Veiläkö ottaisit käsivarsillesi lämpimän, pehmoisen pikku nyytin jos olisi mahdollisuus?
Vieläkö haaveilet uudesta lapsesta, vaikka lapsia olisi siunaantunut yli 5?
Meillä elää toive yhdennestätoista, saattaa kuulostaa hullulta, mutta silti :) Olisi ihanaa saada taas hoitaa pienenpientä vauvaa.
Meillä on tilanne että on 10 lasta, onhan sekin riittävästi ja onnellisia ollaan jokaikisestä, mutta kun nuorin alkaa olla jo 3 vuotias, niin herää kaipuu vauva-aikaan.
Me ollaan pian nelikymppisiä, minä 36, isi 39.
Ollaan kyllä yritetty sitä lasta, periaatteella "kaikki lapset otamme jotka Jumala antaa" ollaan eletty ensimäisestä lapsukaisesta asti.
Pitää vain rukoilla että saisi vielä tuon yhdennentoista :)
Vieläkö haaveilet uudesta lapsesta, vaikka lapsia olisi siunaantunut yli 5?
Meillä elää toive yhdennestätoista, saattaa kuulostaa hullulta, mutta silti :) Olisi ihanaa saada taas hoitaa pienenpientä vauvaa.
Meillä on tilanne että on 10 lasta, onhan sekin riittävästi ja onnellisia ollaan jokaikisestä, mutta kun nuorin alkaa olla jo 3 vuotias, niin herää kaipuu vauva-aikaan.
Me ollaan pian nelikymppisiä, minä 36, isi 39.
Ollaan kyllä yritetty sitä lasta, periaatteella "kaikki lapset otamme jotka Jumala antaa" ollaan eletty ensimäisestä lapsukaisesta asti.
Pitää vain rukoilla että saisi vielä tuon yhdennentoista :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
..tosin meillä vasta kuusi lasta :o)
Seitsemäs tervetullut!
Vierailin täällä väärällä palstalla, mutta sanonpa nyt mielipiteeni, eli en haluaisi tätä yhtä lasta enempää. Haluan antaa hänelle kaiken huomioni jakamattomana. Haluan myös kodin ulkopuolista elämää ja uran.
kullannupustasi jälleen yhden kaikkiMULLEjaHETI mukulan!
Ei muuta ku hyvää uraa ja kodinulkopuolista elämää sulle!
Onhan sekin tapa paeta työelämää, kun tekee lapsia niin, ettei äitiyslomien ja hoitovapaiden välillä edes töihin ehdi ja sitten niitä lapsia onkin jo niin monta, ettei enää ole kannattavaa viedä heitä päivähoitoon. Entä kun se nuorinkin on teini-ikäinen, eikä tarvitse paapomista kotona, mikä on vanhentuneen kotiäidin kohtalo? Ei edes eläkekertymää, kun ei työvuosiakaan!
Vanhin teini-ikänen ja nuorin vielä vaipoissa.
Olenko PAENNUT työelämää halutessani tehdä viisi lasta ja hoitaa heitä pitkään kotona?
En todellakaan - ei ole ollut pako motivaattorina tässä hommassa.
Tiedän että eläkerahoja ei ole kerätty (on tarpeeksi monta kertaa ulkopuolisetkin muistuttaneet)puhumattakaan hienoista työtodistuksista (muutama tietenkin löytyy).
Mutta mikä on KOHTALONI näin "vastuuntunnottomasti" toimittuani?
Kunhan tässä vielä pari vuotta "toimin väärin", niin ajattelin rohkeasti lähteä hakemaan töitä siinä missä muutkin ei sen kummempaa. Jos en jollekin kelpaa sellaisena kuin olen - so what.
Kolme lasta synnytettyäni löysin työpaikan päivässä (huom. lamavuosina).
USEAT haastattelijani pitivät kotivuosiani erittäin arvokkaana (kuinka ollakaan heillä itsellään oli lapsia). Eivät nämä tervejärkiset ihmiset sieltä työmarkkinoilta ole hävinneet ja he ovat juuri sellaisia ihmisiä joiden kanssa haluan työtä tehdäkin.
Enpä oikein usko että kohtaloni on "pakoilla kotona ilman pennin pyörylää", vaikka sellaisia uhkakuvia horisonttiini maalailetkin.
Sinuna kysyisin itseltäni miksi identiteettisi on eläke- ja työvuosiriippuvainen? Etkö olisi arvokas ilman niitäkin?
eli olet äiti, jolla pitäisi aina olla vauva hoidettavana. säälittävää.
on olemassa - esim. aina-toisen-lyttyyn-lyömisen-syndrooma :o)
Heikun keikun vaan sulle!!!
On nimittäin ihan oikeasti naisia, joilla pitää aina olla pieni vauva hoivattavana ja ovat valtavan vauvakuumeen vallassa liki aina.
Nämä ovat säälittäviä. Lapsia halutaan vaan sen takia, että halutaan vauva, ei lasta.
hoivavietti - joillakin jopa olematon, toisilla tosi vahva.
Vauvan haluamisesta se tavallaan saa alkunsa. Muistan kun tapasin mieheni - ensin olin hullaantunut hänestä ja sitten kemioita tuli sekoittamaan valtava vauvakuume. Tämähän on normaalia "itsensä monistamisen tarvetta". Harvapa meistä tuntee valtavaa tarvetta "lisääntyä 12-vuotiaalla".
Nyt niitä on vauvoja on väsätty viisi ja kyllä heitä yhä hoivataan, vaikka ovatkin "jo lapsiamme".
Kun vanhin lapsi on jo 15v nuorimman syntyessä, on vanhemmilla sen verran vankka kokemus lapsista, että jos heitä ei haluaisi, jäisi sisarukset myös tekemättä.
Mutta kyllä tuossa kommentissasi totuuden siemenkin itää. On vaikea ymmärtää pätemisen tarvetta ulkomaailmassa pikimmiten synnytksen jälkeen. Ja joidenkin lapset joutuvat pärjäilemään itsenäisesti liikaakin heti kouluikään päästyään, ja jopa aikaisemmin.
Mutta monista olosuhteista huolimatta suurimmasta osasta tulee kunnon kansalaisia. Niin tuli minustakin, vaikka äiti lähti töihin kun olin kuusiviikkoinen (silloinen äititysloma).