Ah, aika on jo ajatella
sun sielus tilaa, ihminen,
ja synnin unta kavahdella,
on kuolon hetki hirmuinen.
Oi kuule Herran sanomaa,
kun Jeesus huutaa: valvokaa!
Oi tullos katuvalla miellä
sun Herras eteen itkien,
sun saastaisuuttas älä kiellä,
vaan muista suuruus syntien,
sä oot kuin hedelmätön puu,
sen oksat kohta kuivettuu.
Voi, ällös kääntymystäs jätä,
ihminen, hetkeen viimeiseen,
on silloin suuri sielun hätä,
kun lähdet matkaan iäiseen.
Oi, autuas, ken kuollessaan
on valmis iloon muuttamaan!
Jos valmis kääntymään sä oisit
nyt, sielu, tieltä pahalta,
niin autuuden sä saada voisit;
sois Herra sulle armonsa,
sua auttaisi Hän Hengellään
maailman polut hylkäämään.
Ei alla murheen, kiusauksen
voi löytää turvaa muualta,
saat levon, rauhan, virvoituksen
vain pyhän vuoren raoissa.
Ne ovat haavat Jeesuksen,
on niissä autuus iäinen.
sun sielus tilaa, ihminen,
ja synnin unta kavahdella,
on kuolon hetki hirmuinen.
Oi kuule Herran sanomaa,
kun Jeesus huutaa: valvokaa!
Oi tullos katuvalla miellä
sun Herras eteen itkien,
sun saastaisuuttas älä kiellä,
vaan muista suuruus syntien,
sä oot kuin hedelmätön puu,
sen oksat kohta kuivettuu.
Voi, ällös kääntymystäs jätä,
ihminen, hetkeen viimeiseen,
on silloin suuri sielun hätä,
kun lähdet matkaan iäiseen.
Oi, autuas, ken kuollessaan
on valmis iloon muuttamaan!
Jos valmis kääntymään sä oisit
nyt, sielu, tieltä pahalta,
niin autuuden sä saada voisit;
sois Herra sulle armonsa,
sua auttaisi Hän Hengellään
maailman polut hylkäämään.
Ei alla murheen, kiusauksen
voi löytää turvaa muualta,
saat levon, rauhan, virvoituksen
vain pyhän vuoren raoissa.
Ne ovat haavat Jeesuksen,
on niissä autuus iäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Niin Jumala vaatii samanlaista katumusta ja parannusta kuin opetuslapsiltakin. Omanvanhurskauden palvelijat käyvät pöydästä lahjaksi varastamassa.
on tästä opetuslapsen katumuksesta ja parannuksesta? Mikä ero on varastetun ja lahjaksi saadun välillä? Pitääkö armo ansaita. Nyt tarvittaisiin Raamattua tähän.
Omanvanhurskauden palvelijat eivät koskaan tule suuriksi syntisiksi, josta pitäisi ruveta armoa kaipaamaan. He sitä vastoin pilkkaavat fariseuksen tavoin publikaanin kaltaisia syntiä tuntevaisia , jotka sanovat minä vaivainen syntinen.
jos haluat keskustella, pitäisi oppia lukemaan kysymys ja vastaamaan siihen. Muuten homma jää siihen, että epämääräisesti roiskit syytöksiä ympärillesi puheenvuoro toisensa jälkeen ja lyöt kaikeea mikä liikkuu. Käytöksestäsi voisi päätellä, että olet hukassa, että oman ajattelusi perusteet eivät ole sinulle selvillä, että et uskalla katsoa omaan sydämeesi ja sinua pelottaa.
On sinulla varmaan kuitenkin käsitys siitä, mihin Luther ja Lestadius vetosivat puolustaessaan uskoaan? Toisten syyttelyyn? Vanhoihin opettajiin? Nimettömiin lähteisiin?
Ei, vaan Pyhään Raamattuun. Sinä alat syöstä kiukkua ympärillesi, kun pyydetään perustelemaan Raamatulla, ja vihjailet sen paremmin keskustelukumppaneita tuntematta, että he ovat armosta osattomia ja omavanhurskaita. Lestadiuksen saarnoissa on henkilöitä, jotka käyttäytyvät näin, kun kristityt kyselevät heiltä heidän tilaansa.
Suuria syntisiä me olemme. Se on totta. Tunto pääsee muistuttamaan joka päivä . Kyllä ainakin minussa löytyy pelkuruutta, itsekkyyttä, vihaa jne Olen kuitenkin kokenut myös sen, että minun on lakattava odottamasta itseltäni, että jaksan esim. puhua uskosta toisille ennen kuin itse suostun uskomaan KAIKKI synnit anteeksi kerralla ja ymmärrän todella olevani Jumalan lapsi ja saan ilon ja vapauden. Olen kokenut pitkän ja tuskallisen vaiheen, jolloin suostuin uskomaan sen verran, että lupailin parantaa tapani jne, kaivelin itsestäni hedelmiä, joita ei löytynyt tai väkisin itsestäni puristin. Kun tajusin, etteivät nämä minun omat säälittävät ponnisteluni ole muuta kuin epäuskon ilmaus Lunastajalleni, että minä itse asiassa vain sanon Jeesukselle, että anna mä itse yritän, saat sitten paikata vähän jos en jaksa...silloin olin oman vanhurskauteni tien päässä ja annoin periksi...sanoin, että armahda sinä Jeesus minua, ei minusta ole tähän, ota kaikki hoitoosi ja kanna minua...en minä omalla kilvoituksellani pääse ikinä perille, anna kaikki anteeksi...silloin sain uskoa tavalla, jota en olisi uskonut mahdolliseksi.Sinäkö arvelet, että tämä on kuollut usko? Että olen omavanhurskauden palvelija,joka on napannut pöydältä voilimpun?
Luulen, että Lestadius on Lapin Marialta kuullut tästä samasta asiasta!!!
Ilo ja vapaus on lahja.Kun on kaikki synnit anteeksi, ei ole vaikea iloita. Nyt ei tarvitse ehkä niinkään esim väkisin vääntää itsestään uskon tunnustusta, pitää mieluumminkin vähän miettiä, ettei ihan joka paikassa eim. töissä ole sopivaa tuoda tätä uskonasiaa esiin.Kun on saanut uskoa iloon ja vapauteen, se on vähän kuin olisi rakastunut, juttu tuppaa väkisin pintaan ja puheisiin. Tulee niitä huonojakin tilanteita, kun suu pysyy kiinni vaikka tiedän, että nyt pitäisi muistuttaa, ja niistä asioista tulee murhe, mutta ne saa viedä ristin juurelle. Silloin on tärkeää, ettei suostu luopumaan uskosta, jonka omavanhurskaus yrittää heti viedä.
hyvä kirjoitus!!
Samalla tavalla olen kokenut,ihanaa kun saan suurena syntisenä uskoa armosta tänäänkin!
Evankeliumeissa ei kerrota, että opetuslapset olisivat TEHNEET itse erityisesti mitään oman elämänsä parantamiseksi . Sen sijaan kerrotaan, mitä Jeesus teki.Kärsi, kuoli, haudattiin, nousi kuolleista, ilmestyi opetuslapsilleen jne. Puhutteleva on esim. Joh 20 luku,kohta, jossa "toinen opetuslapsi" eli ilmeisesti Johannes, kirjoittaja, menee sisään tyhjään hautaan, näki ja uskoi! Ja miten Maria näki...ja tunsi Herransa. Ja miten peloissaan lukittujen ovien takana kyhjöttävät , voimattomat opetuslapset näkevät ja ILOITSEVAT . Ja jotakin tässä väessä tapahtui. Lukittujen ovien takana piileskelevät saivat voiman, jonka avulla he nousivat helluntaina voimallisesti saarnaamaan kaikelle kansalle julkisesti. Kerrotaanko Raamatussa, että hiilivalkean Pietari teki itse parannuksen kaduttuaan, että oli kieltänyt oman mestarinsa, jota oli luvannut rakastaa loppuun saakka.Että hän omalla parannuksella sai sitten ilon? Ei, vaan hän näki Jeesuksen, ylösnousseen ja uskoi. Ja sai Pyhän Hengen. Jeesus antoi voiman ja rohkeuden ja ilon.
Markuksen evankeliumin viimeinen luku on lyhyt ja aika karua kertomaa siitä, miten opetuslapset eivät uskoneet ennenkuin jokainen itse näkivät Jeesuksen, eivät uskoneet, vaikka jeesuken ylösnousseena kohdanneet kertoivat heille. Jeesus joutui kovin sanoin nuhtelemaan heidän epäuskoaan.
Tämän enempää en evankeliumeista löydä opetuslasten parannuksesta. Löydätkö sinä?
Niin se kuitenkin taitaa olla, että vaikka on ymmärtänyt, että Jeesus on minun syntieni puolesta kuollut, ei silti jaksa uskoa iloon asti, ennenkuin tajuaa, että Jeesus myös nousi kuolleista, elää, kantaa minua ja hoitaa, minun ei itse tarvitse väkertää väkisin vaan joudun ja saan turvata häneen. Hän kantaa, hoitaa, opettaa, johdattaa parannukseen ja antaa voiman. Itsellä ei ole mitään...Jeesuksella kaikki.
Usko sinäkin ystävä KAIKKI synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä,iloitse ja tajua, että hänessä on anteeksiantamus, yksin hänessä. Lakkaa tekemästä omaa parannusta, lakkaa paikkailemasta haisevia rääsyjäsi, anna pukea lahjaksi tarjottu hääpuku päällesi.Tunnusta, ettet huomennakaan saa omasta voimastasi aikaan parempaa elämää, myönnä, että vain Jeesuksessa on voima ja pyydä häntä kantamaan. Iloitse siitä, että saat ikuisesti olla päivän vanha lapsi, joka tarvitsee armon maitoa jatkuvasti ettei nääntyisi.
koittelemukset minullakin. Nelisenkymmentä vuotta meni minulta tässä osittain uskomisessa, parannuksen teossa jne, mutta iloa autuudesta ei saanut kuin hetkisen kerrallaan kokea. Ei tarvinnut kuin kerran esim kiukustua, niin uskomisen voima meni.
Nyt on auennut kokonaisvaltainen syntikäsitys itsestä, sekä kokonaisvaltainen armahdus, joka ei perustukaan siihen, mitä ja millainen olen, vaan KRISTUKSEEN ja siihen ansiottomaan ARMAHDUKSEEN.
Uskon ja ymmärrän sen, ettei parannusta tarvitse tehdä Jumalaa varten, Hän tuntee meidät kaikkinensa. Yksin uskosta, yksin armosta. Hallelujaa! Kiitos Jeesus armostasi.
lukea näitä kokemuksia rakkaat ystävät. Kiitos Jeesukselle. Pidetään lamppua palamassa ja näkyvillä, tiedän kokemuksesta, miten raskas on vaeltaa ontuvana lahjana saadun ja ansaitun vanhurskauden välillä.Jeesuksessa meillä on turva, hänessä voima ja ilo.Viedään hyvää uutista eteenpäin pelkääville!
Mistä linnee tullut tällainen opillinen pimeys. Ainoat todelliset armon varkaat ovat ne, jotka omilla teoillaan yrittävät ansaita Jumalan armoa. He eivät mene ovesta, siis USKOLLAMALLA Kristukseen, vaan pyrkivät oven vierestä omilla ponnistuksillaan taivaaseen.
Room. 4:3 Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."
Room. 4:4 Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
Room. 4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
Room. 4:6 niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
Room. 4:7 "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
Room. 4:8 Autuas se mies, jolle *Herra* ei lue syntiä!"
Nämä uskoviksi itseään nimittävät syntikytät, joka työkseen kyttäävät muiden anteeksi annettuja syntejä, he lukevat muille madonlukuja heidän synneistään, koska eivät itse eivät laksa uskoa syntiensä anteeksiantemukseen Kristuksen tähden.
Tee sinäkin parannus ja usko evankeliumi Kristuksesta.
Hyvin sopii minunkin koettelemuksiini. Kiitos Jeesuksen, olen tänä päivänä vapaa oman vanhurskauden vaatimuksista ja ihmisten orjuudesta.
Hän antakoon meille voimaa ja rohkeutta julistaa Kristusta pelastajana koko maailmalle. Joka uskoo ja Kristukseen Kastetaan se tulee autuaaksi
nimenomaan he tarvitsevat evankeliumia. Siinä ontumisvaiheessa menee helposti monta vuotta eikä se siitä parane, että armon lapset kovistelevat loukkaannuttuaan näistä höpöistä puheista ja poisleikkaavista sanoista...Rakkaus ja totuus ovat molemmat tässä tarpeen. Ja rukous, että Jeesus armahtaisi ja avaisi sokeiden raukkojen silmät. Kokemusta on sokeana vaeltamisesta, ei se ollut herkkua! Kyllä silloin oli tarkat silmät näkemään vikaa yhdessä ja toisessa.Ei se vieläkään unohtunut ole se tarkan kyttäämisen taito, onneksi joskus aina havahtuu muistamaan, mitä itse on saanut anteeksi
Mutta kun heillä on vaarallinen tapa jakaa seurakuntaa. Heille pitää saarnata niin kova laki, että kaikki oma vanhurskaus mitätöityy ja joutuvat huutamaan hädissään Kristusta armahtamaan heidät.
He kyllä saarnaavat lakia, mutta nimenomaan niin, että heidän oma vanhurskautensa vain vahvistuu siitä.
Ja tässä on saatanan kavaluus, seurakuntaan alkaa kasvamaan niitä siivosyntisiä, jotka tarvitsevat Jeesusta vain "matkasauvaksi", elikkä tarvitsevat Jeesusta vahvistamaan heidän itse rakennettua omaa vanhurskauttaan. Pitäisi ensin tulla kokonaan syntiseksi, että voisi ottaa armon vastaan Jumalan lahjana ilman omia ponnistuksia ja yrittämisiä. Ilman sitä omaa, ulkoisen ihmisen parantelemista, jota sanovat parannukseksi. Parannus on usko Kristukseen.
Paranteleminen on oman vanhurskauden vaikutusta.
Kiitos Jeesus.
Aamen haluan sanoa minäkin edellisiin kirjoituksiin! Vain ja ainoastaan Jeesuksessa on meidän kristillisyytemme ja autuutemme ja pelastuksemme.
Minä luullakseni olen ainakin aika pitkälle saanut ymmärtää tämän asian, että todellakin Jeesus on sovittanut syntini ja olen hänen kauttaa puhdas. Mutta voi, miten vähän se synnyttääkään minussa iloa! Kuinka vähän jaksankaan kiittää! Ennen jaksoin uskoa vapaasti, mutta usein nykyisin tunnen kauheita epäilyksiä omasta autuudestani. Tunnen, ettei minulla ole katumusta, enkä tunne mitään Jeesuksen kärsimyksien osallisuudesta. Onneksi kuitenkin uskomme ai riipu omasta katumuksestamme, vaan ainoastaan siinä mitä Kristus on tehnyt.
Olenkohan oikein uskomassa? Kun lukee teidän varmasta ja vahvasta luottamuksesta, tulee melkein kateelliseksi. Olisipa minullakin yhtä vahva usko, niin että voisin uskoa iloon asti.
Onkohan minullakin vielä kesken tämä prosessi, vai voiko usko olla oikea, vaikka se onkin näin heikko ja horjuva?
Siunausta kaikille matkaystäville!
Olenkohan oikein uskomassa? Kun lukee teidän varmasta ja vahvasta luottamuksesta, tulee melkein kateelliseksi. Olisipa minullakin yhtä vahva usko, niin että voisin uskoa iloon asti.
Se on vain niin että kuollut usko on täällä (näyttää) vahvalta, mutta kuolemassa ja sitä lähestyttäessä sen voima heikkenee. Lopulta nämä hurskastelijat ovat kuin selkäänsä saaneita koiria luimistelevat sängyn alla.
Kuollut usko ei kestä kuolemaa, mutta elävä usko näyttää olevan heikko täällä eläessä, mutta kuolemaa lähestyttäessä Jumala vahvistaa heikoimmankin uskon. Monet pois lähtijät ovat ilolla lähteneet ja ummistaneet silmänsä tälle katoavalle maailmalle.
Jos täällä jotkut kiittävät ja ylistävät uskoaan ei se suinkaan tarkoita että muilla ei olisi uskoa. Omanvanhurskauden palvelijat näyttävät kauneuttansa mutta heidän uskonsa on rakennettu heinistä ja oljista jotka tulessa palaa.
Eihän näihin kaikkiin Jumalan sanan syvyyksiin aina löydy vastauksia täytyy siihen tyytyä ja nöyränä viisaammilta kysyä.
Kuuntele sisareni hetken ja rukoile kanssani että tämä avautuisi.
Kohta 1. Autuus ei ole sinun uskossasi, vaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Jos tämä asia avautui sinulle, niin pyydä Jeesusta lahjoittamaan sinulle enemmän uskoa ja luottamusta HÄNEEN, sillä HÄN on elävä Jumalan sana. Jumalan sana sisältää VARMAT armolupaukset, joista käy selville se, että...
- uskon määrä ei pelasta ketään, vaan se, mihin sinä uskot, se ratkaisee pääsetkö sinä taivaaseen.
Siis usko ja luota jo Jeesuksehen.
Kohta 2. Saatana ei tykää siitä ollenkaan, että sinä luotat KOKONAAN Jeesukseen Kristukseen.
Kiusauksia kieltää Kristus, ja vaihtaa hänet omiin ponnisteluihin tulee riittämään, siitä saatana pitää huolen.
Eikä vähiten niiden harhaoppisten kautta, jotka rakentavat omaa vanhurskauttaan.
-------------------
Luuk. 12:22 Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Sentähden minä sanon teille:
- älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte,
- älkääkä ruumiistanne, ***mitä päällenne pukisitte.***
Kirj Huom ***) Lapin vanhinten vakuutteluista huolimatta.
Luuk. 12:23 Sillä henki on enemmän kuin ruoka,
- ja ruumis enemmän kuin vaatteet.
Luuk. 12:24 Katselkaa kaarneita:
- eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole säilytyshuonetta eikä aittaa; ja Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut!
Luuk. 12:25 Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
Luuk. 12:26 Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te murehditte muusta?
Luuk. 12:27 Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat:
- eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.
Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
Luuk. 12:28 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, kuinka paljoa ennemmin teidät, te vähäuskoiset!
Luuk. 12:29 Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko.
Luuk. 12:30 Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan.
Luuk. 12:31 Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa.
Luuk. 12:32 Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.
Älä sinä sekoita asioita, vaan tee sinäkin parannus ja usko evankeliumi Kristuksesta.
Tuo kaunainen ihminen yrittää eksyttää petollisilla puheillaan. Hän ei ole vielä päässyt tuntemaan iloa Herrassa, koska ei vielä ymmärrä olevansa tekojen lisäksi kokonaan syntinen, ja uskolla omistettava armahdus on myöskin kokonainen. Siihen ei sovi piiruakaan lisää. Tämä KAIKKI on Raamatussa, ja tosi.
tuota,kantaa yli virran-tyyppiä.
Toivon, että hänkin pääsisi vapaasti uskomaan, aina iloon ja kiitokseen asti.
Täytyykö itsensä vahvistaa omia kirjoituksia, jotta ne saisi paremman vastaanoton.
että tulee selvästi selväksi kestä kirjoitin. hehheh.
Kiitän Jeesusta näistä lohdutuksen sanoista, joita Sinulta sain! Tuo sinun lauseesi "uskon määrä ei ratkaise, vaan sse mihin uskot" sai taas asioita selkeytymään päässäni. Kiitos Jeesukselle hänen armotyönsä täydellisyydestä!
Tässä välillä olevat viestit eivät ole minun.
Kiitos Jeesukselle että hän kirkasti itseään sinulle.
Ihmisiin ei saa koskaan luottaa, vaan Jumalan sanaan.
Kuule hyvä ystävä, ei usko ole oma teko jolla kerskata, sen vahvuus tai heikkous...usko on kokonaan Jumalan teko ihmisessä, lahjaa se on. Eikä täällä ole kukaan iloinnut omasta vahvasta uskostaan vaan Jeesuksesta, siitä suuresta Ylösnousseesta Voiton Sankarista, joka on maksanut meidän kurjien kadotukseen tuomittujen raukkojen puolesta synnin velan ja kukistanut kuoleman.
Oletkos koskaan kuullut seuroissa jonkun kiittävän?
Olen minäkin. Ja joskus ollut niin kuivissa ja surkeissa tuntemisissa, että on täytynyt pyytää Isää ottamaan lasta syliinsä maailman kylmältä lattialta. Sitten kun taas usko kirkastuu, tulvahtaa ilo siitä, että olipa mun omat tuntemiseni tänään mitkä tahansa, on Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.
Lähes neljäkymmentä vuotta sitten oli tekemässä rippiä, ja valitin surkeuksissani rippi-isälle, että mitä tämä tässä nyt hyödyttää, huomenna taas olen samassa jamassa...ja hän käski silloin katsoa Kristusta eikä omaa sydäntä, kehotti muistamaan juuri tuon eilen-tänään-iankaikkisesti.Silloin en oikein ymmärtänyt asiaa, jaksoin uskoa vain, kun olin muka ripillä puhdistanut sydämeni.Se oli siis oma työni.
Nyt tiedän, että saan uskoa ilman ainuttakaan teko koko syntivelkani anteeksi , otttaa vastaan armon ihan avuttomana, ja se asia on sama iankaikkisesti. Kyse on siitä, mitä Jeesus teki. Ja se asia ei muutu edes kuoleman hetken koittaessa, muuta turvaa ei ole silloinkaan, ei sinulla eikä minulla kuin Jeesuksen ansio.
Omaa syntisyyttäni saan kuitenkin valittaa rippi-isälle tai matkakumppanille, kun vihollinen kiusaa ja tahtoo estää uskomasta.
Mihin sinä hyvä ihminen kirjoituksillasi pyrit, ottamaan pois uskon niiltä, jotka kiittävät Kristusta? Oletko kuullut seuroissa selitettävän sitä, mistä ihminen tunnistaa Pyhän Hengen äänen? Siitä, että se kehottaa uskomaan. Se väärä neuvonantaja taas on näyttämässä syntisyyttä ja kieltämässä uskomasta.
Muistan, miten kymmeniä vuosia sitten keskustelin ystävän kanssa, joka oli vaihtanut el-seurakunnan "parempaan kristillisyyteen". Hän moitti ulkoista esikuvaamme, itse oli pukeutunut pitkään lähes maahan asti ulottuvaan hameeseen, piti koko valveilla olon ajan huivia päässään jne. Hän kertoi usean päivän ajan minulle, mitä vikaa hän minussa ja seurakunnassamme näki. Olin epätoivoinen, tunsin, että ehkä vika on juuri tässä, ehkä näiden "luvallisuuksien" takia uskonelämäni on niin heikkoa. Sanoin hänelle kuitenkin, että en voi muuta kuin pitää kiinni siitä, että Jeesus on minun syntini maksanut, vaikka kuinka kävisi, että siitä en voi millään luopua. Hän sanoi hämmentyneenä, että sitä uskoa ei voi ottaa toiselta pois, mutta mutta mutta...ja sitten pitkä lista vaatimuksia.Se tie on loputon.Siinä on neuvonantaja, joka ei koskaan anna rauhaa. Se tie on tehty heinistä ja oljista, omista parannuksista ja elämäntavoista.
Usko siihen, että synnit on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ei ole tehty heinistä ja oljista. Se on puhdasta kultaa eikä tuhoudu tulessakaan. Luepa Roomalaiskirjeen 8:35-37
"...fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä!
Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä."
---------------
Tämä on lakiuskoisille tyypillinen ongelma. Kun itsellä ei ole, pyritään riistämään pois toisiltakin, nimittäin usko Kristukseen.
Onhan se selvää ettei omia sormia imemällä nälkä lähde. Sellainen oman vanhurskauden oppi, on saatanasta jonka mukaan ihminen saa uskoa vain sen verran kun kykenee ripittäytymisellä ansaitsemaan lupaa uskomiselle.
On ihana asia että sinä olet käsittänyt elävän uskon ja luottamuksen Kristukseen, Jumalan elävään Sanaan. Kiitos Jeesukselle.
hyvinä ja pahoina päivinä. Ei uskonelämä ole aina auringonpaistetta eikä suvisäätä, mutta myrskyn keskelläkin on hyvä muistaa, että Jeesus on uskovan veneessä ja hän on kaikkien säiden Herra! Muuta meillä ei ole kuin usko Kristukseen syntiemme sovittajana, ja vihollinen yrittää sitä riistää minkä kerkiää. Se kuvaa sulle sun puutteitas ja tarjoaa epäilyksiä ja omia parannusyrityksiä, mutta älä rakas nuori ystävä vaihda Yljän lahjaksi antamaa hääpukua oman vanhurskauden ryysyihin. Pidä kiinni uskosta, muuta ei ole ja siinä on kaikki.Siunausta sinulle, vapautta ja iloa.
Totisesti tämä kirjoitus on Jumalan sanaa.
Ef. 2:8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
Ef. 2:9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
kun luin viestisi, sinä joka sanoit että pidä kiinni uskostasi! Siitä huokui Kristuksen rakkaus, aivan kuin edellisenkin lohduttajan viestistä, joka sanoi ettei usko ole kiinni määrästä, vaan siitä mihin uskoo. Nyt sain voimaa taas taistella ja USKOA ja pitää kiinni Kristuksesta. Ihanaa kun on ystäviä, joille voi jakaa huolia!
Kyllä te osaatte riidellä toistenne kanssa, mutta ette osaa ottaa kantaa virren sanoihin. Lihallisia olette.