Haluaisin herättää keskustelua aiheesta joka koskettaa monia. Ihmiset uupuvat työtaakkojensa ja velvollisuuksiensa alle ja lapset ovat pitkiä päiviä hoidossa ympäri vuoden.
Itse pärjäsin hyvin kolmen tarhaikäisen kanssa sen jälkeen kun isä muutti pois kuluttamasta varoja ja voimiani. Olin siis kotona kunnes nuorin täytti kolme ja sen jälkeen osa-aikatöissä 5-20h/vko. En olisi suostunut siinä tilanteessa tekemään kahdeksan tuntista päivää. Yksi kesälomatuuraus oli riittämiin. En muista siitä heinäkuusta paljon mitään.
Tämä ei tietenkään ole pitkäaikainen ratkaisu mutta ei omalla kohdallani ollut yksinhuoltajuuskaan. Sain täyden asumistuen mukavankokoiseen asuntoomme, palkkaa ja sovitellun päivärahan. "Lasten tuloja" oli sitten elatustuki kaupungilta ja lapsilisä korotuksineen. Hoitomaksuja en joutunut maksamaan pienistä tuloistani. Jokainen laskutaitoinen voi laskea silloiset tuloni kun vuokra oli 640€.
Mielestäni meillä oli kaikkea riittämiin ja edelleen ostin suurimman osan vaatteista kirppikseltä koska minusta on vaan tyhmää ostaa uutta kun käytettykin toimii. Myös itselleni. Ja edelleen vaikka miehelläni on kohtuulliset tulot ja itsekin ansiotyössä nykyään vähän enemmän.
Lapset ovat ala-asteella. Vieläkään en halua tehdä "täyttä päivää" ja minulla on mahdollisuus tähän koska heitä ei ole totutettu mittaamaan rakkautta tavararöykkiöillä. Mikä ei tarkoita sitä etteikö heillä olisi leluja ja etteivätkö he kinuaisi kaikkea juuri tulleista lelukuvastoista! Rahat riittävät luomuruokaan ja harrastuksiin. Olemme tottuneet viettämään paljon aikaa perheen kanssa. Silti kaikilla meillä on omat sosiaaliset kontaktimme.
Tämä on minulle ollut ainoa mahdollinen/toimiva ratkaisu koska minulle lapset ovat tärkeintä maailmassa. Heille mikään ei korvaa aikuisen läsnäoloa ja huomionosoituksia. Kaikkea ei voi mitata rahassa. Esimerkiksi terveyttä, riittävää lepoa ja peheen yhteisiä arvoja.
Miettikää vaihtoehtoja älkääkä uskoko mitä "suurin osa" ihmisistä väittää todeksi. Ottakaa asioista selvää ja hakekaa apua jos sitä tarvitsette. Itse olen niin tehnyt ja jotain elämässäni jo oppinutkin.
Ja muuten, tv-luvan voi huoletta jäättää maksamatta kun ei omista moista luovuudentappajatoosaa. Voi tavata ihmisiä, vaikka ihan sitä omaa perhettä!
Itse pärjäsin hyvin kolmen tarhaikäisen kanssa sen jälkeen kun isä muutti pois kuluttamasta varoja ja voimiani. Olin siis kotona kunnes nuorin täytti kolme ja sen jälkeen osa-aikatöissä 5-20h/vko. En olisi suostunut siinä tilanteessa tekemään kahdeksan tuntista päivää. Yksi kesälomatuuraus oli riittämiin. En muista siitä heinäkuusta paljon mitään.
Tämä ei tietenkään ole pitkäaikainen ratkaisu mutta ei omalla kohdallani ollut yksinhuoltajuuskaan. Sain täyden asumistuen mukavankokoiseen asuntoomme, palkkaa ja sovitellun päivärahan. "Lasten tuloja" oli sitten elatustuki kaupungilta ja lapsilisä korotuksineen. Hoitomaksuja en joutunut maksamaan pienistä tuloistani. Jokainen laskutaitoinen voi laskea silloiset tuloni kun vuokra oli 640€.
Mielestäni meillä oli kaikkea riittämiin ja edelleen ostin suurimman osan vaatteista kirppikseltä koska minusta on vaan tyhmää ostaa uutta kun käytettykin toimii. Myös itselleni. Ja edelleen vaikka miehelläni on kohtuulliset tulot ja itsekin ansiotyössä nykyään vähän enemmän.
Lapset ovat ala-asteella. Vieläkään en halua tehdä "täyttä päivää" ja minulla on mahdollisuus tähän koska heitä ei ole totutettu mittaamaan rakkautta tavararöykkiöillä. Mikä ei tarkoita sitä etteikö heillä olisi leluja ja etteivätkö he kinuaisi kaikkea juuri tulleista lelukuvastoista! Rahat riittävät luomuruokaan ja harrastuksiin. Olemme tottuneet viettämään paljon aikaa perheen kanssa. Silti kaikilla meillä on omat sosiaaliset kontaktimme.
Tämä on minulle ollut ainoa mahdollinen/toimiva ratkaisu koska minulle lapset ovat tärkeintä maailmassa. Heille mikään ei korvaa aikuisen läsnäoloa ja huomionosoituksia. Kaikkea ei voi mitata rahassa. Esimerkiksi terveyttä, riittävää lepoa ja peheen yhteisiä arvoja.
Miettikää vaihtoehtoja älkääkä uskoko mitä "suurin osa" ihmisistä väittää todeksi. Ottakaa asioista selvää ja hakekaa apua jos sitä tarvitsette. Itse olen niin tehnyt ja jotain elämässäni jo oppinutkin.
Ja muuten, tv-luvan voi huoletta jäättää maksamatta kun ei omista moista luovuudentappajatoosaa. Voi tavata ihmisiä, vaikka ihan sitä omaa perhettä!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ensivaikutelma kirjoituksesta oli hyvä, mutta loppua kohden omahyväisyys, marttyyrius ja paatoksellisuus sen kun pahenivat ja koko kirjoitus vesittyi.
"Osa-aikatyö ei tietenkään ole pitkäaikainen ratkaisu mutta ei omalla kohdallani ollut yksinhuoltajuuskaan"
Eli kaikki vaan osa-aikaduuniin ja etsimään elättäjää itselleen niin maailma parantuu.
"Lapsia ei ole totutettu mittaamaan rakkautta tavararöykkiöillä"
Niinkö muilla yh-perheillä on?
"luomuruoka,luovuudentappajatoosa"
Ihan faktaa sinulle: "Luomuksi" ruoka muuttuu kasvihuoneessa, kun se kasvatetaan mullassa, eikä lasivillassa. Samasta tynnyristä 1dl:n juuripaakulle; luomulle ja ei-luomulle kasvimyrkyt valutetaan. Heh. luomua. Ja tv:stä; kaikkea kohtuudella, mutta sinä tunnut varsin fanaattiselta.
Elä sinä kuten katsot parhaaksi, mutta älä pidä sitä ainoana oikeana vaihtoehtona. Ehkä lapsesi jonain päivänä kertovat, miten olisi ollut kivaa joskus esim. katsoa telkkua kotosalla, eikä aina salaa naapurissa. Tietokone teillä kuitenkin tuntuu olevan aikuisviihteenä?
Lainaan tähän omaa viestiäni jotta voit lukea asian ytimen. Miksi tästä pillastuit?
"Tämä on minulle ollut ainoa mahdollinen/toimiva ratkaisu koska minulle lapset ovat tärkeintä maailmassa. Heille mikään ei korvaa aikuisen läsnäoloa ja huomionosoituksia. Kaikkea ei voi mitata rahassa. Esimerkiksi terveyttä, riittävää lepoa ja peheen yhteisiä arvoja.
Miettikää vaihtoehtoja älkääkä uskoko mitä "suurin osa" ihmisistä väittää todeksi. Ottakaa asioista selvää ja hakekaa apua jos sitä tarvitsette. Itse olen niin tehnyt ja jotain elämässäni jo oppinutkin."
Mitä sinä olet oppinut? Tiukasta toimeentulosta, erosta, muuttuvista olosuhteista? Mitkä teidän perheen arvot ovat? En henkilökohtaisesti osoita kysymyksiäni sinulle Jossu. Haluan avata muillekin uusia näkökulmia jokapäiväisiin asioihin koska itse mielelläni otan vastaan tietoa ja kuuntelen muiden käsityksiä maailmasta.
Kyllä, meillä on tietokone. Mutta tietääkseni se ei ole viihdelaite kuten tv. Tiesitkö sinä sen? Meillä käytetään tätä enemmänkin töidentekoon. Lapsetkin käyttävät konetta pelaamiseen ja tiedonhakuun valvotusti.
Saattaa kuulostaa siltä että olen löytänyt itselleni elättäjän mutta teen osa-aikaista palkkatyötä ja minulla on yritys jota myös osa-aikasesti toistaiseksi pyöritän. Jos olisin lasten kanssa vielä keskenäni, ei siihen olisi mahdollisuutta koska olisin vastuussa koko arjesta yksin. Paitsi lasten kustannuksella. Teemme myös itse remonttia vielä monta vuotta.
Minä kyllä tiedän mitä luomu on. Ruokamme tulee suureksi osaksi lähituottajilta eli tiedän viljelyolosuhteet. Siinä on vähän muutakin kuin multa...Olen ollut luomutilalla töissä. Mistä sinun käsityksesi mahtaa olla peräisin? MOT:stä vai? Hähhää, kyllä meillä on telkkari ollut. Ei lapset salaa joudu katsomaan. Olen pahassa masennuksessa sitä vahtinakin käyttänyt. En siis olekaan muita parempi! Aina ei vain ole voimia olla niin hyvä vanhempi kuin kuvittelee, että pitäisi olla. Parhaansa voi kuitenkin tehdä ja tarjota sitä minkä tärkeäksi kokee.
Hetken se auttoi, mutta loppupeleissä tulos on - 0 heikommin palkatuilla aloilla. Kiitos presidenttimme ja SDP:N
Itse olin töissä joista sain palkkaa 7-7,60€/tunti. Siis bruttona. Onko sitä pienempiä palkkoja vielä olemassa?! Itse pidän palkkaa tärkeämpänä työssä viihtymistä. Ja kuten aiemmin mainitsin, olen tottunut tulemaan toimeen melko vähällä. Minulle reilun puolentoista tuhannen euron tulot ovat ruhtinaalliset yhdelle aikuiselle ja pienelle kolmelle lapselle (asumiseen meni lähes neljännes rahoista)!
työn opiskelun jälkeen.Nuorin eskarissa ja kun syksyllä alkaa koulu niin en voisi tehdä pitkää päivää,en edes jaksaisi tässä erotilanteessa.Saan valita itse työaikani milloin aloitan ja lopetan,saan tehdä 2-4 päivää viikossa,voimien mukaan.
Hienoa että olet osannut huomioda omat voimavarasi! Jaksamistaan kun on turha verrata muihin. Hakeudu ihmeessä puhumaan rankasta tilanteesta jälkikäteen jos siltä tuntuu koska paraneminen kestää vuosia. Asiat eivät häviä unohtamalla.
Pointtini tämän ketjun aloittamiseen oli nimenomaan se että ihmiset uskaltaisivat tehdä itselleen hyvältä tuntuvia ratkaisuja eikä vain täyttää muiden odotuksia. Että voisin olla avuksi jonkun pähkäillessä, tekeekö oikein, miten sitten tekeekin. Kyllä niitä odotuksia on minuunkin kohdistettu (en vähiten itse ole yrittänyt toimia kuten muut) enkä ole välttynyt virhearvioinneilta. Etenkään oman jaksamiseni kohdalla. Onneksi olen saanut apua perheneuvolasta, kriisikeskuksesta, seurakunnasta (jonka aktiivinen jäsen en tosiaankaan ole), sosiaalihuollosta ja ennenkaikkea vanhemmiltani, isovanhemmiltani, sukulaisilta ja ystäviltä. Uskaltakaa pyytää apua! Ei yksinhuoltajilta lapsia "viedä" sen helpommin kuin muiltakaan jos ei ole päihdeongelmainen.
Tindelle Voimia!
meillä 5 lasta ja en tunne, etteikö me rakastettaisi ta huolehtisi lapsistamme, vaikka meillä onkin telkkareita jopa 3 kappaletta ja emme edes syön luomu-ruokaa. on varmaan mielestäsi kauheaa, kun käymme lasten kanssa n. kerran kuussa ulkona syömässäkin...ei kotona silti mitään mikrojuttuja syödä.
mikäs sen hienompaa lauantaina saunan jälkeen koko porukka katsotaan telkkua tai kiva koko perheen leffa dvd-laitteesta....
Mekin käymme silloin tällöin ravintolassa syömässä. Viimeksi kiinalaisessa vaikkakin lapset tällä kertaa söivät nakkeja ja ranskalaisia. Mielestäni sellaista hiilarimössöä ei ruuaksi voi kutsua mutta tärkeintä oli että kaikki saivat herkutella oman makunsa mukaan. En ole fanaattinen missään suhteessa kuten joku täällä kuvitteli. Lähinnä teidän puolustelunne kuulostavat fanaattisilta. Luomuruokaa syövät, lukemista ja ulkoilua harrastavat ihmiset eivät voi olla terveitä! Niinkö täällä ajatellaan?! Aika huvittavaa.
Eikä telkkari laitteena ole sen pahempi kuin puhelinkaan mutta jos se hallitsee elämää ja käsitystä maailmastasi niin ettet välitä ehdollistaa sen tarjoamaa totuutta, se on vaaraksi sinulle.
"jos se (tv) hallitsee elämää ja käsitystä maailmastasi niin ettet välitä ehdollistaa sen tarjoamaa totuutta, se on vaaraksi sinulle"
Niinkö sinulle kävi? Mikä on opettavaisen sävysi tarkoitus, keskustella toisen aikuisen kanssako? Puhua säästöistä yh:n elämässä vai puolusta itsellesi nykyisen askeettisen elämän erinomaisuuksia? Ostitko myös yh:na 5tunnin viikkopalkalla kallista luomua?
Luomu ei suoraan tuottajilta ostettuna ole kallista enkä ole väittänyt että kaikki ruokamme olisi luomua. Mahdollisuuksien mukaan, lähiruokaa ylipäätään.
Osittain tv hallitsee elämää jos sellainen on. On ohjelmia, jotka on "pakko nähdä". Eikö sinulla? Eikö sinusta tv:llä ole hypnoottinen vaikutus? Useimmat ihmiset tuijottavat sitä kylässäkin jos mahdollista, ja ihan mitä sattuu tulemaan. Ja kyllä sieltä parhaiten näkee mikä on trendikästä, "pakko saada" ja uutisissakin kerrotaan muunneltuja totuuksia koska totuus saattaisi aiheuttaa joidenkin firmojen konkursseja ja sekaannusta. Ihmiset heräisivät ajattelemaan omilla aivoillaan! Internetistä löytää tietoa asioista monelta kantilta. Siihen sitä kannattaa käyttää.
Meidän elämä ei ole askeettista, vaikkei sisälämpötila ole talvella 24 vaan keskimäärin 20. Puilla saa ihanan pehmeän lämmön ja rakastan villavaatteita. Elämässä vaan on niin paljon muutakin kuin se mitä päällepäin näkyy. En väitä edes olevani tasapainoinen ihminen. Onnellinen olen, erittäin! Mutta aina ei ole hyvin ollut ja siksi haluan, ehkä opettavaiseen sävyyn, tuoda julki että asioilla on taipumuksena järjestyä.
siirryin tekemään 6h/pvä, lapsen ensimmäisen kouluvuoden ajaksi.
Työ ei nyt ole rankkaa, mutta ei ole tilikään iso.
Kaupasta ostetaan halvimmat vaihtoehdot, eikä ylimääräisiin olisi edes varaa.
On tietenkin kiva, kun voi olla enemmän kotona, mutta ei toivoakaan että talvilomalla/kesälomalla tehtäisiin mitään extraa, niinkuin edellisinä vuosina,
koska raha ei riitä.
Laskut pyörii ihan samalla lailla kuin tehdessäni normaalia päivää.
Vuoden nautitaan paljosta vapaa-ajasta, ja ensi syksynä taas täyteen päivään töihin, sitten jää sitä rahaa sukan varteenkin, millä tehdään sitten lomamatkoja ja muuta extraa.
Asumistukea saan nyt pikkasen, mutta se ei juuri mitään auta, kun vuokra on kuitenkin kallis.
normaalilla päivällä rahat riitti hyvin, kun eli sen mukaan.
Nyt ei meinaa riittää vaikka vielä tarkemmaksi on rahankäytön suhteen tullut.
Jos jostain syystä alkaisin tekemään esim 5-20 h/ vko, ja tuet nousisivat, ei sopisi luonteelleni olla "muitten elätettävänä".
Työt ei äkkiseltään suomesta lopu, ainakaan isoista kaupungeista.
Minä pyrin elättämään meidät itse.
lapsilisän saan ja elatustuen. muut rahat on itse ansaittuja.
Kuusituntiseen päivään siirtyminen on rahallisesti hyvin eri asia kuin oma tilanteeni taannoin. Et varmaan saa soviteltua päivärahaa kun työaikaa ja palkkaa on joidenkin rajojen yli? Mielestäni kuusituntinen työpäivä ihan yleisesti olisi sopivampi, koska työteho on huomattavasti alhaisempi sen yli menevältä ajalta. Työpäivä sitäpaitsi pysyisi kauttaaltaan tuottavampana ja ihmiset terveempinä kun elannon hankkimiseen ei kuluisi niin suurta osaa energiasta ja ajasta. Vaikka se olisi mukavaa ja sopivan haastavaa ja kehittävää. Silloinhan tietysti palkkojenkin pitäisi nousta. No, se on utopiaa mutta ehkä vielä joskus totta...
En koko elämässäni käynyt etelässä enkä sellaista myöskään kaipaa. Naapurivaltioissa olen vähän matkaillut. Sukanvarteen ei ole koskaan mitään jäänyt, mieluummin nautitaan elämästä koko ajan ja hankitaan jotain josta on iloa pidemmäksi aikaa. Esim. hyvinvarusteltu keittiö. Tämä on ihan kotoa opittua. Haaveillaan kyllä jostain kaupunkilomasta Keski-Euroopassa. Sitten jossain välissä kun akuutien remonttiaika on ohi.
"Toisten elätettävänä" ei ollut vaikea olla koska tiesin kasvattavani lapsista terveitä,tuottavia! kansalaisia. Ja siitä erosta toipuminen verotti voimia siinä määrin että makasin yliopistollisessa sairaalassa kolme viikkoa. Siinä ehti miettiä arvojaan ja asioiden tärkeyttä.
Kivaa että otatte keskusteluun osaa. Minusta on hauska kuulla muiden valinnoista ja niiden taustoista. Edelleen vaan tuntuu että sitä rahaa tarvitaan enemmän siihen hyvän kuvan ylläpitämiseen. Mielestäni riittää (enkä tarkoita tätäkään pysyvänä kitkuttamisena vaan sinä aikana kun lapset ovat niin pieniä etteivät tiedä trendeistä) kun lapsille saa kirpparilta vaatteita (lelujakin!)ja asialliset ulkovarusteet sitten laadukkaampina uutena ostettua. Ruuassakin voi arkena säästää kun on kotona enemmän ja ehtii kuorimaan porkkanoita ja keittämään lihaa. Sitäpaitsi se on kiva koko perheen harrastus. En silti ole tinkinyt omista kampaajakäynneistäni, kunnollisista alusvaatteistani tai myös melko hintavista ihonhoitotuotteistani.
Itse olen aina tehnyt osa-aikaista, kun en muuta voi. Toinen vaihtoehto olisi olla kotona työttömänä.
Lapset jo 11,5 - 16,5 ikävälillä. Asian muuttaa muuksi se että olen yhdne lapsen omaishoitaja, siis työaikani on pakko muodostua hänen koulupäivien mukaan. Omaishoitohoitajaa käytän pakollisesti tosi tärkeissä menoissa iltaisin.
Hyvin pärjätään taloudellisesti, ehkä joskus teen 8h/päivää, mutta en edes jaksaisi niin pitkiä päiviä. Nyt kuudessakin tunnissa on puurtamista. Taloudessa on telkkareita 2 pkl, tietokoneet, auto, syödään välillä valmisruokia - harrastukset meillä on tosin minimissään, ihan hoito-ongelmien vuoksi. Toisaalta kun ollaan paljon kotona pelataan lautapelejä, teen käsitöitä, luetaan kirjoja yms.
Ja tärkein; nuoreni ovat tosi hyviä ja taitavia kodin askareiden tekijöitä, kaikenlaiset kotihommat onnistuu, pojiltakin. Kaikki kodinkoneet hallitsevat. Se on paljon, vaikka akateemiset taidot onkin heikonlaisia.