Onko muilla tällaista, että on kauhean vaikea kestää mitään negatiivisia kommentteja. Vaikka vaan vitsejä. Ja aina kun meinaa tulla jokin riita jonkun kanssa niin koitan vaan päästä mahdollisimman nopeasti pois siitä tilanteesta. Töissäkin yksi päivä mumisin vaan jotain "ihan sama se mulle on" ja lähdin pois, kun meinasi tulla väittely yhdestä hommasta. Mutta kun asia piti kuitenkin selvittää, niin jouduin ainakin vartin verran keräämään itseäni, että sain mentyä "haukkumaan" heidän tekemisensä ja käskettyä purkamaan ne. Eikä siitä mitään kummempaa riitaa tullut. Olin vain ylireagoinut ensin, taas.
Tai sitten voi käydä niin että suutun ihan julmetusti jos joku vaikka leikillään haukkuu minua. Täytyy oikein pidätellä itseään ettei sanoisi mitään peruuttamatonta. Yleensäkin otan kaikki negatiiviset kommentit liian tosissani enkä kestä minkäänlaista leikinlaskua. En mielestäni ennen ole ollut näin tosikko. Mistähän tämäkin johtuu?
Tai sitten voi käydä niin että suutun ihan julmetusti jos joku vaikka leikillään haukkuu minua. Täytyy oikein pidätellä itseään ettei sanoisi mitään peruuttamatonta. Yleensäkin otan kaikki negatiiviset kommentit liian tosissani enkä kestä minkäänlaista leikinlaskua. En mielestäni ennen ole ollut näin tosikko. Mistähän tämäkin johtuu?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itseäsi ja muita kohtaan? Siksikö olet yliherkistynyt?? Ja tosikko??
Salme Blomster kertoo kirjassaan Hyvä, paha viha vihantunteen ilmaisemisesta. Sen sisälle kätkeminen ei ole hyvä asia, ei myöskään yliryöppyävä vihan roiskiminen. Vihan voi purkaa oikeillakin tavoilla, jolloin se ei kuluta ihmistä sisältäpäin.
Nyt justiinsa tekisi mieli kuristaa kommentoija. Se ettei kykene tekemään mitään järkevää riitatilanteissa on kamalaa. Ihan hirveää. Luisuu pois.
Yrittää kaikin mahdollisin keinoin olla sekoamatta. Tajusin juuri, että paniikkikohtaukseni liittyvät myös riitatilanteisiin.
Jos niitä oikeita hallintakeinoja (muunlaisia) on niin em. varmaan kertoo.
Laitan tähän alkuun pari otetta Blomsterin kirjasta:" Olemme tottuneet ajattelemaan, että viha on jotakin pahaa ja tuhoavaa. Se ei kuitenkaan ola totta. Viha itsessään, kuten kaikki tunteet, on neutraali ja ihmisyyteen kuuluva asia. vain kieroutunut, väärällä tavalla ilmaistu tai kokonaan ilmaisematon viha muuttuu vaaralliseksi. Tunne itsessään ei siis ole hyvä tai paha. e, mitä sillä tekee, ratkaisee."
"Kun järki-ihminenei halua kohdata kielteisiä tunteita, kuten vihaa, hän jähmettyy tai kieltää todellisuuden. Hän heijastaa vihansa toisiin, tukahduttaa, muuntaa, peittää, pakastaa, pakkaa, kieltää tai järkeistää sen. Sen seurauksena hän pakoilee. Siitä seuraa yksinäisyyttä, syyllisyyttä, hermostuneisuutta, levottomuutta, ahdistusta, lamaantumista, loppuun palamista, masennusta, apaattisuutta, stressiä, paniikkihäiriötä, pelkoa tai muita tunteita kätkeviä tunnetiloja"
Olet siis tosi vihainen minulle.
Yksi hyvä tapa on kirjoittaa kirje, jota ei kuitenkaan lähetä. Se revitään.
Kirjoita oikein v-mainen kirje mulle, hauku ja panettele... revi se sitten. Olosi helpottuu.
Yritys välttää, kieltää tai vähätellä vihaa, ei saa sitä katoamaan. Se pitää ilmaista minä-muodossa, esim." Minusta tuntuu pahalta, kun teet noin"... "Minua suututtaa sun puheet"... Kun ilmaisee itseään suoran jämäkästi, oma olo helpottuu eikä sisällä kiertele paha olo.
Toivon, että sait joitakin vinkkejä siitä, mitä tarkoitan vihan oikealla ja oikeutetulla ilmaisemisella. Hallitulla ilmaisemisella.
ainakin tarvitsen terapiaa. Ei auta mitään se, että joku sanoo mulle miten päästä vihasta. Kun joka kerta odottaa vastapuolen käyttäytyvän "aikuismaisesti" eikä kuin pieni lapsi huuuuuuuuuutaen tai negatiiviseen äänen sävyyn. Siis täh? Minä jähmetyn eikä asioiden hoidosta tule yhtään mitään.
Niitä vihan tunteita on varmaan paljon mun sisällä. Itse vihaakin siinä määrin kun tuntee itsensä kykenemättömäksi. Ei osaa - on nähnyt liikaa riitelyä, huutoa ja väkivaltaa. Eikö eläimillekin kuten meillekin tule pako reaktio ihan luontaisesti päälle. Toisilla vahvemmin..
Ehkä toi voisi olla ihan hyvä kirja - ainakaan en halua enää samanlailla kuristaa sinua ;)
Usein "piilovittuilen" ihmisille eli väkisinkin tekee mieli sanoa aina jotain nasevaa ja ilkeää, mutta yritän kuitenkin sanoa sen ikäänkuin leikilläni, koska en oikeasti halua olla ilkeä. Puran siis omaa vitutustani muihin. Enkä tykkää riitelystä koska tuntuu etten muutenkaan tule toimeen kenenkään kanssa, niin tuntuu vielä pahemmalta jos täytyy riidellä jostain jonkun kanssa. Mutta sitten toisaalta toivon että joku antaisi oikein aihetta mistä voisin suuttua kunnolla. En haluaisi itse aloittaa, mutta haluaisin purkaa oloani johonkin kusipäähän joka haastaisi riitaa kanssani. Siis jos kaupungilla (jos liikkuisin siellä) tulisi sanaharkka jonkun juopon kanssa, niin voisin varmaan vetäistä sitä pullolla päähän suutuksissani.
Välillä suutun ihan ihmeellisistä asioista. Esim. tunsin suurta raivoa, en edes tiedä ketä kohtaan, tv-lupamaksusta. Nyt taas en pidä sitä mitenkään pahana laskuna. Äsken olin ihan raivoissani tuolla toisella palstalla oleville, kun ne eivät olleet samaa mieltä kanssani eräästä fysikaalisesta ilmiöstä. En tietenkään haistattanut heille tai mitään, mutta sisällä kiehuu vieläkin. Siis perkeleenperkele kun olivat ääliöitä! Suutuin niin paljon ettei tee mieli enää kirjoittaa sinne mitään.
En yleensäkkään osaa enää käsitellä näitä väittelyjuttuja, kun en tiedä kuinka paljon mistäkin on normaalia suuttua. Ei kai joka pikkuasiasta kuulu toista pullolla täräyttää, muistaakseni.
kiintiö täyteen, joten ei enää oiken viitsisi muutoin kuin pakosta