyvinvoinnista, ihan sama onko lapsi läski vai anorektikko, pitää puuttua asiaan ennen kuin on myöhäistä.
Tuskin äiti halua että tyttärestään tulee joku 150 koloinen läski. Ja koska alaikäinen ei osa vielä itse ajatella mitä on parasta sen kannalta, niin vanhemmilla on velvollisuus puuttua asiaan. Ja en usko että karkkien syöminen on terveellistä, tai muutenkin suotava. Omani vanhemmat eivät valittanen paljonko karkkeja minä ja veljeni söimme, tuloksena on se että minulla on joka ikisessä hampaassa reikä, ja veljelläni on nyt sokeritauti. Paino ongelmia minulla ei ole, mutta olisin vain iloinen jos vanhempani huomauttaisivat asiasta ennen kuin olisi myöhäistä.
Onpas äidilläsi tosiaan kummallinen käsitys kasvatuksesta. Juuri tuollaisella menettelyllä saadaan aikaan anorektisia lapsia ja pahimmassa tapauksessa pysyviä henkisiä vahinkoja. Äitisi taitaa ajatella, että hänen oma statuksensa kärsii jos on "lihavia" lapsia. Isäni on ihan samanlainen. Itse olen varsin tyytyväinen itseeni, mutta ottaa kyllä "hieman" päähän kun isä välillä heittää mm. sellaista kommenttia, ettei voi lähteä mun kanssani mihinkään kun saa hävetä silmät päästään... Kun koulumaailmakin on mitä on nykyään, niin lapsille olisi todella tärkeää tuntea, että kelpaa edes omille vanhemmilleen sellaisena kuin on.
Minulle vanhemmat viimevuoden puolella huomauttivat, että olen vähän ylipainoinen, mitä sai minua ajattelemaan. Sanoin ei sipseille ja kokikselle, ja rupesin harrastamaan liikunta, samalla laihduin 5kg. Nyt mahdun hyvin farkkuihin, ja muutenkin on parempi olo. Kiitos kuluu vanhemmille.
Meilä naapurissa asuu oikea läskiperhe, isä, äiti ja kaksi tytärtä, kaikki varmasti yli 150 kiloisia. Tytär (opiskelee veilä yläasteella) mahtuu juuri ja juuri hissiin. Niille äiti ei puhunut varmasti mitään laihduttamisesta, kun on itse samanlainen läski. Mutta ihan sama mulle...
Pitäisikö 11-vuotiaan kasvuiässä olevan laihduttaa? Ei todellakaan.. 150 kg on ehkä hieman eri juttu kuin 45 kg,että järki käteen !
Äitihän tässä tapauksessa on täysin vinksahtanut. Se on eri asia jos lapsilla oikeasti olisi paino-ongelmia, mutta kun nämä ovat kaukana siitä. Puhukaa sille naiselle järkeä ! Onnea matkaan !
Niin, mä oon ylipainoinen, sen myönnän itsekin. Otin itseäni siis niskasta kiinni ja jo 3 kiloa pudonnut. :)
Mitat siis nyt tällä hetkellä 164,5/74.
Toi surullinen88...!!!