Olen 2,5 vuotiaan lapsen yh-äiti ja kärsinyt syvästä masennuksesta jo noin 3 vuotta. Olo on vain niin vetämätön ja totaalisen mielenkiinnoton kaikkea kohtaan....olen koittanut lisätä liikuntaa ja muuta sisältöä elämääni, mutta mikään vaan ei tunnu auttavan. Ennen sain sentään nukuttua öisin ja päiväuniaikaan, nykyään vain pyörin sängyssä ja AHDISTUN!! Mä oon tosi tottunut tähän ahdistukseen ja yksinäisyyteen, mutta tätä on jo kestänyt niiiiin kauan, etten tod. enää tiedä, kauan jaksan.
Neuvokaa mua, pliis! Mitä mä voin tehdä? Lääkkeitä en halua syödä.
Neuvokaa mua, pliis! Mitä mä voin tehdä? Lääkkeitä en halua syödä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=690&posting=22000000020973215&view_mode=flat_threaded
Hae apua älä turhaan pelkää lääkkeittä, sillä monet ystäväni syö monenlaisia lääkkeittä.Jotkut syö mahakipuun, jalkakipuun miksei myös "mielikipuun"Itselläni oli tosi kova kynnys syödä lääkkeittä pahaan oloon,mutta huomasin että pelkäsin aivan turhaan.Mene lääkärille ja kerro tunteesi.Itsekkin olen tilannut "mieli lääkärille ajan" ensviikolle.Apua kannattaa hakea ihan turhaan kärsiä monta vuotta ahdistuksesta.Tämä on minun mielipiteeni.
päästäksesi kuntoon. Jos (kuten ilmeistä on) se vaatii lääkkeitä, niin otat ne.
Itsestään ei tilasi varmastikaan tuosta kohene. Käy nyt hyvä ihminen vaikka terkkarissa kertomassa vaivoistasi.
Ihan jo lapsesikin takia,
Hei, samalta tuntui 1,5 vuotta sitten, enkä halunnut lääkkeitä, mutta tulin siihen pisteeseen että on pakko tehdä jotain, ja suostuin kevyeen lääkitykseen. Arvaa kuinka mukavaa oli parin viikon päästä kun huomasi että elämä alkoi hymyileen. Ei kannata pelätä. Jouduin sittemmin nostamaan lääkitystä ja nyt kokeilen pudotella määrää. Sinulla on lapsi ja oikeus nauttia tästä hetkestä. Älä anna masennuksen viedä aikaa, vaan nauti elämästä, mitä siitä jos ottaa pillerin tai pari päivässä. :-)
Kuin tuossa aiemmin kirjoitettiin, niin lääkkeistä saattaisi olla hyvinkin apua. Terapiakin ammattilaisen kanssa helpottaa yleensä suuresti, siellä vaan pitää rohkeasti yrittää kertoa asioista mitkä painaa mieltä. Terapeutit on yleensä ammattitaitoisia, ymmärtää pitkälti mistä on kyse.
Toki ystävienkin kanssa voi näistä asioista jutella, mutta siinä on omat hankaluutensa. Se saattaa mennä semmoiseksi keskinäisen voivottelun kerhoksi, tai sitten ystävältä tulee sellaisia neuvoja että ylös, ulos ja lenkille tms. Tälläiset keskustelut saattavat vain pahentaa oloasi.
Lääkäriin rohkeasti!
Voimaa toivottaa Borat S.
pelottaako duuniin meno kun muksu täyttää 3, vai mikä maksaa. Älä tee mitään mikä ei huvita, älä miellytä ketään, valitse elämän tapasi muista piittaamatta. Lue Luukas 11:27
apua. Hae kiireesti apua ammattiauttajilta,ja lääkäreiltä.hopi hopi.Kyllä elämä alkaa luistaa kun saat lapsesi isommaksi.Apua tarvitset.
Vastauksienne motivoimana varasin tänä aamuna ajan lääkärille, katsotaan nyt sitten mitä se poikii...
Olen lykännyt tätä lääkärille menoa, vaikka on tässä epätoivossa aina silloin tällöin mielessä pyörinytkin. Jotenkin vaan tuntuu, että tavallaan luovuttaa elämässään kun hakee apua. Että jokaisen pitäisi omin voimin selvitä elämässään...
Toisaalta on siis helpottunut olo, kun tietää että on aika varattuna, mutta samalla masentaa enemmän kuin koskaan aiemmin, on todella surkea, 'huonon ihmisen' olo...