sinä se olet,
vuoteessani nukkuva pieni poika.
pellavapäinen, sinisilmäinen poika. aivan isäsi näköinen.
ennen mietin, mikä mahtoikaan olla elämäni tarkoitus. nyt sen tiedän.
minun tarkoitukseni oli saattaa sinut maailmaan.
ensimmäinen joulusi.
katselimme ulos ikkunasta. sinä painoit pienen nenäsi kiinni viileään ikkunalasiin ja nauroit.
katselimme lumihiutaleita, jotka hiljaisesti leijailivat ikkunan ohi peittäen maan valkeaan, harsomaiseen lumeen.
joulupukki tulisi aivan kohta.
sinä se olit.
sinulle minä halusin antaa hyvän elämän.
nyt tunnen itse olevani lopussa, tunnen että olen elänyt oman elämäni loppuun saakka.
isäsikin oli kokenut tämän, hän siirtyi enkeleiden maahan silloin kun sinä olit vielä kapalossa tuhiseva vauva.
nyt olisi minun vuoroni lähteä, jättää sinut tähän maailmaan aivan liian varhain.
toivon, että kun huomen aamuna nouset vuoteestasi, juokset keittiöön ja huomaat, että äiti on poissa. älä ole huolissasi.
toivon, että joku hyvä ihminen löytää sinut ja huolehtii sinusta kunnes olet tarpeeksi vanha huolehtimaan itsestäsi ja omista lapsistasi.
kerro heille, etten minä hylännyt heitä, vaan että minun täytyi lähteä.
kerro, että minä olen aina heidän kanssaan.
vuoteessani nukkuva pieni poika.
pellavapäinen, sinisilmäinen poika. aivan isäsi näköinen.
ennen mietin, mikä mahtoikaan olla elämäni tarkoitus. nyt sen tiedän.
minun tarkoitukseni oli saattaa sinut maailmaan.
ensimmäinen joulusi.
katselimme ulos ikkunasta. sinä painoit pienen nenäsi kiinni viileään ikkunalasiin ja nauroit.
katselimme lumihiutaleita, jotka hiljaisesti leijailivat ikkunan ohi peittäen maan valkeaan, harsomaiseen lumeen.
joulupukki tulisi aivan kohta.
sinä se olit.
sinulle minä halusin antaa hyvän elämän.
nyt tunnen itse olevani lopussa, tunnen että olen elänyt oman elämäni loppuun saakka.
isäsikin oli kokenut tämän, hän siirtyi enkeleiden maahan silloin kun sinä olit vielä kapalossa tuhiseva vauva.
nyt olisi minun vuoroni lähteä, jättää sinut tähän maailmaan aivan liian varhain.
toivon, että kun huomen aamuna nouset vuoteestasi, juokset keittiöön ja huomaat, että äiti on poissa. älä ole huolissasi.
toivon, että joku hyvä ihminen löytää sinut ja huolehtii sinusta kunnes olet tarpeeksi vanha huolehtimaan itsestäsi ja omista lapsistasi.
kerro heille, etten minä hylännyt heitä, vaan että minun täytyi lähteä.
kerro, että minä olen aina heidän kanssaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
koskettava runo, loppuosassa oli vaikea pidätellä kyyneleitä, oli se sitten henkilökohtainen vai ei, tuskalliselta tuntee kun lähdettävä on, kiitos runostasi se sai ajattelemaan kaiken päättymistä!
Olihan runo vaan runo, eikä totta?
Niin surullinen että alkoi itkettää..
Itse en voisi lasta jättää yksin tähän maailmaan, ilman tuttua omaa vanhempaa, en voisi tuottaa lapselle sellaista ikävää ja surua.
ihan pelkkä runohan se, mutta kyllähän se vähän itseäkin alko " liikuttaa " kun miettien oman lapsen kohdalla, josta en ikinä haluis luopua.
kukapa omasta lapsestaan?
Tämä kommenttini ei ehkä lohduta, auta tai muutenkaan helpota sun oloa, (mikä huokui runostasi, enkä oikein usko, että se oli vain runo),
mutta olen oivaltanut, että:
Elämä on kestettävä, niine 'elementteineen', mitkä on suotu, sinniteltävä loppuun saakka luovuttamatta, vaikka mitä tahansa tapahtuisi, sillä kaikella on tarkoituksensa.