Naapurin auton takapenkin selkämystä koristaa hymy-ilmeinen kukkatyyny, ihan varta vasten turvaistuimessa istujan iloksi siihen laitettu, ja se taas herätti ajatuksia.....
Jos pienen lapsen lähimuisti on heikko, ja hän syystä tai toisesta tapaa etävanhempaansa harvoin, olisikohan unohtamisen ehkäisemiseksi ja siten tapaamisten helpottumiseksi apu etävanhemman norm. kokoisista kasvokuvista, jotka olisivat arjessa mukana esim. kuvana tyynyssä, autossa ja sängyllä, tauluna lattiarajassa, pehmokuvakirjana, ruokailualustana, jopa lautasenpohjakuvana.. jne? :)
Älkää naurako, ajatus tämäkin. En kyllä tiedä, haluaisinko itse syödä muusia ja nakkeja exän naamalta :D
Jos pienen lapsen lähimuisti on heikko, ja hän syystä tai toisesta tapaa etävanhempaansa harvoin, olisikohan unohtamisen ehkäisemiseksi ja siten tapaamisten helpottumiseksi apu etävanhemman norm. kokoisista kasvokuvista, jotka olisivat arjessa mukana esim. kuvana tyynyssä, autossa ja sängyllä, tauluna lattiarajassa, pehmokuvakirjana, ruokailualustana, jopa lautasenpohjakuvana.. jne? :)
Älkää naurako, ajatus tämäkin. En kyllä tiedä, haluaisinko itse syödä muusia ja nakkeja exän naamalta :D
Vastaukset 9
Vanhimmat
meillä on valokuva kehyksissä jota voi katsella.. mutta kuka sen exän naamaa haluaa jokapuolella nähdä?
Ajattelin alle kolmivuotiasta (ellei jopa vanhempaakin) lasta, jolla on kontakti etävanhempaansa esim. vain joka toinen viikonloppu (myös paljon matkustelevan ydinperheen vanhempi).
Valokuva jossain hyllyllä, jota katsellaan silloin kun joku muistaa nostaa lapsen sitä katselemaan ei aja sitä asiaa mikä minulla oli mielessä.
Noh, ehkä ajatukseni oli hiukan tuulesta temmattu, tai sitten se ei auennut.....
En uskonutkaan että kukaan eronnut haluaisi käsiätaputtaen sisustaa kotinsa exän kuvilla, mutta jos se helpottaa pienen lapsen elämää ja eroahdistusta ja tuo turvallisuudentunteen.........
Meillä lapset kyllä katselevat isänsä kuvaa, kun ikävä vaivaa. Helpotusta tuo myös sähköpostin tuomat kuvat, se vaan vaatii akitiivisuutta, että niitä tulee lapselle luettua niitä viestejä.
Kaksi vanhinta on halunnut isän kuvan sänkyjen viereen.
Tietysti itsekin jaksan niitä kuvia katsella, kun ei ole taustalla mitään riitaista eroa, mutta en usko, että voisin eron jälkeenkään kieltää lapsilta isän kuvan pitämistä näkyvillä. Ehkä ei ihan joka seinällä tulisi pidettyä, mutta siellä lasten huoneissa kyllä voisi hyvinkin olla.
Kaikille niille, jotka vielä haikailevat exän perään, sopisi exän koko kuvalla varustettu pussilakana, siinä sitten voisi exän kanssa nukkua kaikki yöt.. ja juu, voisihan sen lapsen ottaa viekkuun, että pääsee hänkin molempien vanhempien kanssa nukkumaan.. :D
Ja niille, jotka eivät voi sietää exää, voisi sopia vaikka exän kuvalla varustettu vessapaperi..
lautanen ei ehkä hyvä, vaikka exä voikin näyttää hyvältä lihapulla nenässä, mutta jos itse siitä lautasesta söisi, vaikka olisi lemppariruokaa, eihän sitä voisi loppuun syödä, kun sitten se exä sieltä lautasen pohjalta tuijottaisi..
Lapsille taas voisi toimia hyvin, "syöppä nyt ruokasi, niin kukapa siellä lautasen pohjassa sitten on iloinen.."
hih :)
Aaaah! Kietoutua exänkuvalliseen fleecepeittoon päivätorkkujen ajaksi!
Vielä pidemmälle ajatusta voisi viedä... Andy Warhallmaiset negatiivikuvat exästä olkkarin seinälle tai lastenhuoneen verhot, joissa lätkänpelaajana tai puuhapetenä olisikin.... ISI!!! :D
Nyt kyllä vetää suuta :( - ajatus oli vilpitön, enkä ajatellut lähivahemman tykkäämisiä puusentin vertaa.
huokaan
Ei vaiskaan, toi on oikein hyvä idea,
esim. iso kuva etä-vanhemmasta lapsen huoneessa kaapin ovessa tms.
Eihän sitä itse tarvitse katsella, jos exän naama inhottaa, lastahan siinä ajatellaan, eikä ketään muuta.
Jos vaikka lähivanhempi voisi tehdä valokuvista jonkinlaisen isomman kuvakollaasin lapselle..
Ikuinen idealisti vaan aina miettii parempia vaihtoehtoja. Aika harvan nuppi kestäisi katsella exää edes paperimuodossa, kun jo tuttu hajuste tai muistokin herättää joissain läheissä surua - tai murha-aikeita ;D
Akuutin eron hetkellä ei oikein pysty ajattelemaan vain lasta, vaikka se olisi kuinka ideaalia ja oppikirjojen mukaan oikein. Ihminen kun on inhimillinen, tunteva olento....exätkin? ;D
Olisi se aika naurettavan näköistä, jos auton selkänojassa komeilisi hymyilevä exä .... hullunmaineenhan siitä saisi :D
kuva voisi tosiaan lapsen huoneessa vaikka olla, mutta en usko että kukaan sitä autoonsa ottaisi ym. ottaisi. Tyynyt kuulostaisi kivalta.
Yritin vain miettiä tapaa, jolla etävanhempi pysyisi pienen, muistamattoman lapsen mielessä, ettei jokainen tapaamiskerta olisi kuin tuntemattoman kohtaisi. En ole kauhean hyvin perillä kirjaviisauksista, miten tietyn ikäisen lapsen muisti toimii, mutta omaa laumaani seuraamalla olen oppinut havainnoimalla jotain :)