No niin, nyt ollaan siinä pisteessä, että miehen yritys menee nurin. Velkaa jää minulle jonkin verran ja miehelle reilusti enemmän. Talo on ostettu muuan vuosi sitten. Onko minulla mitään mahdollisuutta pitää taloa, jos miehen velat menee perintään/ulosottoon? Avioliittoon menty vasta jälkeen päin, eli asuntolaina on puoliksi molempien nimissä ja yrityksen velatkin on otettu ennen avioliittoa? Omasta osuudestani selviän kyllä maksamalla eli henkilökohtaista konkurssia en näillä näkymin tee. Vai meneekö sitten ihan kaikki ja molemmat lopun ikää veloissa? :(
monta kysymystä...
myyrä
181754
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Nyt äkkiä ostamaan miehesi ulos talosta eurolla ja sitten avioehtosopimus, testamentti ja perukirja.
Tai sitten soitat ajan lakimieheltä...
Äkkiä lakimieheen yhteys!!!!!
Saatat säästää ison summan euroja!
- onko teillä avioehtoa
- oletko takajana miehesi lainoissa, ellet ... kuka on, tai mitkä vakuutena (talo?)
- omistatteko talon puoliksi
- oletko sinä yksin velalinen omissa lainoissa jotka liittyvät miehesi firmaan
- onko mies yksin velallinen kaikissa omissa velisaan jotka liittyvät firmaan
- Paljonko velkaa talon arvosta ... puolet?
1. ei ole avioehtoa
2. olen takaajana pienehkössä summassa toisen henkilön kanssa.
(pystyn osuuteni, tai vaikka koko summan maksamaan)
3. talo on puoliksi.
4. siis en, vaan yhdessä toisen henkilön kanssa.
5. ei ole vaan yhdessä yhtiökumppaninsa kanssa.
6. Velka ei ole vielä juurikaan lyhentynyt, koska olemme asuneet/maksaneet tätä vasta pari vuotta. Siis velkaa talon arvon verran kuta kuinkin.
Aiempien viestien perusteella soitin jo lakimiehelle, joka kehoitti tekemään kauppakirjan, jolla otan talovelan omakseni kokonaan ja koska talolainaa ei vielä ole juurikaan lyhennetty, niin velkojia kuulemma tuskin kiinnostaa nimellinen kauppasumma.
Ja talo ei ole vakuutena omissa firmaan liittyvissä lainoissa eikä myöskään miehen puolelta, vaan täysin vielä pankin.
koska olet tehnyt jo viisaasti:
>
En ryhdy "puoskaroimaan" tällä kertaa, mutta jos ko. nimerkki jaksaa hieman valaista mikä voisi olla fiksua verosuunnittelua tai varojen suojaamista (pesän velkojilla voi olla oma näkmyksensä), ja huomioitavaa ... niin ois kiva lukea.
Laitanpa tähän asian etenemistä, jos tänne harhautuu muita samankaltaisessa tilanteessa olevia. Nyt olen sekä soittanut, että käynyt lakimiehen juttusilla. Näköjään tämmöiselle palikalle saa vääntää rautalangasta näitä hommia, eikä sittenkään tahdo perille mennä=). Eli nyt on varattu aika pankkiin (A), jossa talolaina on ja sitten neuvotellaan miehen lainaosuuden siirto minun nimiin. Sen pitäisi kaiketi onnistua. Toiselta pankilta (B) olisi hyvä olla kirjallinen sitoumus, että hyväksyvät lainan siirron. Toinen pankkihan (B) ei kuitenkaan mitään saisi, jos talo menisikin vasaran alle, koska koko talo on vielä kiinni omassa lainassaan pankissa (A). Miehen firman velat on siis pankista (B). Tämä sitoumus pankilta (B) ei kuitenkaan ole välttämätön, koska vaikka asia menisi selvitykseen, niin tosi asia on, että talon arvo ja lainan määrä /- nolla. Itseasiassa 2500 euroa vähemmän on arvioitu talon arvo, kuin velan määrä.
Inhottavaa, kun omat ajatukset on ihan sekaisin.
Kiitos niille kahdelle, jotka käskivät ottaa lakimieheen yhteyttä, sitä en luultavasti olisi älynnyt tässä tilanteessa itse tehdä.
Palaan raportoimaan tilanteen kulusta, jos jotakuta kiinnostaa. Sitten seuraavaksi kaiketi kannattaa tehdä se avioehto, jos vaikka kuolla kupsahdan niin ei sittenkään mene lapsilta koti? Vai miten on? Kaikenlaiset vinkit otan mieluusti vastaan ja kuten sanoin, nyt ei oikein oma ajatus kulje kirkkaasti, niin ihan selkokielisiä vinkkejä otetaan vastaan;)
1. Et vastaa miehen valoista, hän vastaa niistä itse henkilökohtaisesti ja omalla omaisuudellaan.
2. Jos omaisuuttasi on miehen velan vakuutena, tällainen omaisuutesi voidaan käyttää miehen velan suorittamiseen. Mutta näinhän ei ollut. Samoin voit joutua takaajana vastuuseen miehen velasta. Mutta näinkään ei kohdallasi ollut.
3. Siihen, että et joudu vastuuseen miehen veloista, ei tarvita avioehtoa (kuten yleisesti luullaan). Mutta avioeron jälkeen toimitettavassa omaisuuden osituksessa voisit varakkaampana joutua antamaan omaa omaisuuttasi köyhemmalle miehelle tasinkona (ellei avioehtoa ole). Tämän estämiseksi ehkä olisi syytä tehdä avioehto (jos mies siihen suostuu). Toisaalta, jos miehen omaisuus luovutetaan konkurssiin, voit vuoden kuluessa maistraattiin tehtävllä yksipuolisella hakemuksella poistaa molemminpuolisesti avio-oikeuden.
4. Miehen omaisuus voidaan hänen veloistaan ulosmitata ja pakkotoimin myydä. Tämä koskee myös hänen omistamaansa asunnon puolikasta. Myyminen tapahtuu julkisella huutokaupalla, jossa sinä halutessasi voit huutaa miehen osuuden itsellesi.
Kun asunto kuitenkin lienee asuntovelan vakuutena, ja kun velka on niin suuri, että se vastaa liki asunnon käypää arvoa, ei miehen osuuden realisoinnista pankin saatavan jälkeen muille velkojille varmaan mitään jäisi. Tällaisessa tilanteessa vouti tuskin ryhtyy asunnon puolikasta myymään (eikä se edes olisi laillista).
5. Voit ostaa miehen osuuden asunnosta itsellesi. Kauppahinnan tulee olla (ainakin likipitäen) käypä hinta, jotta ei voitaisi väittää, että mies kaupalla on oleellisesti huonontanut velkojiensa asemaa (mistä voisi olla seuraamuksia sekä miehelle että sinulle).
Kauppahinnasta valtaosan suorittaisit ottamalla vastattavaksesi (myös) miehen osuuden yhteisestä asuntolainasta. Miehen vapauttaminen velasta edellyttää tietysti pankin suostumusta ja toimenpiteitä. Jos miehen omistusosuus on ulosmitattu, kauppaa ei voida ilman velkojien suostumusta tehdä.
Kauppahinnasta (myös velkaosuudelta) joudut maksamaan varainsiirtoveron, mikä kiinteistönkaupassa on 4 %. Mahdollisesta luovutusvoitosta mies maksaa veroa 28 %, ellei ole omistusaikanaan asunut talossa kahta vuotta.
...on sudenkuoppa. Varainsiirtoveroa ei mene yhteisomistuksen purkamisesta. Avioeron yhteydessä tämä selvisi, en tiedä onko se mahdollista sinun tilanteessasi. Mutta jos mahdollista, niin älä osta talonpuolikasta mieheltäsi vaan tehkää sopimus yhteisomistuksen purkamisesta. 4 % 200 000 erkistä on kai 8000 euroa. Aika monta kertaa saa lähteä aamulla pyryyn ja pakkaseen ennenkuin se raha on puhtaana kädessä.
Ja avioehto pitää ehdottomasti tehdä tässä tilanteessa, ettei lastenne koti mene yrityksen mukana. Nämä ovat niin monimutkaisia juttuja että liian varovainen ei voi olla.
Yhteisomistuksen purku ei päde kysyjän tilanteessa. Mikäli puoliso ostaa toisen osuuden, siitä menee varainsiirtovero.
Avioerotilanteessa on kyse ositusksesta. Ositussaannossa saadusta ei tarvitse maksaa varainsiirtoveroa (mikäli omaisuuden hankintaan ei käytetä ulkopuolisia varoja.)
Olin jo laskenut, että varainsiirtoveroa menee 1500 euroa... Ja tähän varaudun edelleen. Palaan aiheeseen maanantaina taas vähän viisaampana(?). Nyt mökille=)
Putte jo korjasikin väärän käsityksesi. Yhteisomistuksen purkamisesta menee varainsiirtovero siinä kuin muustakin kaupasta (sillä kysymyksessä on kauppa - ellei sitten lahja).
Osituksen yhteydessä tapahtuneesta saannosta ei mene varainsiirtoveroa, jos omaisuuden lunastamiseen ei ole käytetty pesän ulkopuolisia varoja. Ositusperusteen syntyhetkellä olleen velan vastattavaksi ottaminen ei ole ulkopuolisten varojen käyttämistä. Uuden pankkilainan ottaminen sitä vastoin on.
Avioehto ei ole "ehdottomasti tehtävä". Lue uudelleen ja paremmalla ymmärryksellä,mitä siitä kirjoitin. Jos koti on mennäkseen, avioehto ei sitä pelasta.
Enpä väittänyt mitään vaan kehoitin tarkistamaan, onko tässä tilanteessa mahdollista tehdä yhteisomistuksen purku ja välttyä verolta. Harmi jos se ei onnistu. Avioeron ositussopimuksessa niin tehtiin ja verolta vältyttiin. Ja pankinjohtaja totesi, että "yhteisomistuksen purkamisesta ei mene leimaveroa". Kaksi vuotta on kulunut, eikä verokarhu ole koputellut ovelle. Siinä yhteydessä selvisi myös, että jos meistä jompikumpi olisi maksanut toiselle tasinkoa, siitä olisi pitänyt maksaa leimavero. Kannattavammaksi tuli sopia vaan omaisuuden jako suurinpiirtein tasan.
Näissä tilanteissa voi menettää paljonkin rahaa kun ei osaa ottaa huomioon sudenkuoppia. Esimerkiksi kun teimme isän kuoleman jälkeen perunkirjoitusta, niin perunkirjoittaja ei kertonut että talon arvo kannattaa merkata reaalisuuruisena. Kun ajateltiin säästää perintöverossa niin sitten maksettiinkin välisummasta 28% satunnaisen liikevoiton veroa. Perintövero% olisi ollut huomattavasti pienempi, en nyt muista prosentteja.
Mutta näin porukalla miettienhän nämä kaikki jutut tulee huomioitua...
Kukakohan oli se lainoppinut joka noin opasti?
Tasingollahan tasataan puolisoiden nettovarallisuudet yhtäsuuriksi, tasingon maksaja päättää millä omaisuudellaan sen suorittaa ... EI VARMASTI mene mitään veroja.
Kun sitten osituksen jälkeen ryhdytään jakamaan, ja toinen mahdollisesti lunastaa pesän ulkopuolisilla varoilla toiselta esim. osuutta talosta, niin silloin vasta menee VARAINSIIRTOVEROA (ymmärrän, oli aikaisemmin leimavero).
...joten en tiedä muuta kuin mitä pankin ihminen kertoi. Ositussopimus oli ihan itse tehty netistä imuroidun kaavan mukaan pankkiin mennessä ja pankin ihminen vain halusi antaa hyvää palautetta siitä tässä tasinkoasiassa. Että säästöä tuli kun pystyimme sopimaan asioista. Sattui olemaan senverran sitä omaisuutta että oli mistä jakaa...
Tiedän kyllä, että entinen leimavero on nykyään varainsiirtovero. En vaan jaksa kirjoittaa niin pitkää sanaa kun tämä ei ole mikään virallinen asiakirja. Mutta eiköhän asia hyvällä tahdolla tule ymmärrettyä...
Jaahas, näyttää tänne oikein sivujuonikin kehittyneen=)
Mutta omasta tilanteesta siis... Asuntolainapankki lupasi siirtää miehen lainaosuuden minun nimiin, kunhan mahdollisilta tulevilta velkojilta on sitten kuitenkin se kirjallinen todistus siitä, ettei heillä ole mitään sitä vastaan, että lainan puolikas siirretään. Niitä papereita tässä on sitten pyydelty ja kaikki on saatukin, eli tällä nyt vältetään mahdolliset tulevat selvittelyt siitä, onko omaisuutta hukattu vai ei, eikö vain? Näin ainakin lakimies minulle yritti selittää. Lopulliset paperit tehdään ensi viikolla, kauppakirjat yms. Noin 2000 euroa tulee maksamaan kaikkinensa tämä show.
Sitten vielä kysymys, johon haluaisin selvän vastauksen. Älkääkä linkittäkö minua minnekään muihin ketjuihin, en minä ymmärrä kuitenkaan;)...
Ja kysymys kuuluu:
Riittääkö testamentti turvaamaan minun omaisuuden lapsille vai tehdäänkö ensin avioehto ja sitten testamentti, vai MITÄ??? Oletuksena siis se, että avioliitto päättyy MINUN kuolemaan.
Ja tietysti vielä sokeri pohjalla maailman lapsellisimman ja typerimmän ihmisen (eli minun) kysymys: Voiko avioehdon tai testamentin purkaa joskus myöhemmin? Oletuksena se, että molempien talous on kunnossa ja minun omaisuus jäisi sitten miehelle ja lapsille? Siis jos kuolen ensimmäisenä.
Teette sekä avioehdon, että testamentin.
Kuollessasi avioehto varmistaa ettei eloon jäänyt miehesi saa tasinkoa (joka saattaisi joutua häneltä perittäviin konkurssivelkoihin).
Lapsesi perivät sinut ilman testamenttiakin. Mutta testamentilla voit varmistaa ettei omaisuus siirry lastesi isälle jos lapset kuolevatkin ensin ja sinä heti sen jälkeen (esim. auto-onnettomuus).
Testamenttia voi muuttaa helpostikin ja avioehdon perua tekemällä uusi (ja rekisteröidä se, jne. jne.) missä todetaan että molemmilla puolisoilla ON avio-oikeus toistensa omaisuuksiin.
Hyvä että annoit asian lakimiehen hoidettavaksi, mielenrauhasta kannattaa maksaa yhden taulutelevision verran ammattilaiselle.
//Riittääkö testamentti turvaamaan minun omaisuuden lapsille vai tehdäänkö ensin avioehto ja sitten testamentti, vai MITÄ??? Oletuksena siis se, että avioliitto päättyy MINUN kuolemaan.//
1. TESTAMENTISTA
Sinun omaisuutesi tai oikeammin JÄÄMISTÖSI periytyy lain mukaan ainoastaan lapsillesi, miehesi ei sinulta saa perintönä mitään (ellet testamentilla hänelle jotain määrää).
Testamenttia siis ei tarvita sen turvaamiseksi, että koko jäämistösi lankeaa perintönä lapsillesi. Toki voit asiasta testamentillakin määrätä, jos haluat.
Alaikäisten lasten edunvalvojana miehesi kylläkin hoitaa lasten omaisuutta vuosittaisin tilintekovelvollisuuksin maistraatille. Halutessasi voit testamentilla määrätä lapsille perinnön osalta muun edunvalvojan.
Jos talosi kuollessasi on velkainen, velka on omaisuudellasi (tai muuten) velkaehtojen mukaisesti hoidettava. Muutoin seurauksena voi olla, että velkoja (pankki) realisoi vakuuden ja ottaa kauppahinnasta saatavansa. Tältä voi nykyään suojautua lainanhoitovakuutuksen avulla.
2. AVIOEHDOSTA
Kuolemasi jälkeen toimitetaan lesken ja sinun kuolinpesäsi välillä omaisuuden ositus. Kun sinä olet varakkaampi osapuoli, miehesi on oikeutettu avio-oikeuden nojalla saamaan pesäsi varoista tasinkoa niin paljon, että nettovarat puolin ja toisin ovat yhtä suuret. Jos siis miehen nettovarat = 0 ja sinun = 100.000, mies saa sinulta tasinkoa 50.000 ja lapsesi perivät sinulta 50.000.
Jos välillänne on voimassa molemminpuolinen täydellinen avioehto, ositusta ei toimiteta, vaan sen asemesta omaisuuden erottelu. Tällöin mies ei saa sinun omaisuudestasi mitään, ja 100.000 lankeaa kokonaan perintönä lapsillesi.
//Voiko avioehdon tai testamentin purkaa joskus myöhemmin?//
Avioehdon puolisot voivat kumota tai muuttaa yhdessä tekemällään uudella avioehdolla.
Testamentin voi peruuttaa tai muuttaa aina.