Elämän talo

Täällä on nyt yksi mielipide.. Se on vain minun omani, joten toivon ettet loukkaannu. Täytyy sanoa, että en ole muihin runoihisi juuri ollut ihastunut..Ei vain ole meikäläisen makuun.Ehkä olen liian vanha? Toistat itseäsi samalla teemalla (kuolema, itseinho, itsesääli, onneton rakkaus)keksimättä siitä juuri uutta, käyttäen Sinäminä-tyylistä pitkää kaavaa, joka hajoaa osiin, vaeltelee paperilla eikä tiivisty tarpeeksi, jotta se puhuttelisi useampiakin lukijoita kuin niitä jotka juuri nyt ovat tismalleen samanlaisessa elämäntilanteessa.Joskus vaikutelmasta tulee jopa koominen, ikävä kyllä.Kuolema on hyvä ja ikuinen idea, mutta sitä täytyy muuutella ja uusia , käännellä ja väännellä,tarkastella eri näkökulmista jotta se ei muuttuisi väsyneeksi ja itsensä irvikuvaksi.

Mutta sydäntä sinulla on ilmiselvästi mukana ja haluat todella kirjoittaa, mikä on aina positiivista:intohimoa pitää olla. Ja nyt ne ruusut. Tämä "Elämän talo" on ehdottomasti (minun mielestäni) sinun kaikkein paras runosi, ja minä olen lukenut runojasi jo jonkin aikaa. Se on lyhyt ja ytimekäs, jättää tilaa mielikuvitukselle ja on kaikessa yksinkertaisuudessaan helvetin kaunis. Siinä on jippo lopussa, joka ei aukene heti vaan jota täytyy miettiä .Tämä kannattaa muistaa: lukija, ainakin minä, tykkää siitä että kaikkea ei ladota suoraan eteen .Siinä on myös , ja tämä on tärkeää, rytmiä.Minä en rytmiä hallitse, mutta tässä se on läsnä ihan luonnostaan. Runoa on hemmetin paljon kivempi lukea, jos se pysyy kasassa ja noudattelee ajatuksen ja lukijan silmän linjaa. Tämän runon luki tosi helposti ja mielellään, kun rytmi säilyi samana.

Oikein hyvä, ei voi muuta sanoa.Viimeinen lause etenkin jää ihan soimaan päähän. Kiva, kun pistit näytille!

Sä oot loistava, kulta!
ILY

Mä rakastan sua!