ihmisten kuolemalla. Monet eivät julkaise omaisten kirjoittamia muistokirjoituksia, ilmoitusraha kyllä kelpaa. Monet muistokirjoitukset ovat kuin otteita matrikkelista. Kirjoitin oman isäni ja mieheni (molemmat hienoja taviksia) muistokirjoituksen, jonka paikallislehdet julkaisivat. Enpä luule, että lehdet hukkuisivat näihin muistokirjoituksiin, vaikka oltaisiin vähän joustavampia, ihmisilä on niin paljon muuta ajateltavaa.
Lehdet rahastavat
sinihelmikki
4284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
lehteen mitään. Eikä se ole mitenkään pakollista.
Kuka niitä värssyjä sitä paitsi lukeekaan, itse luen pelkät nimet (jos on tuttu), enkä välitä värssyistä sen kummemmin.
Riippuu tietysti palstatilasta, minkä on tilannut, pieneen tilaan ei juuri mahdu.
kulttuurissa on sellainen piirre,että hautajaisiin tullaan. Mieheni kuoltua päädyimme siihen, että julkaisiimme pienen ilmoituksen monessa lehdessä, tutut ja sukulaiset asuvat niin hajallaan. Vanhoilla heiloillakin oli mahdollisuus tulla. Väkeä tulikin paljon, muistotilaisuus oli lämmin. Itse olen sanonut toivomuksenani, että vastaava asia minun kohdallani hoitukoon pienessä piirissä. En esim. ymmärrä, miksi samassa lehdessä saattaa olla kolmekin suurta kuolinilmoitusta samasta henkilöstä.
Miksi pitäisi ilmoittaa lehdessä kuolemasta? Läheisille asiasta sanotaan ja vieraiden nimet eivät kiinnosta muita.
Olen samaa mieltä noista muistokirjoituksista,
eivät ole tarpeellisia