Kuikunhallinta ongelmia

...vai että tyttöä odottaessa on vielä äksympi? Me tiedämme että tyttö on tulossa. Ilmankos en muista pojan kohdalla näin mielialan heittelehtineen ja vielä siihen, että tämä olisi alkanut nyt tässä vaiheessa, niin pieni korjaus. Ensimmäinen kolmannes oli kanssa yhtä helvettiä. Olin jo jättämässä miestäni ja suunnittelin aborttia vaikka lapsi oli toivottu ym. Silloin mies kyllä sai kyytiä myös ja ihme että on jaksanut tähän asti. Keskimmäinen kolmannes oli yhtä juhlaa. Olo oli hyvä ja olin maailman onnellisin vauvasta, mutta nyt taas viimeinen kolmannes ja päässä viiraa pahemman kerran. Olen käynyt neuvolapsykologin juttusilla sillä haluan todella apua tähän ennenkun saan jotain peruuttamatonta aikaiseksi. Loppuuko tämä kun lapsi syntyy? Minua tosiaan jännittää tuleva synnytys ihan mielettömästi (Esikoinen syntyi sektiolla) ja se ehkä stressaa myös lukuisien muiden asioiden lisäksi. Tämä on minun ja mieheni ensimmäinen yhteinen lapsi, molemmilla on yhdet lapset ennestään.

luulin, että olen ainoa... mulla oli hirveitä hormonimyrskyjä aina ennen menkkoja, tai luulin, että ne oli pahoja, mutta ei mitään verrattuna mitä on nyt. Tuntuu, että mies ei tajua mitään. Pohdin välillä, että miten olen sen kanssa edes yhteen päätynyt..... pikkuasioista saa riidan helposti aikaiseksi. Esim. jos mandariinikuori onmennyt vahingossa tavalliseen roskikseen bion sijasta.... Välillä en ymmärrä, miten tällaiset asiat edes voi kiukuttaa, mutta sillä hetkellä ne tuntuu maailman isoimmilta asioilta. Jälkeen päin hävettää. Niin paljon, että rupeaa ihan itkettämään ja itkusta ei tule loppua. Raskausviikkoja 9. Toivottavasti kohta helpottaa. Tai ehkä mieheni toivoo sitä vielä enemmän kuin minä... :)

**** kirjoitti:

luulin, että olen ainoa... mulla oli hirveitä hormonimyrskyjä aina ennen menkkoja, tai luulin, että ne oli pahoja, mutta ei mitään verrattuna mitä on nyt. Tuntuu, että mies ei tajua mitään. Pohdin välillä, että miten olen sen kanssa edes yhteen päätynyt..... pikkuasioista saa riidan helposti aikaiseksi. Esim. jos mandariinikuori onmennyt vahingossa tavalliseen roskikseen bion sijasta.... Välillä en ymmärrä, miten tällaiset asiat edes voi kiukuttaa, mutta sillä hetkellä ne tuntuu maailman isoimmilta asioilta. Jälkeen päin hävettää. Niin paljon, että rupeaa ihan itkettämään ja itkusta ei tule loppua. Raskausviikkoja 9. Toivottavasti kohta helpottaa. Tai ehkä mieheni toivoo sitä vielä enemmän kuin minä... :)

Lue lisää

Mulla viikkoja 38 ja olen vain raivohullumpi koko ajan. Pelkään että satutan joku päivä fyysisesti miestäni, vaikka kyllä siinä henkisessä puolessakin menee jo todella yli ja satuttaahan se myös, ehkä pahemminkin. Raskauden keskimmäinen kolmannes oli sellainen rauhallisempi ja hyvä aika aika, muuta alku ja loppu aivan kamalia!! Itse olen jutellut neuvolapsykologin kanssa ja siitä saattaa olla jonkin verran apua jollekin. Ainkin kannattaa kokeilla.

mamma75 kirjoitti:

Mulla viikkoja 38 ja olen vain raivohullumpi koko ajan. Pelkään että satutan joku päivä fyysisesti miestäni, vaikka kyllä siinä henkisessä puolessakin menee jo todella yli ja satuttaahan se myös, ehkä pahemminkin. Raskauden keskimmäinen kolmannes oli sellainen rauhallisempi ja hyvä aika aika, muuta alku ja loppu aivan kamalia!! Itse olen jutellut neuvolapsykologin kanssa ja siitä saattaa olla jonkin verran apua jollekin. Ainkin kannattaa kokeilla.

Lue lisää

Järkkyraivareita meilläkin! Meinasin kerrankin, että kohta lentää sohva (iso sellainen) ikkunasta ulos. Siis TUNSIN, että fyysisesti on aivan pikku juttu siinä raivon tilassa. Kävin myös mieheen käsiksi aivan sillmittömän vihan vallassa. Näistä tällaisista kärsin, kunnes..

..minulle neuvolassa kerrottiin B6-vitamiinista! Se auttoi näihin puuskiin, joita oli aika tiheään ja suhdetta haittaavaan tahtiin.. Heksavit apteekista oli medisiinin nimi. Kannattaa kokeilla, taisi olla 20mg tabletteja sisältävä purtilo.