Aika on pysähtynyt

Näin tämän matkana sisimpään.
Aikaajoin aika pysähtyy,
mutta pitää jatkaa matkaa,
kun elämä ei anna enään mitään.
Täytyy muuttua, uudistua! :)
Pidin tästä kovasti! :)

Kivaa talvista aamua! :)

Huomenta Liona,
on päiviä ja aikoja,jolloin meistä varmaan kaikista tuntuu näin, on olo aivan kuin olisi hukassa, eksynyt enkeli, ja tuntuu, et ei ole ketään, joka välittää, kukat ei enää kuki, ja kuin aika pysähtyny ois,mutta Liona, nyt häntä pystyyn *lämmin hali*
kyllä se siitä taas, elämä hymyilee ja löytyy ovi,polku tuttu ja rakkaudellinen,

oikein hyvää ja
rakkaudellista viikon alkua Liona :))

Tääl lunta sataa,

"lumihiutaleet tietää onnea rakkaudesta"

on outo hiljaisuus runossasi.

olen itsekin kokenut saman tunteen, jota olen kutsunut"ikuisuuden tunteeksi", äänet kuuluu kaukaisena huminana korvissa.

Ymmärrän sinua

Hyvää päivänjatkoa lio...

aika tuntuu todella pysähtyneen totaalisesti
tässä runossasi, jonka olet mielestäni saanut
hienosti esiin. Ihmisen sisikunnan onttoa kaikua,
kun viereltä puuttuu Hän.

Otteesi paranee Lio, hyvä.
Tämä runo on osoitus siitä, sanon tämän sydämes-
täni. Lukeminen taitaakin saada sinussa aivan
uusia energioita :)

kulkuaan.
Mikset sinäkin?