Tyttö- vai poikakissa?

Sukupuolten välillä ei oikeasti ole mitään eroja, varsinkin jos ne leikataan.
Ainoat on oikeastaan, et tytöt jää yleensä pienemmiksi kuin pojat. Yleensä ottaen pojat voivat olla enempi sylissä viihtyviä.

Kissat ovat yksilöitä ja pennuista on aikalailla tuuri kauppaa millainen sinun omasi on. Jos taas otat aikuisen kissan niin aikalailla tiedät mitä saat.

Ennen kun kissan leikkaa niin tyttökissa maukuu ja mouruaa kiimana. Kissa on myös todella kiltti silloin jos oikeasti on arka luonne niin kiimana hyvin kiltti. Noin on yleensä, jotkut ovat hyvin aggressiivisia.
Kollit eli poikakissat merkkailevat huonekaluja ja seiniä. Silloin ne voivat olla äreitä tai aggressiivisia.

Silloin kun leikkaa kissan niin niistä tulee kilttejä ja eivät merkkaile eikä mourua.
Mutta pojilla usein voi tulla virtsa-ongelmia että kannattaa valita hyvä ruokavalio..

Meillä on kaksi kastraattiurosta ja yksi kastraattinaaras. Luonteet ovat jokaisella omanlaisensa, sukupuolesta riippumatta. Ehkä tuo tyttö on enemmän sellainen arvokas lady, tosin sillä on jo ikääkin yli 14 vuotta.

Plussia ja miinuksia... Eipä oikein tule muuta mieleen, kuin leikkaushinnat. Kollin kastraatio on jokusen kympin halvempi, kuin naaraan sterilisaatio. Kollit toipuvat leikkauksesta hitusen nopeammin, kuin naaraat. Omalla kohdallani nämä ei kuitenkaan olisi syitä olla ottamatta naaraskissaa.

Kollit kasvavat pääsääntöisesti isommiksi, kuin naaraat, mutta sekin on sitten makuasia, pitääkö isoista kollinronteista, vai pienistä ja sievistä tyttösistä. Ja tässäkin tietenkin on niitä poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön ;o)

Meillä tulee varmasti aina olemaan molempia, sekä tyttöjä, että poikia. Sukupuolella ei niin ole väliä, kunhan kissa muuten miellyttää ja tuntuu sopivalta luonteensa ja ulkonäkönsä puolesta.

vaan en oo varma, että poikakissat olis ihmisystävällisempiä ja tykkäisivät olla enempi rapsutettavana ja sylikissana kun taas tyttökissat on itsenäisempiä ja vähän vetäytyvämpiä. Ja kuka sitten taas mistäkin tykkää. Meillä ainakin kollipentu ollu tooosi ihmisrakas ja kyhnää jaloissa ja sylissä ihan taukoamatta. Eikä ole aggressiivinen yhtään vaikka on tietty aika pentu vielä. Ja kissamme siskoa pidempään tarkkailtuani huomaan tiettyjä eroja, joista ei nyt voi sanoa että toinen olisi parempi tai huonompi mutta eroja kuitenkin on, esim. se että tyttökisu kanniskelee tavaroita ja omii niitä itselleen ja puolustaa niitä muristen ja kurnaten ja on muutenkin vähän äksympää sorttia eikä juurikaan ole syliin änkeny.