Tekis mieli nukkua

hyvä apu jos voit nukkua suruasi pois mutta voit myös itkeä ja puhua se auttaa .
Suru on surtava jossain kuitenkin ja miten anna lupa surra itsellesi ne tunteet on niin suuria ja purkautuvat yleensä rajustikin joten anna sen surun tulla vain.
Onhan sinulla joku jolle voit puhua jos ei niin on olemassa monelaisia paikkoja minne purkaa ja saada kuuntelija . Älä jää yksin mutta täytyy sanoa että sitä sun surua voi toinen vain ymmärtää ja myötäelää ja olla kanssasi sen yli mutta sinun se itse täytyy suru elää ja huominen on aina askel eteenpäin ja helpottaa .
Aika on ihana asia kun se ei pysähdy koskaan se vie kaiken eteenpäin ja auttaa ja helpottaa .
Usko minua elämä jatkuu ja tuntuu vielä helpommmalta jaksa vain vaikka miten vaikeaa on.
Soita ystäville sukulaisille tai mene tapaamaan ja onhan apua kriisipalveluissa ja ammattiauttajissa ja myös seurakunnanjärjestämissä paikoissa .
Hyvää vointia jaksa kuitenkin huomiseeen

Hei Eetu!!
Laitan sinulle runon, jonka itse sain kun oli suru, mieheni kuoleman jälkeen, se lohdutti, toivon että saat sinäkin lohdun tästä:

Anna surun tulla
kun on surun aika
suru hiljentää
suru syventää.
Anna itkun tulla
kun se haluaa.

Anna kaipuun tulla
kun on sillä aika
kaipaus kolkutttaa
sisin vavahtaa.
Anna armon tulla
Isä rakastaa.

Erkki Lemisen runo.


Itse en kuulu kirkkoon mutta kuitenkin tämä hiukan helpotti kun sain ystäviltä lohtua.
Johonkin silti uskon.
Ja kun ajattelin sitä surua ja mieheni poismenoa ja lopulta päästin irti, siis annoin itselleni luvan hänen saada mennä, silloin helpotti ensimmäisen kerran, mutta kesti aika kauan ennenkuin lopullisesti hyväksyin.

Kauniit muistot vaan on nyt jäljellä, ja aika kultaa tietysti kaiken , siitä on pian 10 vuotta, eli kuten tuossa joku sinulle jo sanoi aika parantaa ja auttaa.