Profeetta Muhammed ja Jeesus, Jumalan Poika
Tanskalaisten islamia pilkkaavat pilapiirrokset ovat suututtaneet muslimit. Euroopassa on hämmästytty suuresti: Emmehän me ole niitä sivistymättömiä amerikkalaisia, kuinka ne meille nyt suuttuivat? Mehän ymmärrämme ja suvaitsemme kaikkea.
Oman tunteeni ovat vaihdelleet suuresti pilapiirroskohun keskellä. Ensiksi ajattelin vahingoniloisesti: Siitäs saatte jumalattomat eurooppalaiset uuspakanat. Olette vuosikymmeniä pilkanneet Jeesusta ja kristittyjen pyhiä arvoja. Jeesuksesta on tehty seksuaalisesti poikkeava. Jeesuksen ristillä on roikkunut yhdessä pilakuvassa porsas.
Taberman ja Tervo pilkkaavat Jeesusta ja kristittyjä lähes jokaisessa TV ohjelmassaan. Pilkatkaapa samalla mitalla muslimeja, niin uranne voi loppua lyhyeen. Näin siis omassa vihassani ja katkeruudessani sorruin ajattelemaan.
Sitten olen katsellut uutisissa islamilaisten polttamia Tanskan lippuja. Olen nähnyt ennen muuta palavia ristilippuja. Risti on meidän uskovien pyhä symboli. Ristin polttaminen ja polkeminen tuntuu pahalta Jumalan pilkalta. Tämä on herättänyt vihastumiseni ja olen ajatellut: ”Miksi ei EU lopeta saman tien Gazan taloudellista avustamista? Loppuisivat palestiinalaisten mielenosoitukset aika pikaisesti”. Nämäkin ajatukset ovat väärää reagointia
ja tunnekuohua.
Mistä oikein on kysymys? Rasismista, joka tarttuu niin helposti meihin jokaiseen. Myös minuun. Näemme hyvin helposti toiset ihmiset, kansat ja uskonnot ääriliikkeiden kautta vinoutuneina kuvina: ’Islamilaiset ovat terroristeja’. ’Länsimaat ovat turmeltuneita elostelijoita ja pilkkaajia’. Ajatellaan, että ainoa keino vastustajien lyömiseen on kierrosten lisääminen oikeaoppisuuden vihassa tai länsimäisen demokratian kaiken sallimassa anarkistisessa vapaudessa.
Vastaus ja apu löytyy kuitenkin vain rakkaudesta. Erilaisuuden kunnioittamisesta. Muukalaisten ja vieraiden rakastaminen ja se lässynlässyltä kuulostavasta vuoropuhelu eli dialogi on sittenkin mahdollisuus sovintoon. Näin se vain on. Rakkauden nimissä on annettava vihan ja suuttumuksen tunteiden tulla ja mennä. Ja tämän tunnemyrskyn aikana on odotettava ja oltava hiljaa. Sen jälkeen on vuoropuhelun ja kysymysten aika.
- Miksi joku haluaa loukata minulle pyhiä arvoja?
- Miksi niin helposti ollaan tarttumassa aseisiin?
- Voisimmeko oppia jotakin eri uskonnoista ja kulttuureista vaikka vieraus aina pelottaakin?
- Voisimmeko pitää toisiamme samanarvoisina uskonnosta, ihonväristä tai kansallisuudesta riippumatta?
- Voisimmeko ihan aluksi istua alas, juoda hyvät kahvit ja syödä tuliset kebabit. Täydellä vatsalla maailmakin voisi näyttää vähän paremmalta.
Kun etsimme yhdessä totuutta, rakkautta ja sovintoa, niin voimme osoittaa, että meillä on aavistus todellisesta vapaudesta. Silloin voimme myös todeta olevamme Jumalan luomia ihmisiä, joita saatana, valheen isä, ei voi eksyttää ja huijata vihan, katkeruuden tai pelon avulla.
Rakas ystävä.
Jeesus opettaa posken kääntämistä lyöjälle. Tuon opin eläminen todeksi vaatii enemmän, kuin mitä meissä on. Jumalan antaessa uskon, Hän antaa myös voiman elää uskon mukaan, Jeesuksen, Jumalan Pojan askelissa. Se merkitsee joskus myös posken kääntämistä lyöjälle.
http://www.karjalohjanseurakunta.fi/htmldata/sana020206.html
Tanskalaisten islamia pilkkaavat pilapiirrokset ovat suututtaneet muslimit. Euroopassa on hämmästytty suuresti: Emmehän me ole niitä sivistymättömiä amerikkalaisia, kuinka ne meille nyt suuttuivat? Mehän ymmärrämme ja suvaitsemme kaikkea.
Oman tunteeni ovat vaihdelleet suuresti pilapiirroskohun keskellä. Ensiksi ajattelin vahingoniloisesti: Siitäs saatte jumalattomat eurooppalaiset uuspakanat. Olette vuosikymmeniä pilkanneet Jeesusta ja kristittyjen pyhiä arvoja. Jeesuksesta on tehty seksuaalisesti poikkeava. Jeesuksen ristillä on roikkunut yhdessä pilakuvassa porsas.
Taberman ja Tervo pilkkaavat Jeesusta ja kristittyjä lähes jokaisessa TV ohjelmassaan. Pilkatkaapa samalla mitalla muslimeja, niin uranne voi loppua lyhyeen. Näin siis omassa vihassani ja katkeruudessani sorruin ajattelemaan.
Sitten olen katsellut uutisissa islamilaisten polttamia Tanskan lippuja. Olen nähnyt ennen muuta palavia ristilippuja. Risti on meidän uskovien pyhä symboli. Ristin polttaminen ja polkeminen tuntuu pahalta Jumalan pilkalta. Tämä on herättänyt vihastumiseni ja olen ajatellut: ”Miksi ei EU lopeta saman tien Gazan taloudellista avustamista? Loppuisivat palestiinalaisten mielenosoitukset aika pikaisesti”. Nämäkin ajatukset ovat väärää reagointia
ja tunnekuohua.
Mistä oikein on kysymys? Rasismista, joka tarttuu niin helposti meihin jokaiseen. Myös minuun. Näemme hyvin helposti toiset ihmiset, kansat ja uskonnot ääriliikkeiden kautta vinoutuneina kuvina: ’Islamilaiset ovat terroristeja’. ’Länsimaat ovat turmeltuneita elostelijoita ja pilkkaajia’. Ajatellaan, että ainoa keino vastustajien lyömiseen on kierrosten lisääminen oikeaoppisuuden vihassa tai länsimäisen demokratian kaiken sallimassa anarkistisessa vapaudessa.
Vastaus ja apu löytyy kuitenkin vain rakkaudesta. Erilaisuuden kunnioittamisesta. Muukalaisten ja vieraiden rakastaminen ja se lässynlässyltä kuulostavasta vuoropuhelu eli dialogi on sittenkin mahdollisuus sovintoon. Näin se vain on. Rakkauden nimissä on annettava vihan ja suuttumuksen tunteiden tulla ja mennä. Ja tämän tunnemyrskyn aikana on odotettava ja oltava hiljaa. Sen jälkeen on vuoropuhelun ja kysymysten aika.
- Miksi joku haluaa loukata minulle pyhiä arvoja?
- Miksi niin helposti ollaan tarttumassa aseisiin?
- Voisimmeko oppia jotakin eri uskonnoista ja kulttuureista vaikka vieraus aina pelottaakin?
- Voisimmeko pitää toisiamme samanarvoisina uskonnosta, ihonväristä tai kansallisuudesta riippumatta?
- Voisimmeko ihan aluksi istua alas, juoda hyvät kahvit ja syödä tuliset kebabit. Täydellä vatsalla maailmakin voisi näyttää vähän paremmalta.
Kun etsimme yhdessä totuutta, rakkautta ja sovintoa, niin voimme osoittaa, että meillä on aavistus todellisesta vapaudesta. Silloin voimme myös todeta olevamme Jumalan luomia ihmisiä, joita saatana, valheen isä, ei voi eksyttää ja huijata vihan, katkeruuden tai pelon avulla.
Rakas ystävä.
Jeesus opettaa posken kääntämistä lyöjälle. Tuon opin eläminen todeksi vaatii enemmän, kuin mitä meissä on. Jumalan antaessa uskon, Hän antaa myös voiman elää uskon mukaan, Jeesuksen, Jumalan Pojan askelissa. Se merkitsee joskus myös posken kääntämistä lyöjälle.
http://www.karjalohjanseurakunta.fi/htmldata/sana020206.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
totesi tyynesti, saatuaan kuolemantuomion, miten profeetta Muhammed ja Jeesus olivat anoneet anteeksiantoa vastustajilleen.
Lisäksi hän kehoitti kaikkia irakilaisia, arabeja ja kurdeja antamaan anteeksi toisilleen, sopimaan riitansa ja kättelemään rauhan merkiksi.
Siinä viisaita sanoja koko maailmalle opiksi otettavaksi. Eivät kristityt ole ainoita rauhan rakentajia maailmassa.