Elämäni katoaa,
hajoaa sirpaleiksi.
Katson sirpaleita,
elämän talon lattialta.
Näen itseni hajonneena.
Elämän pöydällä,
näen vain kuolemaa.
Kasan lääkkeitä,
vahvoja lääkkeitä.
Puukon,
terävän ja haavoittavan.
Viiloja, saksia,
pelkkää kuoleman omaisuutta.
Auta mua,
en halua elää,
en halua kuolla.
En tiedä mitä haluan.
Mä en paljoa pyydä,
rakkautta ja elämää.
Pyydän,
auta mua!
hajoaa sirpaleiksi.
Katson sirpaleita,
elämän talon lattialta.
Näen itseni hajonneena.
Elämän pöydällä,
näen vain kuolemaa.
Kasan lääkkeitä,
vahvoja lääkkeitä.
Puukon,
terävän ja haavoittavan.
Viiloja, saksia,
pelkkää kuoleman omaisuutta.
Auta mua,
en halua elää,
en halua kuolla.
En tiedä mitä haluan.
Mä en paljoa pyydä,
rakkautta ja elämää.
Pyydän,
auta mua!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei mua kovin hirveesti koskettanu, sen touchi jäi vähän pinnalliseks..
Tavallista, ei sisältäny oikeen mitään uutta.
Ei tää missään nimessä huonokaan ollu, vähän synkkä..
Sen sijaan se Elämän talo-runosi oli paljon parempi, siinä oli kaunis ajatus!
Kiva kun et jätä näitä pöytälaatikkoon pölyyntymään, sillä harjoitus tekee mestarin, ja sulla on oikein hyvä suunta!
Intoa kirjoittamiseen!
että jaksoit kommentoida..:)