Saakohan enää kavereita?

Menin aikanaan lukioon, josta en tuntenut ketään. Vuoden päästä muualle ja taas vuoden kuluttua takaisin, mutta eri luokalle. Olen kyllä aika sosiaalinen, joten kavereita sain, mutta ystäviä alkoi tulemaan vasta oikeastaan lukion kolmannella. Lukion jälkeen lähdin jälleen muualle ja ympäriinsä kulkeminen on jatkunut. Vuosien mittaan kavereita on tullut entistä helpommin. Eli kyllä niitä kavereita saa vanhempanakin.

En tiedä millainen olet, mutta ehkä kannattaisi jollain tavalla opetella "hankkimaan" kavereita. Itse vaihtaessani jatkuvasti paikkakuntaa otin usein ihan tietoiseksi tehtäväkseni tutustua ihmisiin. Usein se oli raskastakin.

Jos teillä lukiossa on jo vuosien takaa olevat kaveripiirit niihin voi olla vaikeampi päästä jos on epäsosiaalinen. Olisiko vaikka joku uusi harrastus johon voisit mennä? Mieluiten sellainen, jossa ei ole valmiita kaveripiirejä ja joka kiinnostaa. Sitten vain "väkisin" juttelemaan ihmisille. (Tee asiaa vaikka kuinka pienestä. Lainaa kynää, kysy neuvoa. Ja ennen kaikkea ole kiinnostunut muista ihmisistä, kuuntele heitä, jos saat heidät puhumaan mistään.)

Jos tulee pienikin tilaisuus johon tulet kutsutuksi mukaan, lähde aina vaikkei sillä hetkellä juuri jaksaisikaan.

Paras keino on olla itse aktiivinen. Esim. erilaisten ryhmätöiden kautta voisit yrittää vähän tutustua toisiin( Voi esim. aloittaa kyselemällä koulujuttuja kuten ootko jo tehny sen kirjotelman jne.). Eiköhän niitä kaverita vielä lukion aikanakin löydy, mutta varmasti viimeistään yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa, jos sinne asti päädyt. Itse sain vielä uusia kavereita lukion toisella luokalla, vaikka minulla oli vanhojakin. Mene vaan itse mukaan yleensä lukiossa osataan jo suhtautua fiksusti muihin!

sä saat ihan varmasti kavereita jos vaan haluut,mut niinkun varmaan itekkin tiedät se on ihan itestä kiinni.sun pitää vaan mennä rohkeesti juttelee ja muitten mukaan eikä jäädä välituntisin yksin jne.niin niitä kavereita saa.ja se on tosiasia että ei sua kukaan kotonta tule hakemaan vaan sun pitää ite hakeutuu ihmisten ilmoille.mä ymmärrän kyll sen että se voi olla vaikeeta mennä muitten mukaan ja juttelee jos ite sattuu oleman sellanen hiljasemman ja ujonpuoleinen kaveri niinkun sä ilmeisesti olet vai?.ootsä miettiny sellast juttuu että eihän sun välttämättä mihinkää jengiin tarvii päästä mukaan vaan voisit alkaa niihin tutustumaan jotka on jengien ulkopuolella ns.mä väitän että teijjänkin koulusta aivan varmasti löytyy muita yksinäisii jotka ei kuulu mihinkään jengiin.vai väitätsä että kaikil muil on joku kaveri?.toiseks eihän sen kaverin tai kavereitten välttämättä tarvii olla samal luokal tai ees samal luokkaasteel.mullakin on itteeni nuorempii ja vanhempii kavereita.ja niinkun joku to aikasemmin jo sanokin niin harrastusten sun muitten vapaaajan juttujen kauttakin voi saada kavereita niin sun kannattas alottaa joku harrastus ja alkaa liikkumaan enemmän sen sijaan että istut kaiket päivät tietsikal/telkkarin ääres.joo mut eikai täs muuta niin mä toivotan sulle hyvää jatkoo ja toivon että niitä kavereita alkaa löytymään.

Hei!
Olisiko mahdollista, että kiinnostuisit jostain harrastuksesta ja löytäisit siten kavereita itsellesi. Tiettyä harrastustahan harrastavat usein samanhenkiset ihmiset.
Tämä tietysti kuullostaa aikuisen puheelta, mutta "aikuistan oikeesti", älä suotta murehdi yksinäisyyttäsi niin paljoa, että se häiritsee esim koulunkäyntiä, sillä on varmaa, että löydät paikkasi maailmassa ja kavereita/ystäviä riittävästi omiin tarpeisiisi. Osa ihmisistä on sellaisia, että heillä matkan varrella on vain pari hyvää ystävää, mutta se riittää kuitenkin. Määrä ei ratkaise vaan laatu. Itse kuulun näihin.

Onko luokallasi joku toinen yksinäinen, jonka puoleen voisit kääntyä? Siten voisit harjoitella kontaktin ottoa toiseen ihmiseen. Se ei ole helppoa, mutta kuitenkin harjoiteltavissa.

Tosi ihanaa on se, että voit olla vanhempiesi kanssa ettet joudu olemaan "aivan aivan yksin".

Toivotan sinulle luottavaisia ajatuksia elämääsi, sillä uskon varmasti, että asia korjaantuu, mutta muista kuitenkin, että omaa aktiivisuutta tarvitaan!!

Sääli et sulla ei oo kamui ite räjähtäsin ilman niit... Ne tukee kun on vaikeeta ja hankalaa. Yritä tutustu muihin ja ehkä saat kamui. =)

TV: SE joka tietää

muualle opiskelemaan, voit saada vielä ison kaveripiirin! Menet vain mukaan kaikkiin ainejärjestöihin, oppilaskuntiin yms ja osallistut esim. oppilaitoksen liikuntaan ja heti kaikkiin fuksitapahtumiin. Ymmärrän, että nyt lukiossa, kun on tottunut tiettyyn "rooliin" koulussa, sitä on hankala muuttaa ja alkaa kaveerata yht´äkkiä, mutta esim. joukkuelajeja voisit harrastaa. lukiossa ei ainakaan myöhemmin enää ole niitä yläasteen klikkejä, eli ystävystyminen kyllä helpottuu, kun luokkakaverit alkaa aikuistua..

Saat kavereita ihan varmaan!Onko sulla mitään harrastuksia,jossa voit tavata muita ikäisiäsi? Tai voit alkaa etsiä netistä,mutta kannattaa tosiaan olla varovainen mitä tietoja antaa ja mistä etsii.

Koska yksinäisyys vaivaa sua noin paljon,kannattais käydä juttelemassa jonkun aikuisen kanssa.Esim.kouluterveydenhoitaja,luokanvalvoja,kuraattori.Ei kannata aloittaa ainakaan polttaan ja ryyppään tehdäkseen vaikutusta kavereihin,eihän.
Mulla on sun ikäinen tyttö,ja valittaa välillä samaa asiaa.Päivät menee koulussa suht ok,mutta lomilla ja viikonloppuisin aika yksinäistä.Kun ei polta,ryyppää,harrastuksia on,mutta ne solistisia (musiikki).

Käy hei jutteleen jonkun aikuisen kans kuten sanoin ja keksikää yhdessä miten voisitte ratkaista,auttaa tilannetta.Tsemppiä,kyllä kavereita aina löytyy!!

harrastuksia. Niistä yleensä löytyy kavereita tai ystäviä. Itse olen saanut nyt keski-ikäisenä enemmän ystäviä kuin koskaan; jopa itseäni puolta nuorempia poikaystäviä :). Kiva, että mieheni ja lasteni mielestäkin se on "tosi siistiä".