Mitä muita keskustelyryhmiä löytyy? Jippiin sivut on suljettu ja uudistetut sivut on tuhottu tehokkasti:
-maksullinen keskustelu
-totutut nimimerkit on myyty maksua vastaan ensimmäiselle
-huono luettavuus ja haku
-lopputulemana huono keskustelun taso.
Niin, muita paikkoja tämän saitin lisäksi?
-maksullinen keskustelu
-totutut nimimerkit on myyty maksua vastaan ensimmäiselle
-huono luettavuus ja haku
-lopputulemana huono keskustelun taso.
Niin, muita paikkoja tämän saitin lisäksi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minäkin huomasin, mun nimimerkki oli myyty, joten en viitsi enää käydä siellä.
Sic transit gloria mundi.
Taisi vähän kato käydä...
etkä pääse edes maksamalla mukaan. Ei harmita ;-}
Siirry valokuva nettiin siellä on ystävä.
Digikuvaajat ovat lähteneet http://www.digicamera.net 'in foorumiin, joka on suurin Suomessa kuvauksesta keskusteleva yhteisö 850 rekisteröityneellä käyttäjällä ainakin jos suuruutta mitataan sivujen lataamisella. Filmikameraihmiset ovat valinneet http://www.valokuva.net 'in, jossa on 750 rekisteröitynyttä. Aukea.net on esitellyt yli 700 tekijää. Useimmat aktiiviset kuvaajat lienevät kaikissa. Pienempiä keskustelupaikkoja on DVD Plaza Forums, sekava muropaketti.com ja tämä Suomi24:n keskustelupaikka. Maailmalla paras paikka lienee http://www.photo.net/ sekä Sinun kamerasi omat keskustelualueet.
Paras asiantuntemus löytyy sfnet.harrastus.valokuvaus.digi ja sfnet.harrastus.valokuvaus sekä vastaavista englantilaisista keskustelualuilta. Tietenkään ei tule unohtaa satoja valokuvaukseen keskittyneitä sivuja tai erilaisia faq –katekismuksia.
Mielestäni Jippiin keskustelualueen sukellus alkoi, kun digiuskovaiset aloittivat paikan valloittamisen. Parhaat suomenkieliset digikuvausoppaat on kirjoitettu 50- ja 60-luvullä. Uusissa oppaissa käsitellään tekniikkaa, mutta unohdetaan kuvaamisen olennaisin asia: valokuvaus.
Olen seurannut jo pitempään kirjoituksiasi Heimo, kiitos, että jaksat näin pitkiä ja asiantuntevia tekstejä tuottaa.
Tekniikka kuuluu kuvan ottamiseen ihan samalla lailla kuin itse kuvan sisältökin. Tekniikasta keskustelua on turha vähätellä ja väheksyä. Kamerallahan ne kuvat otetaan vai mitä?
Tekniikasta on vain niin helppo keskustella, kun on konkreettisia lukuja ja yksiselitteisiä testituloksia.
Kuvan visuaalisesta voimasta ja sommittelun alkeista ei sitten olekaan helppo virittää keskustelua, vaatii aikamoista rohkeutta lähteä analysoimaan perinpohjaisesti kuvia. Aukea.netin kuvista kirjoitetaan kovin harvoin sattuvia analyysejä, virkkeen kahden heitot eivät näitä analyysejä ole. Sulkimen painamisen hetkellä pitäisi sekunnin murto-osassa muistaa monta kymmentä asiaa. Jollei näitä ole sisäistänyt refleksinomaisesti, niin eipä onnistu kuvan ottaminen halutulla tavalla.
Kuvan sommittelun sääntöjä löytyy kymmeniä, säännöt pitää tietää, jotta niitä osaa rikkoa. Olen ostellut ulkomaisia fotolehtiä usean vuoden ajan lähinnä niistä löytyvien kuva-analyysien takia. Suosittelen lämpimästi muillekin!
Netissä harvoin kukaan sanoo kauniisti ja se tuntui todella mukavalta.
Olen insinööri ja minun on helppo puhua aukoista ja polttoväleistä, mutta vaikea sanoa, miten jotain kuvaa pitäisi parantaa. Olen viime aikoina katsonut paljon vanhoja Fotomanilla otettuja kuvia, joissa abiturienttimme on tarhantyttö. Teknisesti kuvat ovat surkeita, mutta 376 x 284 mustavalkoisesta pisteestä löytyy paljon enemmän tunnetta kuin nykyisistä kuvistani. Olympos UZ oli ensimmäinen digini, jossa kuvien tasoon ei juurikaan vaikuttanut kameran ominaisuudet vaan oma näkemyksen puute. Parhaana kuvanani pidän edelleen laatikkokameralla Isästäni ottamaa kuvaa: Isä istuu kalliolla ihan keskellä kuvaa, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja ylivalottaa kasvot. Sellainen oli lapsuuteni maailma.
Lasten kasvettua on jäänyt aikaa lukea valokuvauskirjoja ja lehtiä (minustakin on hienoa lukea ulkolaisia valokuvauslehtiä) ja aikaa on enemmän kuvaamisellekin. Kuvaamista oppii parhaiten keskustelemalla kuvista kavereiden kanssa. Kasvotusten uskaltaa sanoa jotain toisen kuvasta, mutta minä en ole koskaan uskaltanut kommentoida Aukea.netin tai muualla näytettäviä kuvia.
Kuvatessani konemaisesti katson kohteen reunat, jotta mikään sopimaton ei pääse törröttämään kuvattavan päästä, katson pysty- tai vaakavuorasta esineestä kuvan suoruuden, siirrän kohteen kultaiseen leikkaukseen ja yritän rajata oleellisen ympäröivästä maailmasta. Valmista kuvaa katsoessa huomaa, että kaiken olisi voinut tehdä paremmin. Siinä on kuvaamisen viehätys.