Olen ollut kotiäitinä kohta 10 vuotta. Lapsia monta....Ensin rikkoutuneesta väkivaltaisesta perheestä pelastin, ilman lainausmerkkejä, lapseni...rakensin OMAN kodin meille...sitten taisteltiin kun isä yritti puukoin, katon kautta, väkivaltaisesti sisään...nukuin vuoden kotiavaimet yöpäydällä....jätimme( jätettiin) isän alkoholin/alkoholismin oven taa...aina pidin lapsista huolen,alkuaikoina pelonsekaisin tuntein kun piti juosta rappukäytäviä pitkin nyytti kainalosa karkuun....Mikään ei koskaan ollut minulle tärkeintä kuin se, että lapseni eivät joudu kärsimään. Lähestymiskieltohakemus hylättiin, vaikka todistamassa olivat poliisitkin. 2 vuoden kärsimys päättyi mustelmien ja katkeneiden hampaiden jälkeen lapsieni isän kuolemaan. Kiitoksia vain tuomarille joka antoi vapauttavan päätöksen lähestymiskiellolle sen perustella, että on normaalia uhakailla kuolemalla "äänitysten perustella, että on normaalia kuunnella kun uhataan hukuttaa ja tappaa". Koko 2 vuotta oli tuskaa minulle ja kahdelle lapselleni. Lapsilla vuosieroa 1v 3 kk.
Koko tämän ajan joudin elämään ja tarkkailemaan eläämäni, suojelemaan lapsiani, pesemään pyyykit uudelleen sen jälkeen kun exä kävi ruiskuttamassa vastapestyille pyykeille sinappia/ketsuppia katon kautta.
Jos emme olisi olleet kotona silloin kun hän heitti palavan tupakan postilaatikon kautta eteisen matolle, tai jos emme olisi olleet kotona silloin kun väkivaltaisesti yritti kotiimme. Onneksi naapurit olivat silloin valppaita, kiitos heille :)
Joku ajattelee, miksi VEIN LAPSENI ISÄLTÄ.
Minä sain lapsiemme kastepäivästä 10 tunnin jälkeen ilmoituksen, että "häivy kodista, tuon sinne uuden naisen". Sanoin vain, että anna puoli tuntia aikaa, älä tuo ketään sinä aikana.
Hullunkurisinta oli, että asunto oli minun, mutta lapsiamme säästäen pakkasin tärkeimmän ja otin nyytit kainaloon.
Poliisien kanssa sain tärkeimmät lastenhoitotarvikkeet takaisin ja jotain omiakin, uusi nainen oli siellä silloin myös.
Olin silloin hiljaista naista, vaikka olis ollut aihetta kovaääniseenkin keskusteluun. Poliisit sanoivat, että hyvä kun soitit apuun, ei koskaan olisi tuosta puukonnäyttäjästä tietänyt että olisit hengissä selvinnyt.
Tähän väliin ja sinne sun tänne mahtuu paljon asioita, kyyneleitä, onnea, epätietoisuutta ja toivoa.
Tänä päivänä, näen vieläkin painajaisia joskus entisestä elämästä, mutta osaan olla kiitollinen siitä mitä minulla on nyt.
Nykyään naimisissa, lapsia lisää, onnellinen mutta tiedän, että menneisyyden haamut ovat takanani aina.
Jos joku haluaa vaihtaa kokemuksia saa jättää tietoja.
Koko tämän ajan joudin elämään ja tarkkailemaan eläämäni, suojelemaan lapsiani, pesemään pyyykit uudelleen sen jälkeen kun exä kävi ruiskuttamassa vastapestyille pyykeille sinappia/ketsuppia katon kautta.
Jos emme olisi olleet kotona silloin kun hän heitti palavan tupakan postilaatikon kautta eteisen matolle, tai jos emme olisi olleet kotona silloin kun väkivaltaisesti yritti kotiimme. Onneksi naapurit olivat silloin valppaita, kiitos heille :)
Joku ajattelee, miksi VEIN LAPSENI ISÄLTÄ.
Minä sain lapsiemme kastepäivästä 10 tunnin jälkeen ilmoituksen, että "häivy kodista, tuon sinne uuden naisen". Sanoin vain, että anna puoli tuntia aikaa, älä tuo ketään sinä aikana.
Hullunkurisinta oli, että asunto oli minun, mutta lapsiamme säästäen pakkasin tärkeimmän ja otin nyytit kainaloon.
Poliisien kanssa sain tärkeimmät lastenhoitotarvikkeet takaisin ja jotain omiakin, uusi nainen oli siellä silloin myös.
Olin silloin hiljaista naista, vaikka olis ollut aihetta kovaääniseenkin keskusteluun. Poliisit sanoivat, että hyvä kun soitit apuun, ei koskaan olisi tuosta puukonnäyttäjästä tietänyt että olisit hengissä selvinnyt.
Tähän väliin ja sinne sun tänne mahtuu paljon asioita, kyyneleitä, onnea, epätietoisuutta ja toivoa.
Tänä päivänä, näen vieläkin painajaisia joskus entisestä elämästä, mutta osaan olla kiitollinen siitä mitä minulla on nyt.
Nykyään naimisissa, lapsia lisää, onnellinen mutta tiedän, että menneisyyden haamut ovat takanani aina.
Jos joku haluaa vaihtaa kokemuksia saa jättää tietoja.
Vastaukset 4
Vanhimmat
onko se lähestymiskielto noin vaikea saada? voi ei. me ei sit varmaa koskaan saada olla rauhassa.
Itse sain pelkkien tekstiviestien (uhkailujen)avulla. Vuosia sain uhkailuja, itsemurhauhkailuja ja jopa sukulaiset joutuivat "terroristin" maalitauluksi. katksei kuin kananlento kun menin viestit näyttämään poliisille. Mies ei edes saapunut oikeuteen, olin yksin siellä lapseni kanssa ja huom! Astui kielto välittömästi voimaan. Tsemppiä perhehelvetissä kamppaileville, apua löytyy kun vain sitkeesti sitä pyytää.
kehtaatte moittia islamilaisia.. heh heh
en ole vastaavia tapauksia ole koskaan kuullut medän suvuista vaikka ollaankin islamilaisesta maasta päin vastoin.
Tutulta kuulostaa..Mutta mulle myönnettiin tais siis exmiehelle asetettiin vuoden lähestymiskielto joka kyllä auttoi.2 kertaa yritti rikkoa kieltoa mutta soitin heti poliisit.Tässä oli musta moka suomen laissa,mun sana ei riittänyt että mies oli vaanimassa vaan poliisin ois pitänyt nähdä itse teossa.Mies ajeli ohi ja pysähtyi aina toviksi.Poltti autossa tupakkaa ja kyttäsi.
Lupasi tappaa lapset mun nähden ja lopuksi mut.
Käsiksi muhun pääsi vain kaksi kertaa,2 katkennutta kylkiluuta ja murtunut käsi.
En käsitä kuinka sellaseen tilanteeseen jouduin,vähän vähältä se liusui ja vasta pitemmän ajan myötä tajusin että jotain pahaa meille oli sattunut.
Vihasimme toisiamme.
Joskus oli rakkauttakin ja kolme lasta teimme.
Mikä ajoi siihen pisteeseen että mies vihaa vaimoaan ja hakkaa juovuksissa ja uhkaa tappaa?
Olen yrittänyt aikani ymmärtää mutta enää ei tarvitse.Mies ei pidä lapsiinsa yhteyttä enkä ole sitä yrittänyt väkisin.
Myös minä näen vielä varsinkin jos elämä ahdistaa, painajaisia exmiehestä joka jahtaa ja haluaa tappaa.
Voimia alkuperäiselle,olet ollut urhea!