Olen kahden-kolmen viimeisen kirkkoreissun aikana seurannut joitakin vl-perheitä, jotka ovat lastensa kanssa jumalanpalvekuksessa.
Alku on mennyt ihan hyvin, mutta sitten lapsi (esim 2-vuotias) on väsähtänyt ja alkanut kiukutella, pyöriä tms. Aivan normaalia! Yleensä siinä vaiheessa lähdetään lapsen kanssa pois, tai rauhoitellaan lasta jotenkin ja yritetään pitää mielenkiintoa yllä jollakkin...
Näissä muutamassa vl-perheissä tilanne on kuitenkin ollut sivullisiakin ahdistava. Lapsi on pakottamalla pakotettu hiljaiseksi, usein isä supisee hyvin uhkaavasti korvaan tai puristaa tiukasti syliin. Lapsi on kamalan ahdistuneen näköinen, ja joskus huutaa entistä enemmän, ja isä puristaa entistä enemmän...
Näyttää siltä, että kyseessä on jonkinlainen valtataistelu, joka pitää sisällään vähintäänkin henkistä väkivaltaa. Usein fyysistäkin.
Ehkä on sattumaa, että nämä ovat osuneet juuri vl-perheisiin, mutta olen miettinyt, että ry:n seuroissa lasten on kenties osattava olla erityisellä tavalla hiljaa, kun heitä on niin paljon, ja siksi tiukka kuri on välttämätöntä. Mutta entä jos se ei onnistu? Jos lapsella on esim ADHD eikä hän kerta kaikkiaan jaksa keskittyä ja olla paikallaan?
Sivullisena tekisi mieli joskus puuttua, kun lasta pidetään väkivalloin penkissä ja ahdistus on käsikosketeltava. Kyllähän saman ongelman kanssa taistelevat kaikki kirkkovieraat, mutta mielestäni ei-vl:t antavat lapsen vähän liikkua, tai yksinkertaisesti lähtevät pois.
Alku on mennyt ihan hyvin, mutta sitten lapsi (esim 2-vuotias) on väsähtänyt ja alkanut kiukutella, pyöriä tms. Aivan normaalia! Yleensä siinä vaiheessa lähdetään lapsen kanssa pois, tai rauhoitellaan lasta jotenkin ja yritetään pitää mielenkiintoa yllä jollakkin...
Näissä muutamassa vl-perheissä tilanne on kuitenkin ollut sivullisiakin ahdistava. Lapsi on pakottamalla pakotettu hiljaiseksi, usein isä supisee hyvin uhkaavasti korvaan tai puristaa tiukasti syliin. Lapsi on kamalan ahdistuneen näköinen, ja joskus huutaa entistä enemmän, ja isä puristaa entistä enemmän...
Näyttää siltä, että kyseessä on jonkinlainen valtataistelu, joka pitää sisällään vähintäänkin henkistä väkivaltaa. Usein fyysistäkin.
Ehkä on sattumaa, että nämä ovat osuneet juuri vl-perheisiin, mutta olen miettinyt, että ry:n seuroissa lasten on kenties osattava olla erityisellä tavalla hiljaa, kun heitä on niin paljon, ja siksi tiukka kuri on välttämätöntä. Mutta entä jos se ei onnistu? Jos lapsella on esim ADHD eikä hän kerta kaikkiaan jaksa keskittyä ja olla paikallaan?
Sivullisena tekisi mieli joskus puuttua, kun lasta pidetään väkivalloin penkissä ja ahdistus on käsikosketeltava. Kyllähän saman ongelman kanssa taistelevat kaikki kirkkovieraat, mutta mielestäni ei-vl:t antavat lapsen vähän liikkua, tai yksinkertaisesti lähtevät pois.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tällaiset ihmiset, joilla on niin ahdasta, että suurennuslasin kera seurailevat vl:ien asentoja kirkonpenkissä ja vieläpä tekevät omia johtopäätöksiään ja yleistyksiään yhdestä ihmisryhmästä.
istumaan hiljaa paikoillaan kuuntelemassa 1-1,5 tuntisia saarnoja keskiviikkoisin yksi ja sunnuntaisin kaksi. Maakunnallisia" -ym seuroja on silloin tällöin ja ne kestävät päiväkausia aamusta iltaan (jopa 8 saarnaa päivittäin).
Siksi vl-lapset pitää pakolla opettaa istumaan hiljaa penkissä.
Ainakin toimitalollamme ja kirkoissa lapset usein menevät jopa puhujien luokse;)
Oikein huvittaa monesti seurailla, kun ne taatiaiset, pienet polvenkorkuiset taivaantaimet kuljeskelevat siellä suu messingillä kuin Naantalin aurinko ja useimmiten ilmeisen tyytyväisenä, kun on taas uutta seuraa ja saa vähän esiintyäkin. Ja puhujasedän ympäristö tunuu olevan erityisen mielenkiinnon kohteena.
voi olla ihan oikeaa asiaakin.
Ja varmaan olis itse kenenki hyvä pysähtyä välillä ajattlemaan, että millä tavalla kohtelemme lapsiamme.
Joskus on ihan hyvä itse pysähtyä vl:nä ja ajatella tätä avausta syvemmin, että miten paljon siinä on asiaa.
Ja olisko minulla varaa tarkistaa vähän tätä asiaa, että miten kohtelen omaa lastani. Onko se uskovaisen lähimmäisen rakastamista, kuin itseään.
Lapsihan on suurin Jumalan valtakunnassa Jeesuksen opetuksen mukaan.
Ei se voi olla kuitenkaan hyvä asia, jos väärän tavan tai minkä yleensä väärän hyväksyy. Ja siitä ei ole hyvät seuraukset koskaan.
ei ole korjattavaa...siitä veljet tai siskot oikein sanoivat...
Lapset pakotetaan kuuntelemaan toinen toistaan tylsempiä (ainakin lapsille) ja pidempiä saarnoja imeväisistä saakka. En ole vielä kuullut esim neljävuotiaasta lapsesta joka nauttisi saarnojen kuuntelusta 9.00 - 19.00 välisen ajan..
Muistan, että meillä kotona isä moralisoi joskus seurahalujen vähäisyydestä. Kilttinä poikana minusta tulikin ahkera seuroissakävijä.
Menevätkö ne puhujat jopa lastenkin luo, vai vain päinvastoin? Lapset katsovat puhujaa kuin.......?
Kyllähän pikku taivaan enkelit vielä mukavasti seuroissa kulkevat. Mutta kouluikaäisten kans voi olla jo pikkasen vaikeampaa. Kyllähän taustalla on se että pikkupakolla lapsia kuljetetaan seuroissa, yritetään saada jäsenet pysymään todella ahdasmielisessä yhteisössä. Vanhempien arvovallastakin voi olla kysymys. Toisten uskovaisten vanempien silmissä on hyvä näyttää kunnollista perhettä.Mutta veikkaan että 50 vuoden kuluttua vl lestadiolaisia on kourallinen suomessa ja ulkomailla. Säännöt on käsittämättömiä. Hiusksia saa kähertää mutta meikata ei saa. Pikku asia mutta järenköyhä.
niin tuota, ilmeisesti kysyit vakaumuksellisen taustan, kun tiedät kuka vl ja kuka ei??